Kuopion latuverkko on tammikuun alun jälkeen laajentunut nopeasti. En ainakaan viime vuosilta muista, että jäälatuja olisi tammikuussa ollut hiihdettävänä yhtä paljon kuin nyt. Kun vielä syväväyläkin saisi rauhassa jäätyä, kaupungin ympäri pääsisi mukavasti hiihtäen.
Kuopiossa hyödynnetään Fastroi-nimistä hiihtolatujen kunnossapidon seurantajärjestelmää. Sama systeemi on käytössä myös monissa muissa kaupungeissa, ainakin
Joensuussa,
Kouvolassa,
Mikkelissä,
Pieksämäellä ja
Oulussa. Järjestelmä on hyvä, koska siitä näkee nopeasti, milloin ladut on viimeksi lanattu - ja alkutalvesta samalla sen, mitkä reitit ylipäänsä ovat hiihdettävissä.
Silmäilinpä huvikseni, millaisia reittejä muualla hiihdetään. Vaikuttaa siltä, että ainakin latukilometreillä mitaten useimpien kaupunkien latuverkot ovat varsin laajoja. Kuopiolaisittain mukavaa on se, että ladustossa ei juurikaan ole irrallisia osia, vaan lähes kaikki reitit ovat yhteydessä toisiinsa. Halutessaan voi siis tehdä hyvinkin monenlaisia lenkkejä. Toinen kuopiolainen erityispiirre on jäälatujen suurehko määrä, mikä tietysti selittyy sillä, että kylä on Kallaveden ympäröimä.
Jäällä hiihtäminen on muuten mukavaa, mutta iltaisin sieltä puuttuu valaistus. Jos menee pertsaa, otsavalo riittää hyvin, mutta luistellessa valoa ei ole koskaan liikaa. Onneksi kaupungin kupeessa kulkevilla jääladuilla näkee iltaisinkin hyvin, koska taajaman valot heijastuvat ladullekin.
On kuitenkin yksi asia, johon en ole koskaan jäällä liikkuessani tottunut: jään paukkuminen pakkasella. Tunne siitä, että alla oleva jää halkeaa, on aina yhtä inha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti