Rosvohotu

Kuivajärveltä ajelimme jälleen yöksi Kalevalan Matkaparkkiin. Valinta ei tosin ollut itsestään selvä, sillä samoihin aikoihin Kuhmossa järjestettiin seikkailukilpailu, jonne odotettiin viittäsataa osallistujaa. Se tietäisi hieman ylimääräistä kohinaa lähiseuduillekin.

Kuhmoon päästyämme oli kuitenkin rauhallista, eikä urheilukentän pysäköintipaikalla näkynyt yhtään autoa. Nähtävästi saavuimme paikalle päivää ennen varsinaisia kilpailijoita.

Omat seikkailumme alkavat jo olla aika vaatimattomia. Lomamatkan viimeisen päivän ohjelmaksi valikoitui Jongunjoen Hiidenportti, joka oli meille paikkana uusi, sillä olemme hiisiteeman puitteissa aiemmin vierailleet vain Hiidenportin kansallispuistossa ja Jonkerinsalon Hiidenportilla. Jongunjoen portti on näistä kolmesta kohteesta pienin, mutta jos paikan nimessä esiintyy hiisi-sana, täytyyhän siellä jotain hyvää olla.

Lähdimme liikkeelle Nuottivaaran eteläpuolella menevän metsäautotien varresta. Levikkeeltä laskeutuu Jongunjoen varteen pieni polku, joka ei ole erityisen näyttävä, mutta kulkukelpoinen kuitenkin. 

Joen varressa menevä reittikään ei ole ihan priimaa, mutta on puihin joskus läiskitty maalia, ja pitkospuitakin on nähty hyväksi rakentaa. Nykyisin ne ovat huonossa kunnossa.

Polulla on muutama vähän aukeampi kohta, mutta yleisesti ottaen jokivarressa ei ole henkeäsalpaavan kaunista. Aivan Lieksantieltä astihan emme tosin lähteneet, joten polun alkuosa jäi tältä osin tutkimatta.

Retken aikana kävi ilmi, ettei Jongunjoen hiidenportti ollutkaan ihan niin käymätön kohde kuin alussa muistelin, sillä olen piipahtanut portilla vuonna 2016. Asia palasi mieleen nähdessäni Jongunjoen yli menevän sillan, joka vaikutti jotenkin tutulta.

Vanheminen on vähän pelottavaa, koska en yleensä unohda paikkoja, joissa olen vieraillut. Toisaalta onhan se tietyllä tavalla kätevääkin, jos voi alkaa kiertää vanhoja kohteita uudestaan sen jälkeen, kun ne ovat jo haihtuneet mielestä.

Google Mapsissa Jongunjoen nimen paikalla lukee jostain syystä Rosvohotu. Termi on itselleni vieras, mutta on sille olemassa ihan virallinen selityskin. Kyseessä taitaa kuitenkin olla merkintävirhe, sillä oikealla "rosvohotulla" tarkoitettaneen vain Raatteenkosken eteläpuolella menevää pienempää uomaa. 

Joen partaalla oleva tulipaikka laavuineen on yhä kohtalaisen hyvässä kunnossa.

Pohjoisempana Siltakoskella aiemmin ollut iso laavu sen sijaan lienee purettu, vaikka siihen luontoon.fi-sivustolla edelleen viitataankin. Seitsemän vuotta sitten se oli vielä pystyssä, mutta nyt emme edenneet Siltakoskelle asti, koska polku ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta. Taitaa olla niin, että Jongunjoki puhuttelee nykyään enemmän melojia kuin kuivan maan kulkijoita.

Tällaisissa paikoissa on silti hyvä joskus poiketa. Metsässä kohtaamamme hiisi ainakin ilahtui, kun joku kävi kylässä. Antoi halatakin, mikä on harvinaista.

Louhi sen sijaan murjotti, kun sitä ei halattu, mutta... no, se ei vain ollut mahdollista.

Kun luontevaa taukopaikkaa ei oikein tullut vastaan, päädyimme lopulta evästelemään tien varressa. Tien poskessakin oli kelvollista istuskella, mutta verrattain lämpimästä kelistä huolimatta mieleen hiipi jo epäilys siitä...

 ... että mahtoivatko kesän 2023 risteilyt olla tässä?