Olen spitaalinen

Arjessa asiat tulevat joskus eteen vähän yllättäen. Näin kävi myös muutama päivä sitten, kun eräs tuttavamme mainitsi olevansa lähdössä Italiaan lomailemaan. Roomaan, kaupunkilomalle.

Tapahtui se, jota ehkä sekunnin murto-osan ajan ehdin pelätä: vaimokin innostui asiasta. Mehän voisimme lähteä mukaan!

Tilanne oli vakava. Jos asiassa kerran antaa periksi, Roomaan saa jatkossa lähteä joka kevät, ja elämä on pilalla.

Tartuin aiheeseen topakasti ja ilmoitin vaimolle, että me emme matkusta Roomaan, vaan lähdemme Keihäsjoelle lumikenkäilemään! Kohteella ei varsinaisesti ollut merkitystä, mutta Keihäsjoen luonnonsuojelualueella on ennenkin sammutettu Keski-Euroopan matkailuun liittyviä paloja.

En totta puhuen tiennyt, onko Keihäsjoella edes hyvä lumikenkäillä. Talven lumihuippu alkaa olla käsillä, ja syvässä hangessa saattaisi olla työlästä edetä lumikengilläkin. No, Roomassa olisi vielä kurjempaa.

Lähdimme liikkeelle varhain voidaksemme menomatkalla poiketa Juuassa, Nunnanlahdessa. Siellä pidettiin muutama viikko sitten jäänveiston SM-kilpailut, johon liittyvät työt olivat edelleen esillä Juuan Kivikeskuksen edustalla.

Erilaisia veistoksia oli viitisentoista, ja monet niistä olivat taidokkaasti tehtyjä. Yleisesti ottaen teokset näyttivät sitä paremmalta, mitä enemmän niissä oli pieniä yksityiskohtia.

Roomastakin olisi epäilemättä löytynyt veistoksia, mutta sikäläiset pystit taitavat enimmäkseen olla kivestä tehtyjä, ja siten hiukan tylsiä. Ei liene sattumaa, että Kivikeskuskin on hiljattain lopettanut toimintansa. Olisiko Jääkeskus vetänyt paremmin väkeä?

Nunnanlahdessa on aiemminkin ponnisteltu jäätaiteen parissa, joten SM-kilpailut olivat perinteelle luonteva jatko. Jäästä tehdyt veistokset ovatkin mielenkiintoisia, koska katselukulman vähänkin muuttuessa kohde saa aivan uuden ilmeen.

Nunnanlahdesta jatkoimme kohti Mataran kylää ja Ala-Ruokosen rantamilla sijaitsevaa Keihäsjoen autiotupaa. Perille päästyämme kävi selväksi, että metsässä lunta oli tarpeettoman paljon, mutta moottorikelkan jäljissä oli hyvä lompsia.

Keihäsjoella on talvisin rauhallista. Siistissä tuvassa olikin mukava istuskella, vaikka ei pakkanen ulkonakaan kiusannut. Sisällä oli silti parempi, koska olen joutunut luopumaan eturauhaslääkityksestäni sen tuotettua minulle spitaalimaisia oireita.

Alkuperäinen ajatuksemme oli hippastella vähän matkaa Keihäsjoen vartta pitkin, mutta syvä lumi sai meidät toisiin aatoksiin.

Kaikessa rauhallisuudessaan paikka on silti jotenkin kiehtova. Rooman matkastakaan ei enää tarvinnut puhua.