Telineurheilua

Kuopion syväväylä on viimein umpeutunut, joten eteläisestä Kuopiosta pääsee nyt jäätä pitkin keskustaan ja Puijon kautta vaikka kaupungin ympäri! Avoimesta väylästä on muistona vain röykkiöinen ahtojää, jonka yli pääsee helposti suksilla.

Olen yleensä jäällä kulkiessani vältellyt laivaväyliä, jos en ole täysin varma niiden jäätymisestä. Tuijottelin menneellä viikollakin rosoista väylää hetken ennen kuin uskaltauduin vaimon kanssa hiihtämään sen yli. Sinänsä huoli oli aiheeton, koska kapea väylähän jäätyy parhaimmillaan alle vuorokaudessa, ja reitti näkyi jo kaupungin latukartassakin. Ehkä hämmennystä herätti tieto siitä, että samasta kohtaa oli kuitenkin muutama päivä aiemmin menty laivalla.

Viime aikoina on tullut mietittyä myös suksihuoltoon liittyviä juttuja. Suosin yleensä pikavoiteita, koska suksien perusteellisempi voitelu edellyttäisi tilaa, jossa sivakat saa lukittua vaakatasoon. Pyrinkin aina hiihtolomilla hyödyntämään hotellien suksihuoltotiloja, joissa välineitään voi tuunata huolella.

Nyt tulin kuitenkin hankkineeksi oman suksenvoitelutelineen ja voiteluraudan. Teline oli hinnaltaan halvimmasta päästä, mutta ajaa silti asiansa erinomaisesti! Raudan käyttöä en tosin oikein hallitse, koska voitelun lopputuloksen laatu vaihtelee suuresti. Vaikuttaa siltä, että voide ei aina sula tai levity tasaisesti, koska siklauksen jälkeen suksen pohjaan jää helposti röppöisiä kohtia; varsinkin kovia voiteita käytettäessä. Vai enkö vaan siklaa riittävän tarkasti?

No, ehkä harjoittelu tekee mestarin. En tosin tiedä, kuinka suuresti pohjustus lopulta vaikuttaa suksen luistavuuteen, mutta toimenpiteen henkistä merkitystä ei silti auta vähätellä.