keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Havaintoja ladun varrelta

Lunta sitten tuli, kuten toive oli. Nyt on taas hyvä suksia jäällä, vaikka uusi lumikerros olikin aluksi vähän pehmeä ja sortui suksen alla.

En oikeastaan tiedä, millaisella laitteella jäälatuja kunnostetaan, mutta ilmeisesti kyseessä on vain moottorikelkan perässä vedettävä lana. Sellainen ei tee kovin tiivistä jälkeä, mikä lienee tarkoituskin. Tamppautuuhan se lumi hiihtäjien toimesta, ja ajan kanssa itsestäänkin.

Avoimella jäällä huomaa hyvin, miten tuuli vaikuttaa hiihtovauhtiin. Tänään puhalsi kohtalaisesti, ennusteen mukaan 5 - 7 m/s, ja hiihtäminen oli paikoin vähän työlästä. Tuoreilla jaloilla etenin vastatuuleen hädin tuskin 10 km/h.

Paluumatkalla takatuuli työnsi eteenpäin parhaimmillaan 18 km/h, ja kovempaakin olisi päässyt, jos olisi hiukan epätasaisella ladulla uskaltanut mennä. Toki tyylipisteetkin ovat tärkeitä, ja niitähän saa enemmän, jos pysyy pystyssä.

Pimeällä luistelu on vielä pykälää hankalampaa, eivätkä muut kulkijat aina tee asiaa helpommaksi. Arvelen, että ladulla kävely on kaupungin pystyttämien kylttien ansiosta vähentynyt, vaikka osa kävelijöistä yhä kulkeekin mieluummin ladulla kuin sen viereen lanatulla kävelyreitillä.

Eilen ihmettelin, kun luistelubaanalla oli parin metrin välein pieniä kuoppia, kilometrikaupalla. Ne olivat muutaman sentin syviä, mutta pikemminkin kavion kuin kengän jälkiä. Eikä ihminen muutenkaan ota kahden metrin loikkia, ainakaan kovin pitkään.

Kai siinä hevosella oli menty? Kuopat olivat yleensä pareittain, joten kevyestä laukasta lienee ollut kyse. En ainakaan keksi, mikä muu eläin urbaanissa ympäristössä tuottaisi samanlaisen jäljen.

Pitääkö se erikseen mainita, että jos ladulla ei ole suotavaa kävellä, ei se kestä ratsastamistakaan? Ainakin kannattaisi mieluummin laukata kävelijoille tehdyllä kaistalla, sillä puolella kuopat eivät kaada ketään.

Ritarimerkkiä ei voi jakaa myöskään sille mönkkärikuskille, joka oli jotenkin päätynyt ladulle ja kyntänyt sitä sitten monta sataa metriä. Ja jos jäljistä pystyi jotain päättelemään, olisi ehkä ajanut pidemmällekin, ellei olisi ohjausvirheen vuoksi suistunut ladulta.

2 kommenttia:

  1. Jäällä hiihto on kyllä ihan oma lajinsa verrattuna metsässä hiihtelyyn. Tasapainoa koetelellaan jos tuuli sattuu puuskissa puhaltelemaan sivuilta, hyvää kuntoa jos tuulta vastaan hiihtää ja myötätuulessa malttia ettei lähe hosumaan kun tuuli pukkaa niin innokkaasti vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä totta. Toisaalta vastatuuli on siinä mielessä hyvä juttu, että se kompensoi jäällä mäkien puuttumista. Ei täysin, mutta lisää kuitenkin vastusta sopivasti.

      Itse odotan jokavuotiseen tapaan hankiaisia. Jos joku erityisen mieluinen harrastus pitäisi nimetä, niin kyllähän hangilla luistelu olisi sellainen. Ehkä mieluisin kaikista.

      Poista