Suurella sykkeellä

Kohta tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun hankin Suunto Ambitin. Sen mukana tuli sykevyö, jota olenkin toistuvasti käyttänyt juoksu- ja hiihtolenkeillä. Ambitin mittaamista arvoista olen keskisykkeen ohella seurannut lähinnä suorituksen hyötyvaikutusta kuvaavaa PTE:tä (Peak Training Effect). Omat PTE-lukemani ovat yleensä välillä 2 - 3 (asteikko 1 - 5), mikä tarkoittaa, että liikuntasuoritukseni ovat keskimäärin aika kevyitä. Toisaalta ei kai sitä iän kertyessä tarvitse jokaista mittaria tappiin asti vetääkään.

Vanhoja mittauksia selatessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että sydämen syke nousee juoksulenkkien alussa melko korkealle (170 - 190 bpm). En ole varma, onko kyseessä todellinen ilmiö, vai johtuuko asia sykevyön ja kehon välisestä huonosta kontaktista (vaikka kastelenkin vyön anturit ennen käyttöä). Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu todennäköisemmältä, koska jos pulssi todella olisi ~180, sen pitäisi tuntua raskaana hengästymisenä. Google kuitenkin antaa tukea molemmille vaihtoehdoille. Pitäisiköhän asiasta huolestua?

Hiihtäessä sydän onneksi käyttäytyy maltillisemmin, mikä on hyvä, koska vuoden parhaat hiihtokelit alkavat olla ovella. Kahtena edellisenä keväänä homma on mennyt vähän plörinäksi kipeän ranteen vuoksi, mutta jospa käsi nyt toimisi paremmin. Ainakin olen jo ihan riittävästi hiihtänyt pimeässä, joten odotan innolla auringossa hohtavia tunturinrinteitä!

Keväällä hiihtolenkit ja -retket ovat erilaisia kuin keskellä talvea. Alla on erityyppiset sukset, ladun kunto vaihtelee enemmän (tai latua ei ole lainkaan) ja juomavyö on todennäköisesti vaihtunut selkäreppuun. Hetkittäin mieltä kalvaakin se, että en ole tänä talvena hiihtänyt metriäkään perinteisellä tyylillä. Mutta ehkä huoli on turha, koska keväthangilla ei kuitenkaan hiihdetä kilpaa vaan nautitaan talven jälkeisestä valosta ja lämmöstä.