tiistai 14. helmikuuta 2017

Hiihtämisen anatomiaa

Talvi etenee aika kivasti. Huhtikuuhun on vielä matkaa, mutta ei helmikuussakaan mitään vikaa ole, kun hiihto-olosuhteet ovat näinkin hyvät. Ehkä parhaat vuosiin.

Varsinkin jääladuilla on mukava sutia, vaikka aurinko ei kaiken aikaa paistaisikaan. Pieni määrä lunta tosin tekisi nyt hyvää, ainakin luistelubaanalle.


Meidän hiihtoamme rytmittää se, että vaimon täytyy muutaman kilometrin välein pysähtyä niistämään nenäänsä. Se hidastaa matkan etenemistä, vaikka eipä ladulla yleensä kiire ole.

Luulen niistämisrefleksin johtuvan siitä, että vaimon nenä - joka muuten on hyvin sievä - on aavistuksen pystyssä. Tuuli siis pääsee vapaasti tuivertamaan sieraimista sisään, mikä korostuu varsinkin vastatuuleen hiihdettäessä.


Kun omassa päässä törröttää virheetön klyyvari, toisen ongelmaa on vaikea hahmottaa. Olen silti miettinyt, mitä asialle voisi tehdä.

Nenä selvästikin täytyisi suojata jotenkin, mutta miten? Kypärämyssy ei peitä koko kasvoja, ja hiihto- tai laskettelulasitkaan eivät yllä nenän päälle.

Vaan entäpä sukelluslasit? Ne ainakin blokkaisivat edestä puhaltavan viiman, tosin tilalle saattaisi tulla huurtumisongelma. En tiedä, onko sukelluslasien soveltuvuutta hiihtämiseen tutkittu.

Joku visiiripohjainen ratkaisu voisi ehkä toimia paremmin. Moottoripyöräkypärä kenties? Huurtumisen uhatessa visiirin saisi raolleen, ja kypärä päässä alamäkeenkin voisi syöksyä ilman huolen häivää.

Umpikypärä on kuitenkin aika raskas. Ehkä kypäräpäisiä murtsikkahiihtäjiä ei juuri tästä syystä tule usein vastaan.

No tamponit sieraimiin sitten? Vaikka yksinkertaisin ratkaisu on usein paras, tämä vaihtoehto kyllä rajoittaisi hengittämistä. Lisäksi valintaa pitäisi todennäköisesti selitellä vastaantulijoille.

Mutta ehkä nenään voisi tunkea kosteutta sitovaa pulveria! En vaan yhtään tiedä, mikä aine tähän tarkoitukseen soveltuisi. Ja koska hiihtäjät ovat vuosien saatossa lapioineet naamaansa vaikka mitä pulvereita, tällä menetelmällä on vähän huono maine.

Kirurginen operaatio on tietysti viimeinen oljenkorsi. En silti ole kuullut, että kukaan olisi koskaan leikellyt naamaansa aerodynamiikan parantamiseksi. Enkä oikein tohdi sellaista ehdottaakaan, koska sen jälkeen omakin kärsäni saattaisi olla vinossa.

Voi olla paras, että pidämme niistämistaukoja kuten tähänkin asti. Muistaapa sitten juoda mehuakin, kun ei koko ajan kaahota eteenpäin. Laatuaikaahan ne suksilla vietetyt tauotkin ovat.

4 kommenttia:

  1. Olen ymmärtänyt, että tuollainen niistämistarve liittyy vasomotoriseksi nuhaksi kutsuttuun asiaan (http://www.nuhanena.com/teksti.htm#Vasomotorinen nuha) - siinä mm. lämpötilan muutokset ja ulkoilman viima saavat nenän vuotamaan. Itse kärsin samasta vaivasta myös, ja pitemmillä talviulkoiluilla - esim. muutaman päivän pituinen retki - voi muodostua ongelma siitä, että kun joudun yhtenään niistämään, ärtyy nenän iho siinä määrin, että niistäminen alkaa tehdä kipeää. Parannuskeinoa vaivaan en ole löytänyt, joten näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyseessä taitaa lopulta olla aika yleinen vaiva. Ja kaipa nenä kaikilla vähän kostuu ulkoillessa, mikä lienee tarkoituskin. Fysiologiset erot tietysti korostavat ilmiötä.

      Mutta tuota nuhanena-sivuston mainitsemaa nenäkannua voisi kyllä kokeilla, ainakin pidemmillä hiihtolenkeillä... :)

      Poista
  2. Sama vika kuin vaimollasi. Vähän väliä on pysähdyttävä niistämään.
    Tuosta nenän suojaamisesta tuli mieleen. Pari aamua sitten kun olin hiihtämässä Kallaveden jäällä, tuli vastaan hiihtäjä paljaspäin mutta nenä oli suojattu valkoisella pahvinpalalla. Sinun lisäksesi joku muukin täällä päin harrastaa tuotekehittelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä itsekin tarkkailla, miten kanssahiihtäjät ovat ongelmaan puuttuneet... Pienellä kaulaliinallakin tietysti saa nenän suojattua, ja kyllähän nenän peittäviä kasvomaskejakin on olemassa, mutta aurinkoisilla keväthangilla sellaiset ratkaisut tuntuvat ylimitoitetuilta.

      Poista