Kirkkaiden vesien äärellä

Sinisen polun jäätyä taakse käänsimme auton keulan kohti Hossan retkeilyaluetta, jonne sopivasti ehdimme päivällisaikaan. Hossassa polkuja risteilee sinne tänne, joten tarkkaa matkasuunnitelmaa ei välttämättä tarvita, koska reittivalintoja voi tehdä kulkiessaankin. Sen verran olimme kuitenkin asiaa miettineet, että päätimme suunnata alueen lounaisosaan, jossa oli meille vieraampaa seutua. Auton jätimme Hossalaislammen P-paikalle.

Vaikka lomareissumme pääpaino oli päiväretkeilyssä, olimme kuitenkin varautuneet yöpymään maastossa, jos eteen osuisi hieno paikka. Hossan retkeilyalue selvästikin olisi sellainen, joten pakkasimme rinkkaamme myös teltan ja makuupussit. Emme ehtineet kävellä kuin 1.5 km, kun jo saavuimme Muikkupuron laavulle, joka vaikutti oikein viihtyisältä. Niinpä pystytimme telttamme lammen rantaan ja aloimme tehdä ruokaa.

Muikkupuro oli hauskalla tavalla samankaltainen paikka kuin Keltasilmä, jossa paria viikkoa aiemmin yövyimme Petkeljärvellä vieraillessamme. Muita retkeilijöitä ei paikalle saapunutkaan, joten vietimme illan kahdestaan teetä hörppien.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Ala-Valkeisen autiotupaa ja siitä edelleen Kokalmus-järven pohjoisrannalle. Sieltä löysimme mukavan hiekkarannan, joka houkutti pulikoimaan matalahkossa rantavedessä. Saman järven etelärannalla eteen tuli Kokalmuksen laavu, joka sijaitsi aurinkoisella paikalla pyöreän niemen kärjessä. Oma reittimme jatkui kohti Lipposensalmea, jossa lounastimme helteisten olosuhteiden vallitessa.

Lounastauon jälkeen päätimme vielä koukata hieman idempää nähdäksemme Jatkonjärven telttailualueen. Jatkonjärvelle menevä osuus oli ehkä retken tylsin pätkä, koska polku kulki osittain hiekkatietä pitkin. Loppumatkan patikoimme Jatkonvaaran yli Pitkä-Hoilualle ja siitä edelleen autolle.

Polulta poistuttuamme edessä oli vielä yöpaikan etsiminen. Olin alustavasti pohtinut mahdollisuutta telttailla Karhunkainalon leirintäalueella, mutta homma tökkäsi, johonkin. Aluehan oli hieno, sen palvelut (sauna + suihku, keittiö ym.) riittävän monipuoliset ja hintakin kohtuullinen (meiltä kahdelta 14 + 4 + 4 = 22 €), mutta ajatus oman teltan pystyttämisestä muiden telttojen, asuntoautojen ja -vaunujen keskelle, asfalttikaistojen väliin ei vaan toiminut.

Varmuuden vuoksi testasimme asiaa vielä läheisellä Erä-Hossan leirintäalueellakin, mutta lopputulos oli sama. Lopulta ajoimme Suomussalmelle hotelliin yöksi.

Sinisiä ajatuksia

Kieverrysjärviltä poistuttuamme ajelimme Kuhmoon, jossa majoituimme Hotelli Kalevalaan. Matkasuunnitelman ollessa vielä avoin päätimme viipyä Kuhmossa kaksi yötä, mikä samalla mahdollisti kiireettömät vierailut sekä luontokeskus Petolaan että talvisotamuseoon.

Koska aikaa oli runsaasti, ehdimme myös lenkkeillä ja juosta muun muassa Harakkasaareen, johon pääsimmekin ihan kuivin jaloin. Kartoista ja ilmakuvista päätelleen tämä ei aina ole mahdollista, koska veden ollessa korkeammalla matala niemi jää osittain sen alle. Hieno paikka joka tapauksessa.

Kuhmosta lähdettyämme päätimme seuraavaksi tutustua Siniseen polkuun. Koska ajatus oli samana iltana ehtiä Hossaan, jouduimme hieman rajoittamaan retkemme pituutta. Niinpä ajoimme autolla Kapustavaaran pysäköintipaikalle tarkoituksenamme patikoida Särkkäjärven ympäri. Sinisen polun Liminsärkältä lähtevään alkuosaan voisimme tutustua joskus myöhemmin.

Särkkäjärven polku ei ollut ihan meille mieluisinta maastoa. Myötäpäivään kierrettäessä reitti kulkee aluksi kauniilla harjulla, mutta tämän jälkeen maisema muuttuu metsäiseksi, eikä erityisemmin tarjoa silmänruokaa. Ehkä Liminsärkkä olisi sittenkin ollut parempi lähtöpaikka, kuten Hotelli Kalevalan virkailija meille ehdotti? Särkkäjärven laavu nuotiopaikkoineen oli kuitenkin kivalla paikalla, ja siinä oli hyvä retken jälkeen syödä eväitä.

Emme edelleenkään onnistuneet näkemään isompia eläimiä, edes riistalintuja. Pikemminkin kiinnitimme huomiota siihen, ettei hirvenpapanoitakaan ollut missään, vaikka niitä yleensä saa poluilla kulkiessaan väistellä tämän tästä. Voi toki olla, että eläimet näkivät meidät, ja päättivät siksi olla hiljaa ja pysytellä piilossa.

Itärajalla taas

Edessä viikko lomaa, tiedossa hellettä ja auringonpaistetta. Minnehän sitä lähtisi? No rannalle tietysti, mutta mikä olisi sopiva kohde? Hetken asiaa mietittyämme päätimme tutustua Pohjois-Karjalan ja Kainuun rantalomatarjontaan.

Itä-Suomesta löytyy paljon hienoja luontokohteita, joiden yhteydessä on erimittaisia retkeilyreittejä. Monet poluista ovat melko lyhyitä (alle 10 km), joten ne soveltuvat parhaiten päiväretkeilyyn. Pelkän päiväretken vuoksi ei viitsi matkustaa 200 - 300 kilometriä suuntaansa, mutta lomareissun varrelle sovitettuna pienkohteita on kiva bongata.

Tämä ajatus mielessä lähdimme ajamaan kohti Lieksan pohjoispuolella sijaitsevaa Änäkäisen virkistysaluetta. Tarkoitus oli, että käymme loman aikana läpi muitakin vastaavanlaisia paikkoja, ehkä parin kohteen päivävauhtia.

Paitsi luontokohteena Änäkäinen on tunnettu myös osana sodanaikaista puolustuslinjaa, Salpalinjaa. Alueelta löytyykin entisöityjen korsujen ja juoksuhautojen lisäksi myös kivisiä panssariesteitä, joita paikalle pystytettiin talvi- ja jatkosodan välisenä aikana.

Änäkäisen historia on mielenkiintoinen, mutta alueen luontoon tutustuaksemme kävelimme Saarijärven ("Iso-Änäkäinen") ympäri ja jäimme sitten lounastamaan lähtöpaikkamme vieressä olevalle tulipaikalle. Viikonlopusta huolimatta tungosta ei ollut, vaikka muutamia ihmisiä paikalla pyörähtikin. Änäkäiselle tehtäneen enimmäkseen päivävierailuja, mutta sen kautta kulkee myös Karhunpoluksi kutsuttu pidempi vaellusreitti, jota pitkin pääsee halutessaan Kuhmoon tai Patvinsuolle.

Päivän toiseksi kohteeksi valitsimme hieman pohjoisempana sijaitsevat Kieverrysjärvet. Änäkäisen tavoin kyseessä on autolla helposti saavutettava paikka, jonka P-alueelta pääsee näppärästi muutaman kilometrin mittaiselle rengasreitille. Polku kulkee rantoja ja mukavia harjuja pitkin, ja sen varrella on yksi laavu, mutta aika vähän hyviä telttapaikkoja. Itärajan läheisyyden huomaa viimeistään reitin puolivälin paikkeilla, kun puihin ilmestyvät rajavyöhykkeestä informoivat keltaiset nauhat.

Voisi ajatella, että itärajalla todennäköisyys tehdä harvinaisempiakin eläinhavaintoja olisi verraten korkea, mutta tavallisten pikkulintujen lisäksi emme nähneet muita eläimiä - ainakin, jos auton keulaan maantiellä lentänyt koppelo jätetään laskuista pois. Kieverrysjärvellä tapaamamme luontokuvia ottanut mies kertoi kuitenkin löytäneensä rantahiekasta tuoreet suden jäljet. Kävimmme itsekin niitä katsomassa, mutta en osaa arvioida, oliko kyseessä suden jälki. Tassun jälki ei ollut kovin iso, joten se saattoi olla koirankin tekemä.