Kirkkautta ja kontrastia

Talviloma on sitten tämän vuoden osalta takana. Tarkoituksemme oli ajella hissukseen Saariselältä kotiin, mutta kun emme - ilmeisesti Tervahiihdon vuoksi - onnistuneet saamaan Oulusta hotellihuonetta, jatkoimme samantien Kuopioon asti. Sinänsä tämä ei haitannut, koska viikonlopuksi oli ennustettu mukavan aurinkoista keliä, mikä houkutteli lähtemään jäälle hiihtämään.

Lauantai olikin aurinkoinen ja kirkas päivä, eikä tuulikaan isommin kiusannut jäällä liikkujia. Aurinko lämmittää pakkasellakin latupohjaa niin, että luisteluhiihto on etenkin iltapäivisin helppoa, vaikka lumi olisikin jään päältä vähissä. Paljaalla, kovalla jäällähän hommasta ei oikein tule mitään.

Täytyy silti todeta, että kontrasti hiihtokeskusten ylläpitämien latujen ja kaupunkilatujen välillä on näin keväällä hirmuinen. Kun on viikon hiihdellyt priimakuntoisia latupohjia pitkin, paluu kävelijöiden raiskaamille lähiladuille tuntuu hiukan masentavalta.

Asiaa on vaikea käsittää varsinkin siksi, että ladulla kavely ei hyödytä edes kävelijää itseään. Hyvin usein latupohjan vieressä menee moottorikelkkaura, kävelijöille varten vasten tehty oma baana (kuten Kuopion jäälatujen yhteydessä) tai jopa asfaltoitu kävelytie, mutta silti osa porukasta tallaa mieluummin latupohjaa.

Koska asia kiinnosti minua, päätin haastatella yhtä ladulla kävelijää ehdottaen samalla, että hän siirtyisi muutaman metrin päässä kulkevalle kävelijöiden reitille. Ajatukseni tuli tyrmätyksi, koska "eiköhän me kaikki tänne mahduta". En varsinaisesti ole asiasta eri mieltä, mutta perustelu on huono, kun sen nojalla vain tehdään kiusaa muille ulkoilijoille.

No, onneksi ennen kesää on vielä huhtikuu.