Kesäkuu. En jaksa uskoa, että siitä on liki viisi kuukautta, mutta niin se homma vain etenee, kuin pikakelauksella.
Kesäkuun alussa päätimme lähteä pienelle viikonloppuretkelle. Tällaisia äkkilähtöjä vartenhan retkeilyauto hankittiin, koska se yksinkertaistaisi yön tai kahden yön reissuja.
Viime vuonna samoihin aikoihin piipahdin Reiskan kanssa Katajakankaalla tarkoituksenani tutkia Turkkisuon outoja rakennelmia, tai kanaviako ne oikeastaan ovat. En tuolloin päässyt suolle asti, koska se olisi edellyttänyt Katajajoen ylitystä, joten kuvasin suota lähinnä ilmasta käsin.
Jälkeenpäin kävi ilmi, että joen ylihän menee silta, joka tosin näkyy vain satelliittikuvissa. Olin tietämättäni käynyt melkein sillalla asti, mutta etu jäi hyödyntämättä, koska en havainnut sitä.
Nyt päätin palata Turkkisuolle vaimon kanssa tarkoituksenamme saavuttaa suo sillan kautta. Niinpä ajelimme alkukesäisenä perjantaina ensin Nurmekseen, sitten kohti Kuhmoa ja lopulta Katajakankaalle.
Retkestä ei tulisi kovin pitkä - noin 2,5 kilometriä suuntaansa - mutta iltakävelyksi se olisi ihan riittävä, koska reitti etenee paljolti umpimetsässä.
Turkkisuo on mielenkiintoinen kohde, koska erikoisista piirteistään huolimatta siitä löytyy vain vähän nettiviittauksia, eikä esimerkiksi kuvia lainkaan. Tämä tietysti herättää epäilyksen, että... saako suolla liikkua lainkaan?
Suo ympäristöineen kuuluu Paistinvaaran luonnonsuojelualueeseen, johon ei näyttäisi sisältyvän mitään rajoitusosia. Vaikka mistäpä näistä tietää; itse epäilen nykyään kaikkea, varmuuden vuoksi.
Vuosi sitten ottamistani ilmakuvista kuitenkin näkyy, että suolla on kuljettu. Mutta onko siellä liikkunut ihminen, eläin vai jotain muuta?
Kulkurajoitusten ohella toinen selitys vähäisille nettiviittauksille saattaisi olla se, että suolle päätyneet ihmiset eivät ole selviytyneet takaisin kertoakseen kokemuksistaan. Kuten aiemmin ounastelin, Turkkisuon kanavat eivät välttämättä ole ihmisen tekemiä (vrt. Marsin kanavat).
Onko Turkkisuolle uskaltautuneet kenties siepattu toiseen ulottuvuuteen? Liittyvätkö koivujen ympäröimät saarekkeet jotenkin tähän ilmiöön? Vaikeita asioita.
Vaimo ei halunnut keskustella kanssani abduktiovaihtoehdosta, mutta päätimme joka tapauksessa tavoitella Turkkisuota alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti. Katajajoen yli johtava silta ainakin löytyi satelliittikuvien osoittamasta paikasta.
Etenemisen kannalta yksi kysymysmerkeistä liittyi siihen, kuinka märkä suo mahtaisi kesän alussa olla. Edellisten viikkojen poutasäät olivat epäilemättä kuivattaneet suota, mutta kesäkuussa vettä voisi silti olla vielä runsaasti. Hyttysiä ainakin oli tarpeeksi.
Suon reunaan päästyämme vaikutti siltä, että vesi ei olisi ongelma. Turvematto oli pehmeä ja hiukan kosteakin, mutta silti kohtalaisen helppokulkuinen.
Keskemmällä suota tilanne kuitenkin muuttui. Siellä olisi tarvittu kumikenkiä - tai ainakin lumikenkiä - eikä meillä ollut mukana kumpiakaan.
Kanaville oli enää enää muutaman sadan metrin matka, mutta eteneminen oli siinä määrin hankalaa, että päätimme vetäytyä läheiseen saarekkeeseen, josta voisin lähettää Mallan asialle.
Maan pinnan tasolta katsoen rakennelmat näyttävät aivan tavallisilta suon saarekkeilta, ellei sitten koivujen poikkeuksellisen suurta määrää pidä erikoisena. Kyllähän Suomessa on koivusoita, mutta itse olen tottunut näkemään tällaisessa ympäristössä lähinnä havupuita.
Edelleen on silti epäselvää, kuka nämä kanavat on rakentanut. Voisi ajatella, että tällaisesta projektista löytyisi jotain tietoa, mutta hiljaisuus asian ympärillä on kuumottavaa.
Hmm... Mahtaisikohan tekoäly tietää asiasta jotain...? Käännyin jälleen ChatGPT:n puoleen.
Johan August Sandels? Siis se kaljakreivi? Hahaa... Kaikista ChatGPT:n keksimistä jutuista tämä oli kyllä yksi parhaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti