Sahanlahti Resortin jo jäätyä taakse päähäni luikerteli jostain kilpailevan yrityksen vanha korvamato. Seuraava määränpää oli Savitaipale - tai Savitaival, johon muotoon nimi päässäni väkisin vääntyi. Ehkä mato sai aikaan senkin.
Matkatessamme kohti Imatraa poikkesimme hieman ennen Ruokolahtea olevalla Syyspohjan salpalinjalla. Tällaisia panssariesteitä tulee Itä-Suomessa vastaan tuon tuosta, mutta avoimessa maastossa oleva Syyspohjan linnoitus lienee yksi näyttävimmistä.
Salpalinjaa vastaanhan ei koskaan hyökätty, mutta ehkä se jo pelkällä olemassaolollaan edisti Suomen etua.
Päivän varsinainen retkikohteemme kuitenkin oli Savitaipaleen Säkniemessä menevä Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -niminen retkeilyreitti. Lepänkannonlahden pysäköintialue vaikutti hyvältä paikalta lähteä liikkeelle, vaikka alkumatkasta käveltävänä olisikin pätkä tietä.
On vaikea sanoa, miksi reitille on annettu noin pitkä nimi, kun teksti on täytynyt raapustaa lukuisiin opaskyltteihinkin. No, eipähän mene sekaisin muiden samankaltaisten polkujen kanssa.
Polun varrella on runsaasti opasteita, joissa kerrotaan alueen geologisista tapahtumista ja entisajan elämänmenosta muutenkin. Suuri osa kerronnasta liittyy viimeisimmän jääkauden jälkeiseen aikaan, jolloin myös Salpausselät ovat syntyneet.
Kyltit ovat uusia ja laadukkaita, joten näin retkeilykauden alussa niiden luo pysähtyy mielellään hetkeksi puhaltelemaan.
Opastetut reitit eivät aina jaksa kannatella mielenkiintoani koko retken ajan, mutta jääkausipolku teki tästä poikkeuksen. Teema vaikutti muutenkin ajankohtaiselta, sillä auringon paisteesta huolimatta uusi jääkausi tuntui jo kolkuttavan ovella.
Reitti etenee vaihtelevassa maastossa, jossa on tarjolla niin järvenrantaa kuin hienoja harjuja ja komeita mäntykankaitakin.
Saimaan rantojahan nämä eivät silti ole, vaikka Savosta tullut saattaa niin kuvitellakin, vaan kyseessä on Kuolimo-järvi.
Yksi Kuolimon erikoisuuksista on nieriä, joka aikoinaan jäi näihin vesiin nalkkiin. Kun en itse kalasta, nimi tuo mieleeni jonkun geometrisen muodon, vähän niin kuin lieriö tai kartio. Täytynee suosia rautu-nimeä, joka on selvempi.
Rovastinojalla oleva kammi ei ole ihan tavallinen lajinsa edustaja, sillä kyseessä on kivikautisen majoitteen rekonstruktio.
Muinaislöydöistä päätellen Rovastinojalla on majaillut väkeä noin viisi tuhatta vuotta sitten. Itsekin onnistuimme kaivamaan maasta muutaman kaljatölkin, mikä sai minut pohtimaan, millaista kivikautinen arki on ollut. Pyysin ChatGPT:tä kääntämään seuraavan lauseen kantauraliksi: "Nainen, tuo minulle olut ja laita sitten sauna lämpiämään!"
Odotusarvoni eivät olleet kovin korkealla, mutta melko analyyttisen pohdinnan päätteeksi tekoäly lopulta luikautti ulos vastauksen: "Näjmä, toje mën õlüt kä paŋka täk šowń lämpä!"
Olin mykistynyt. Kielihän kelpaa sellaisenaan myös nykykäyttöön.
Rovastinojan rakennelma ei ole sisältä yhtä kaunis kuin ulkoa, ja vaikutti siltä, että nuotion sytyttämisen myötä kammi täyttyy välittömästi savusta. Mutta ehkä se on osa kivikauden tunnelmaa.
Muuten mainiot opasteet eivät jostain syystä kerro, miten vahva hiisikanta alueella on jääkauden jälkeen ollut. Tällä hetkellä Saimaanhiisi tuntuu ainakin olevan elinvoimainen laji, sillä reilun kolmituntisen retken aikana havaitsin metsässä monta pulskaa yksilöä.
Varsinaisten opasteiden ohella reitin varrella näkyi myös pienempiä kylttejä, joissa mainostettiin Laavujen yötä. En tiedä, millainen tapahtuma on kyseessä, mutta aavistuksen mielikuvitukseton nimi on saattanut karkottaa osan potentiaalisista kävijoistä.
Vaikka olimme jo valineet yöpaikan toisaalta, en voinut välttyä silmäilemästä kulkemamme metsäautotien varrella olevia levikkeitä. Tästä on retkeilyautoilun myötä tullut vähän samanlainen tapa kuin telttapaikan kyttäilystä aiemmin.
Retken jälkeen etsiskelin vielä netistä jääkausipolkuun liittyvää lisätietoa. ChatGPT suolsi taas entiseen tapaansa jotain sellaista, jonka todenperäisyydestä ei voi olla varma. Onkohan tällaista "Kivi-Palsan" reittiä olemassakaan? Google ei ainakaan löydä nimellä yhtään mitään.
Voi olla, että se kaljakin olisi lopulta jäänyt saamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti