Kronologisuus saattaisi ehkä blogikirjoitteluun liittyen olla hyve, mutta... no, marraskuun ehtoopuolella päädyimme jälleen Tampereelle, anoppilaani. Kun viikonloppuna oli ylimääräistä aikaa, päätin lähteä metsään. Tällaiset poikkeamat kotiseudulta ovat siitä mukavia, että uusia retkikohteita on tarjolla yllin kyllin.
Aluksi kaavailin lähteväni Viljakkalaan, Pirkan taipaleelle. Se olisi ollut mukavan lähellä, mutta lännestä lähestyi sadealue, joka ehtisi Pirkanmaalle kiusallisesti juuri iltapäivän tunteina.
Niinpä päädyin lopulta ajamaan itään päin, kohti Laipanmaata. Pälkäneelle sade saapuisi ehkä tuntia myöhemmin, mikä oli aikaikkunani koko huomioiden merkittävää.
Kolmiomaiselle Elamonkierrokselle pääsee monesta kohtaa, mutta Teivaantien varressa oleva Rajalan kämppä vaikutti pysäköinnin kannalta parhaalta paikalta. Sitä olisi helpointa lähestyä lännestä, Välimaan suunnasta.
Niinpä ajelin ensin Tampereelta Kangasalle ja sitten Sahalahden kautta kohti Välimaata, josta käännyin Laipanmaan suuntaan menevälle Saarijärventielle. Tie oli verrattain hyväkuntoinen, ja matka sujuikin mukavasti, kunnes aivan loppumetreillä kohtasin esteen: puomi. En ollut varautunut sellaiseen.
Rajalaan olisi enää vain 1,5 kilometriä, joten matka taittuisi helposti jalkaisinkin, mutta puomin vieressä oleva läpikulkukielto mietitytti. Jokamiehenoikeudet huomioiden tiellä kävely ei ehkä olisi suuri rikos, mutta jos maanomistaja ei halua mailleen kulkijoita, ei minulla varsinaisesti ollut tarvetta hangoitella vastaan.
Suunnitelman muutos kuitenkin tietäisi 30 - 40 kilometrin lisäajomatkaa, pieniä teitä pitkin, ja samalla menettäisin aamupäivän aurinkoiset tunnit.
Edessäni oli vain huonoja vaihtoehtoja, mutta päätin kuitenkin palata takaisin Sahalahdelle ja kiertää Rajalaan
Taipaleentien kautta. Tien varressa olevista opasteista saattoi päätellä, että tämä olikin virallinen reitti Laipanmaalle.
Turha ajaminen harmitti hieman, mutta samalla ymmärsin, että lähtöpaikan löytämiseksi tyypillisesti käyttämäni algoritmi on liian yksioikoinen. Se toimii Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta ei ihmisten ilmoilla, jossa on kätevämpää lukea ajo-opasteet vaikkapa
kohteesta kertovalta nettisivulta.
En lopulta viitsinyt ajaa aivan Rajalan kämpälle asti, vaan jätin auton jo hieman aiemmin olevalle
sorakuopalle, jossa oli hyvin tilaa.
Elamonkierroskin meni ihan vierestä, eikä polulla ollut ainakaan samana aamuna mennyt muita kulkijoita.
Tai no... joku pienempi peto oli viipottanut, mutta kuka? Kärppä?
Metsittyneeseen Lamminsuohon ei ehkä normaalisti kiinnittäisi enempää huomiota...
... mutta jonkinlainen nähtävyys paikasta on penkkeineen ja kyltteineen saatu aikaan. Ehkä siinä aurinkoisena kevätpäivä kelpaakin istuskella. Marraskuussa alkaa kuitenkin jo kaivata jonkinlaista lämmikettä.
Elamonjärven laavu on kivalla paikalla, vaikka lähellä on myös jonkin verran kesämökkejä tai muuta asutusta.
Elamonjärven tienoo onkin Rajalan ohella ainoa kulma, jossa ihmisen asuinympäristö jotenkin puskee esiin. Muutoin Elamonkierros etenee varsin metsäisissä, miltei erämaisissa maisemissa.
Rajalan vanha tukkikämppä vaikutti edelleen hyväkuntoiselta. Pokasaha ei enää metsässä raikaa, mutta koneellisia metsätöitä reitin varrella tehtiin yhä.
Marraskuu ei välttämättä ole parasta aikaa tutustua uuteen seutuun, ja ehkä Laipanmaallekin pitäisi palata kesällä uudestaan. Elamonkierroksen kupeessa menee myös
Hirvijärven kierros, jonka varrella olisi muun muassa...
tulivuori.
Mikähän tarina siihen liittyy? Kartasta katsoen se ei näytä aivan yhtä erikoiselta kuin Vehmersalmen kaimansa, mutta jotenkin se kiehtoo silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti