Haaveissako vain oot mun

Kylläpä keli muuttui tänään Kuopiossa nopeasti. Aamulla paistoi aurinko, mikä oli hiukan yllättävää, koska sääennusteen mukaan luvassa oli rapsakkaa sadetta. No, kyllähän taivas sitten pilvistyikin ja tuulenpuuskat toivat hetkessä mukanaan sateen. Onneksi älysin aamulla tarkistaa tilanteen sadetutkasta ja kerkisin siten lenkille ennen kuin jatkuva sade alkoi. Vain muutama pisara kasteli nenän lenkin viimeisen kilometrin aikana, mutta siitä ei enää ollut haittaa.

Juokseminen on viime aikoina tuntunut mukavalta. Talvella hommassa on usein vähän puurtamisen maku, koska päällä on enemmän vaatteita ja pakkanenkin hidastaa menoa. Myös reittivalikoima on suppeampi, minkä vuoksi usein tulee vaan sahattua samaa reittiä ympäri. Kesällä juoksulenkit ovat virikkeellisempiä, koska metsistä löytyy paljon tallattavia polkuja, joille ei talvisin pääse.

Vaelluskausi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, mutta kevyesti kulkeva juoksu nostaa mieleen vanhan juoksuvaellukseen liittyvän haaveen. Siis kevyen repun kanssa, tuvalta tuvalle. Vai toimisikohan homma myös teltan kanssa? Nythän minulla on kevyt makuupussikin. Selkään Osprey Exos 46 (1050 g), ja kyytiin Vaude Power Tokee UL (860 g), Thermarest Prolite Small (310 g), Mountain Hardwear MTN Speed 32 (446 g), vähän vaatteita ja ruokaa. Yhteensä 4 - 5 kg, kai sellaisen painon kanssa vielä löntystää? Armeijassa juoksevat isompienkin reppujen kanssa.

Jotta hommassa olisi järkeä, pitäisi juoksemisen tuottaa jotain lisäarvoa kävelemiseen nähden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että päivämatkojen täytyisi olla pidempiä kuin normaalilla vaelluksella. Parikymmentä juoksukilometriä päivässä kuulostaa pikku pätkissä aika helpolta, mutta se ei oikein riitä, koska saman matkan ehtii kävellenkin. Juokseminen johtaisi vaan siihen, että illalla luppoaikaa olisi kohtuuttoman paljon.

Päivämatkan pitäisi siis olla 30 - 40 km luokkaa, jotta kokonaisuus olisi mielekäs. Mutta jaksaako tavallinen tallaaja juosta vajaan maratonin useana päivänä peräkkäin? Pikku pätkissä eteneminen toki helpottaa asiaa, ja jos keskinopeudeksi maastossa olettaa 5 km/h, tekemistä riittäisi tauot huomioiden koko päiväksi. Arvelisin, että jaksaminen ei sittenkään ole suurin ongelma (ihminen on hyvä venymään), mutta kivaa ei välttämättä joka hetki ole.

Juosten vaellettaessa poutaisen sään merkitys korostuu. Lienee myös eduksi, että maasto on profiililtaan loivaa, eikä mihin tahansa ryteikköön kannata lähteä rämpimään. Äkkiseltään sopivilta kohteilta tuntuisivat ainakin Saariselkä ja Ruotsin Kungsleden, johon liittyvä hyvin dokumentoitu matkakuvaus löytyy netistäkin. Tai mahdollisesti Kevokin, ainakin Sulaojan ja kanjonin välinen pätkä? Ehkäpä jätän haaveen hautumaan.