perjantai 16. marraskuuta 2012

Kaamosta kohti

Lueskelen Ylläksen latuhoitajan päiväkirjaa:

"15.11.2012

Kylläpä ovat ladut komeassa kunnossa vuodenaikaan nähden, kun muistellaan vaikka viime vuotta, jolloin ei tähän aikaan ollut lumesta vielä juurikaan tietoa. Tänään ajetuilla laduilla vois vaikka kokeilla hurauttaa tunturin ympäri, sillä olemme myös tämän osuuden, Ylläsjärvi-Kahvikeidas-Latvamaja ja Kesängin Keitaan kautta Äkäslompoloon, hoitaneet latukoneella muiden jo hoidossa olevien I-hoitoluokan latujen tapaan."

Kuulostaa hyvältä, toivottavasti takakesä ei iske Suomen Lappiin loppuvuoden aikana. Luopuisin jo kernaasti Keski-Suomen pimeästä rapakelistä vähäksi aikaa! Kroppakin voisi taas pitkästä aikaa tykätä puuro-hiihto-sauna -tyylisestä elämästä.

Käsileikkauksesta on jo yli kuukausi, mutta laskun maksanut vakuutusyhtiö taitaa edelleen painia asian kanssa. Yhtiöstä tuli tänään kirje, jossa pyydettiin (tarkasti) selostamaan, miten ja missä käsi meni rikki, ja mitä oikeastaan tapahtui. Myös tapaturmapäivän ja leikkauspäivän välinen pitkähkö viive (1 v 8 kk) tuntuu hämmentävän asian käsittelijöitä.

No, kyllähän se aikansa ottaa, kun neljän eri lääkärin kanssa asioi. Sinänsä vastailen kyllä tuollaisiin kyselyihin ihan mielelläni; varsinkin, kun vakuutusyhtiön rooli operaation rahoittajana on merkittävä.

Minua hiukan askarruttaakin se, miten vakuutusyhtiö mahtaisi suhtautua mahdolliseen jatkohoitoon. En tosin itsekään tiedä, mitä asian kanssa pitäisi tehdä. Ranne ei ole täysin terve, mutta se on kuitenkin parempi kuin ennen leikkausta. Esimerkiksi tietokoneella kirjoittaminen sujuu nyt paremmin, mikä on töiden kannalta hieno juttu. Toisaalta kädessä on edelleen pistemäinen kipukohta - kuin luupiikki - joka aika ajoin muistuttaa olemassaolostaan.

Haluaisin tietysti, että ranne paranisi alkuperäiseen kuntoonsa, mutta pitkään kestänyt hoitoprosessi saa epäilemään, liekö se edes olla mahdollista. Jos käsi leikataan uudestaan, on riskinä, että joku muu menee pieleen (syntyy hermovaurioita tms.). Pitäisikö siis tyytyä nykytilanteeseen? Ehkä asiaa on parempi miettiä koehiihtojen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti