Edestakaisin vellovat sääennusteet hankaloittivat edelleen matkamme suunnittelua. Tunsin vetoa Martin ja Savukosken suuntaan, mutta sateen keskelle ei viitsisi pitkää matkaa ajaa.
Aamuinen sääkatsaus Iso-Syötteellä herätti kuitenkin optimismia. Sen siivittämänä suuntasimme kohti Posiota ja Jumiskoa ajatuksenamme käydä tutustumassa Pirttimaan seutuun, joka näytti kartassa mielenkiintoiselta. Toinen päivän kevytkohteista olisi Askantunturi, jonka kupeeseen voisi helposti päästä autolla.
Matkan aikana alkoi kuitenkin näyttää siltä, ettei molempiin paikkoihin mielekkäällä tavalla ehditä. Niinpä hylkäsimme Pirttimaa-suunnitelman ja päätimme panostaa Askantunturiin, joka vaikutti sään puolestakin varmemmalta vaihtoehdolta.
Mutta niin ei kai ollut tarkoitettu, sillä suunnitelmamme karahtivat kiville yksi toisensa jälkeen: Askantunturille vievän tien alussa oli karttaan merkitsemätön portti. Neljän kilometrin tieosuus olisi ehkä ollut käveltävissä, mutta kun sään haltija lisäksi helli tunturia sateella ja salamoilla, päätimme säästää Askantunturinkin toiseen kertaan.
Myös Savukosken sääennusteet olivat päivän myötä muuttuneet suttuisemmiksi. Jos asia olisi ollut tiedossa aamulla, emme olisi lähteneet Syötteeltä ainakaan pohjoisen suuntaan.
Koska olimme jo melko lähellä Kemijärveä, vedimme hätäjarrusta ja koukkasimme Räisälän lossin kautta Suomulle, jossa oleva hotelli oli viikkoa aiemmin avattu kesäkaudelle.
Huone löytyikin helposti, sillä olimme paikan ainoita majoittujia. Sellainen ei yleensä ole hyvä merkki aamupalan monipuolisuutta ajatellen, mutta mökki- tai huoneistomajoitukseen aamiaista ei toisaalta sisältyisi lainkaan.
Vaikka päivä oli koostunut pääosin pienistä pettymyksistä, illalla aurinko pilkahteli, joten lähdin juosten katsastamaan Suomun ympäristöä. Tunturin itäpuolella on runsaasti loma-asuntoja, mutta kesäisin silti aika hiljaista. Hiljaisuus ei muuten haittaa, mutta mökkiläisiä varmaan ilahduttaisi, jos Suomulta löytyisi pieni kauppa. Hieman pohjoisempana - Joutsijärvellä - sellainen on, mutta siellä asiointi käytännössä edellyttää autoa.
Ennakko-odotuksista poiketen hotellin tarjoilema aamupala oli kuitenkin hyvä. Aamiaisen kattaminen vain kahdelle hengelle ei liene taloudellisesti kannattavaa, mutta tästä huolimatta hotellin johtaja tarjoili meille jopa kermakakkua, jota oli jäänyt yli jonkun asiakastilaisuuden jälkeen. Hyvää palvelua, mutta voi johtaa siihen, etteivät kermakakuttomat aamiaiset jatkossa enää maistu.
Savukosken suuntaankin oli vaihteeksi luvassa poutaa, ja vaikka luottamuksemme ilmatieteeseen oli jo romahtanut, päätimme jatkaa Suomulta Luostolle. Mieleni teki kylpylään, ja tutussa paikassa voisimme ainakin pähkäillä tulevien päivien ohjelmaa.
Olen joskus aiemmin vieroksunut Keski-Luoston kautta menevää kesäretkeilyreittiä, mutta tällä kertaa se toisi sopivasti täytettä iltaohjelmaamme. Koko polkua emme ehtisi kulkea, mutta jos ajaisimme autolla Perhe-Luostolle asti, voisimme kukaties käydä kääntymässä Yli-Luoston autiotuvalla.
Päätimme tutustua erikoisen näköiseen harjanteeseen.
Lähtöpaikan valinta oli hyvä. Kuten kartastakin ilmenee, Keski-Luostolta ei kiviä puutu, joten eteneminen on paikoin hidasta.
Menomatkalla (pohjoiseen päin) kuljimme osittain mönkkäriuraa, joka menee hieman merkitystä reitistä sivussa. Se oli helpompaa kävellä, mutta näköala lännen suuntaan ei ollut hääppöinen.
Jo alkumatkasta kävi silti ilmi, että valitsemamme reitti olisi kylpylähaaveeni huomioiden liian pitkä. Autiotuvalla olisi ollut kiva poiketa, mutta koska sille ei ollut muuta erityistä syytä, ylempää rinteestä löytynyt kaatunut kelo sai toimia retken tauko- ja kääntöpisteenä.
Paluumatkalla seurailimme merkittyä retkeilyreittiä, joka ei juuri rakkapaikkoja kierrellyt, ja oli hankalampi kulkea. Kivikosta idän puolelle avautuvat maisemat olivat kuitenkin mainiot. Olen aivan turhaan vältellyt tätä reittiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti