sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kotiseutumatkailua

Metsähallituksen retkikartta.fi lienee suomalaisista retkikarttasivustoista kattavin, mutta ihan kaikkia reittejä ei sieltäkään löydy. Jos liikkuu paljon Savossa ja Kainuussa, kannattaa tutustua infokartta.fi:n karttoihin, koska niihin on tallennettu myös pienempiä kyläpolkuja. Yksi sellaisista on Kaavilla Mäntyjärven kylässä sijaitseva Harjas-Matin polku, jota aurinkoisena lauantaipäivänä ajelimme katsomaan.

Polun lähtöpaikka on matkailupalveluita tarjoavan Viljamaan kartanon kupeessa. Kartanon nettisivut kaipaisivat ehkä pientä uudistamista, mutta itse paikka vaikutti viehättävältä. Ja aika harva yritys malttaa kääntää kotisivunsa kuudelletoista eri kielelle...

Kyläyhdistysten ylläpitämien polkujen taso vaihtelee ymmärrettävästi paljon. Käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset, eikä vapaaehtoisuuteen perustuva työ aina houkuta tekijöitä.

Mäntyjärven kyläyhdistys vaikuttaa ainakin nettisivun perusteella vireältä, ja Harjas-Matin reitti onkin kyläpoluksi varsin hyvä. Sinisin ympyröin merkitty reitti kulkee vaihtelevassa maastossa, ja matkan varrella on runsaasti opastauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta paitsi suomen kielellä myös englanniksi. Polku kuitenkin kaipaisi lisää kulkijoita, koska näin kesän jälkeen se paikoin katoaa heinän ja muun aluskasvillisuuden alle.

Olen joskus tainnut mainita, että en oikein tykkää täkäläisestä metsämaastosta, joka on aika usein sotkuista sekametsää. Harjas-Matin polku on tässä suhteessa poikkeus, sillä sen varrella on useita hienoja sammalpohjaisia metsäalueita! Opastaulujen mukaan seuduilla on joskus tavattu hiisiäkin, mutta aika yleisiähän ne taitavat Itä-Suomessa muutenkin olla.

Vasta retken loppuvaiheessa selviää, kuka tarinan päähenkilö oikein on miehiään. "Harjas-Matti" on aikoinaan Keski-Harjan tilan omistanut isäntä, joka piti tilalla kauppaakin. Epäselväksi kuitenkin jäi, onko tämä tapahtunut 1700-, 1800- vai 1900-luvulla.

Reitin ehkä näyttävin yksityiskohta on iso seitakivi, joka ylväänä nousee polun kupeessa matkan loppupuolella. Opasteissa tosin vihjataan, että kivi jotenkin liittyisi Keski-Harjan tilan päärakennuksen tulipaloon, mutta asiaa sopinee epäillä... On näitä polkuja sen verran tallattu, että väitänpä tietäväni mikä on seitakivi ja mikä ei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti