Lähtöviivalla taas

Huomenna järjestetään taas jokavuotinen Kuopio Maraton. Olen entiseen tapaan ilmoittautunut juoksemaan puolikasta maratonia. Liikkuminen isossa porukassa on omalla tavallaan hauskaa, mutta yhtä tärkeältä on viime vuosina tuntunut se, että tapahtumaa edeltävällä viikolla voi syödä oikein luvan kanssa. Myös juoksua seuraava savusaunominen on kivaa, vaikka se onkin samalla alkanut symboloida päättyvää kesää.

Mietin joskus, miksi aina ilmoittaudun puolikkaalle matkalle, vaikka käytännössä samaan hintaan voisi juosta koko maratoninkin. Ehkä kyse on jonkun sortin laiskuudesta. Olen kyllä pari kertaa mennyt täyden matkankin, mutta silloinkin livahdin salaa toiselle kierrokselle... Tankkaamisesta homma ei ainakaan jäisi kiinni.

Toisaalta ero 22.1 ja 44.2 kilomerin välillä on iso. Puolikas maraton menee juoksua harrastavalta helposti, mutta täyden matkan seurauksena on yleensä rakkoja, kipeitä polvia ja irtoilevia kynsiä. Ensimmäisellä kerralla ne kuuluvat asiaan, mutta maratonin uutuudenviehätyksen haihduttua ajatus säästää kroppaansa tuntuu entistä tärkeämmältä.

Tämän vuoden maraton on tavallaan juhlatapahtuma, koska olen nyt mukana kymmenettä kertaa. Hauska sattuma on, että sain tällä kertaa osallistujanumeroksi oman syntymävuoteni.

Kuopio Maratonilla on perinteisesti ollut poutainen sää, enkä muista kymmenen vuoden ajalta kuin yhden osittain sateisen juoksun. Nyt ennusteet olivat vielä muutama päivä sitten vetisiä, mutta viimeisin sääkartta näyttää kuivalta. Toivottavasti se paikkansa, koska kengät kasteleva sade tekee juoksemisesta ikävää ja ainakin lisää rakkojen määrää.

Maratontapahtuman jälkeen onkin sitten syksy, joten täytyy alkaa miettiä ruskaretkeä ja muuta mukavaa.