Eipä toteutunut Ljungdalenin reissumme niin kuin alunperin tavoittelimme... Varsin sateisiksi muuttuneet sääennusteet saivat meidät optimoimaan retkikohdetta, ja niinpä ajelimmekin Haaparannasta Jämtlandin sijasta Abiskoon! Mutta ei ollut huono valinta sekään, sillä Abiskon maisemat ovat hienoja ja polkuja riittää tallattavaksi useammankin reissun verran.
Retkemme alkoi Abiskon turistiasemalta, josta patikoimme viitenä päivänä rengasreitin Abisko - Abiskojaure - Alesjaure - Unna Allakas - Abiskojaure - Abisko. Vaikka reittimme kulki tunturitupien kautta, kannoimme silti telttaa mukanamme, koska tarkoituksemme oli pääsääntöisesti yöpyä tupien pihapiirien ulkopuolella.
Alkumatka Alesjaurelle asti kulki Kungsledeniä pitkin, mikä tietysti tarkoitti sitä, että vastaantulijoista ei ollut puutetta. Toisaalta ei kulkijoiden suuri määrä meitä isommin haitannutkaan; jossain vaiheessa mietin jopa mahdollisuutta kätellä kaikki vastaantulijat... Tiedossa myös oli, että Alesjaurelta Unna Allakasin suuntaan käännyttyämme väki joka tapauksessa vähenee.
Ruotsin tunturimaisemat ovat kyllä hienoja, enkä olisi pahoillani, vaikka Suomestakin löytyisi Kungsledenin kaltaisia reittejä - vaikka kaikkine kulkijoineenkin. Käsivarren suunnalla sentään on tarjolla jotain samantapaista, mutta muutenhan meillä on aika tasaista. Toisaalta suuret korkeuserot tarkoittavat myös sitä, että kulkeminen on raskaampaa. Tämä lienee yksi syy sille, että ruotsalaisista tunturituvista on kehittynyt monipuolisia "huoltoasemia", joita hyödyntäen tunturissa voi halutessaan kulkea hyvinkin kevyen repun kanssa. Ihan halpaa hupia tupayöpyminen ei kuitenkaan ole, sillä monissa tuvissa alennettu STF-jäsenhintakin on sesonkiaikana 300 - 400 SEK eli kahdelta hengeltä helposti 80 € / yö. Suomessahan samalla summalla pääsee jo hotelliin, jossa tarjoillaan aamupalaakin.
Vaikka tupaverkosto on kohtuullisen tiheä - tuvat ovat pääsääntöisesti päivämatkan päässä toisistaan - voi tuntureilla silti ajautua ongelmiin. Näin kävi sille ruotsalaispariskunnalle, jonka tarkoitus oli kulkea Kungsledeniä Abiskosta etelään. Abiskojaurella raskaana olevan tytön ja hänen poikakaverinsa polut jostain syystä erosivat, kun tyttö lähti kulkemaan kartan (ja teltan?) kanssa edellä, ja pojan oli tarkoitus tulla hiukan myöhemmin perässä. Tyttö löysi oikean reitin kohti Alesjaurea, mutta poika harhautui seuraamaan Unna Allakasille menevää talvireittiä... Hän oli kulkenut vuorokauden eksyksissä, kunnes tapasi meidät reilun kilometrin päässä Unna Allakas -tuvilta. Poika oli väsynyt, mutta onneksi sen verran tolpillaan, että opastettuamme hänet oikeaan suuntaan hän viimein selvisi Unna Allakasille, josta sitten pelastushelikopteri kävi hänet hakemassa.
Ehkä tarinan opetus on, että jonkinlainen hätämajoite olisi aina syytä olla matkassa. Meidän mukanamme kulki uusi Kaitum, joka osoittautuikin kelpo majoitteeksi kahdelle hengelle. Ehkä mukavin piirre Kaitumissa on se, että miltei tasakorkean katon vuoksi sisätilat ovat erinomaisen väljät. Symmetrisyydestä seuraa myös, että maaston kaltevuus ei vaikuta teltan pystytykseen, koska kumpaa tahansa päätyä voi käyttää pää- tai jalkopäänä. Kahdesta absidista saavutettava hyöty sen sijaan on näennäisempi, koska ainakin perus-Kaitumissa rinkat tulee yleensä heitettyä toiseen absidiin, josta ei sitten enää mahdukaan kulkemaan. Tuuletuksen suhteen kaksi avointa päätyä sen sijaan on loistojuttu ainakin kesähelteillä!
Kaitumin vedenpitävyyttä tuli testattua Alesjauren rantamilla, jossa tuuli puski vettä järven yli aika navakasti. Vesi pysyi muuten teltan ulkopuolella, mutta hetkittäin lähes vaakasuoraan edennyt sade työntyi teltan absidiin tuuletusaukon vetoketjun saumakohdista. Suurempaa haittaa tästä ei ollut, koska käytännössä asia ilmeni vain pieninä vesiläikkinä absidissa olleiden kuoriasujen päällä. Ehkä tuuletusaukkoa muotoilemalla tästäkin vaivasta olisi päässyt eroon? Enemmän yöaikaan kiusasi sateesta ja tuulesta johtuva meteli, josta siitäkin selvittiin korvatulppia käyttämällä.
Hyttystilanne oli reissun aikana varsin siedettävä. Ensimmäisenä päivänä hyttysiä ei näkynyt juuri lainkaan, vaikka kuljimme alavilla mailla ja vesistöjen läheisyydessä. Toisena päivänä taas tuuli karkotti ötökät, jos niitä ylipäänsä jossain oli. Vasta kolmannen päivän iltana hyttysistä oli ensimmäisen kerran kiusaa, vaikka tuolloin telttailimme liki kilometrin korkeudessa. Sää oli kuitenkin tyyni, joten sytytimme ulkoruokailun ajaksi hyttyssavun ja käytimme muita asiaankuuluvia karkotteita.
Luulenpa, että palaamme vielä jossain vaiheessa Pohjois-Ruotsin maisemiin; ehkä Abiskoa, Nikkaluoktaa tai Ritsemiä lähtöpaikkana pitäen. Eikä Ljungdaleniakaan ole kokonaan unohdettu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti