Ei ole tavallista, että joulukuussa pääsee kulkemaan lumettomassa metsässä. Nyt se kuitenkin voisi onnistua, joten päätimme ottaa Muurahaisenpolun uudelleen työn alle.
Iisalmen koillispuolelta löytyvän Volokin polun pohjoispäätäkin harkittiin, mutta siitä luovuttiin pidemmän ajomatkan ja hiukan epäselvän lumitilanteen vuoksi. Juuasta parikymmentä kilometriä Kaavin suuntaan sijaitseva Muurahaisenpolku ainakin olisi lumirajan eteläpuolella.
Kolmen kilometrin mittainen Muurahaisenpolku oli enimmäkseen helppokulkuinen ja ihan viehättäväkin, jopa harmaana lauantaipäivänä. Reitille mahtui niin metsää, kallioisia harjanteita kuin suo-osuuksiakin.
Polun varrella olevissa opasteissa kerrottiin lähinnä suojelualueen luonnosta, mutta myös paikallisten ihmisten elämää sivuttiin. Juuka on kuulemma 1950-luvulla ollut Suomen vilkkaimpia viinankeittoalueita. Kuin todisteeksi tästä polun varrelle oli jätetty vanhan pontikkapannun raato.
Alueella asustaa myös majavia, ja puronuomassa näkyikin siellä täällä epämääräisiä puukasoja.
Olisi hauskaa tavata majava luonnossa, mutta eipä noita ole eteen osunut, vaikka Savon suunnalla todennäköisyys kohtaamiselle lienee verrattain suuri.
Autolla pääsee helposti Muurahaisenpolun kumpaankin päähän, mutta polun ainoa nuotiopaikka sijaitsee sen eteläpäässä. Reilusti katettu laavu tarjoaa tarpeen tulleen suojaa sateeltakin.
Me emme tehneet tulia, vaan tyydyimme vain hörppimään termoskahvit. Samalla vaimo pääsi koeponnistamaan uuden kuksansa, jonka olin antanut syntymäpäivälahjaksi. Luukoristeista deluxe-mallia tuskin olisin raaskinut itselleni ostaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti