Olisiko mäntynä parempi?

Aikkipetsi - jota myös Aihkipetsiksi kutsutaan - viitannee Sallan mäntyvaltaiseen maastoon. Jos pitäisi olla joku puu, minäkin olisin mieluiten mänty.

Linkki videoon

Helmeilevää elokuuta

Kylmäluomassa oli aamulla hieman harmaata ja nuhruista. Aamupäivän myötä keli oletettavasti paranisi, ja näin tapahtuisi etenkin Kuusamon-Sallan suunnalla, jonne seuraavaksi haikailimme.

Vaikka Sallassa on käyty monesti, retkeilykartassamme on Sallan ympärillä ammottavia aukkoja. Sallatunturin lähireittejä on patikoitu tuskin lainkaan, ja etelämpänä - Ruuhitunturin ja Ruuhivaaran ympärillä - kiertävät polutkin ovat enimmäkseen vieraita.

Päätimme lähestyä ongelmaa kurvaamalla aluksi Kallunkijärveltä länteen erkanevalle soratielle. Ajoimme tietä lähelle Aikkipetsiä ja pysäköimme Reiskan tien varressa olevalle levikkeelle. Tästä voisimme loikata ensin Aikkipetsin tuvalle ja siitä edelleen Sallan suuntaan menevälle UKK-reitille.

Jo alkumetreillä kävi selväksi, että nyt ollaan helmen äärellä. Aurinkoisella säälläkin lienee ollut vaikutusta asiaan, mutta seutu joka tapauksessa on todella kaunista. 

Myös Aikkipetsin autiotupa on hienolla paikalla lammen rannassa. Tuvalle ei ole tieltä kuin reilu kilometri, minkä jälkeen polku haarautuu Ruuhivaaran ja Paltsarikummun suuntaan menevin polkuihin.

Paltsarikumpu vääntyy aina päässä Pultsarikummuksi, mutta ehkä nimi ei paikkaa pahenna. Itse Aikkipetsi on yllättävän kaukana, kolmisen kilometriä tuvalta etelään. Viereisiä lampia kutsuttaneen Kalliolammiksi, joten niiden mukaan tupaa ei ole nimetty.

Vietettyämme hetken tuvan viihtyisällä nuotipaikalla päätimme jatkaa Paltsarikummun suuntaan. Valintaan ei liittynyt muuta logiikkaa kuin se, että kummun kupeessa olisi laavu, joka vaikutti sopivalta kääntöpisteeltä retkellemme.

Paltsarikummun polku on kiva kulkea, eikä loppulaskua lukuun ottamatta sisällä kovin isoja korkeusvaihteluita. Pitkospuutkin olivat oikein hyvässä kunnossa, merkinnöistä päätellen vuodelta 2021.

Pitkosten tekijällä on tainnut olla puutavaraa yllin kyllin, sillä muutamaan kohtaan reitin varrelle on rakennettu myös penkkejä, joilla kulkijan sopii levähtää.

Paltsarikummun laavu on paitsi polun myös moottorikelkkareitin varrella. Rakennelma ei ole hienoimpia näkemiämme, mutta kyllä sen edustalla kelpaa silti auringossa istuskella. Etenkin, kun ymmärrys auringonvalon rajallisuudesta hiipii taas tähän aikaan vuodesta tajuntaan.

Tästä reitistä jäi siinä määrin mukava maku suuhun, että täytynee joskus tutustua myös Aikkipetsin tuvalta Kuusikko-Ruuhivaaran suuntaan menevään polkuun. Siinä on korkeuserojen vuoksi vähän enemmän jumppaa, mutta ehkä vaaralta vastapainoksi avautuu jonkinlaista maisemaa, puiden välistä ainakin. Lehtoaavan kota voisi toimia kääntöpisteenä, vaikka se sijainnista päätellen lienee pystytetty lähinnä kelkkailijoita ajatellen.

Myös Paltsarikummulta Hanhivaaran kautta Sallaan menevä osuus kiinnostaa, mutta se on mennen tullen kulkien päiväretkeksi aika pitkä. Matkaa voisi lyhentää lähtemällä liikkeelle Hanhivaaran eteläpuolella menevältä metsäautotieltä, jonka kunto ei kuitenkaan satelliittikuvissa näytä kovin hyvältä, Reiskan kannalta siis.

Vaikka päivän patikointiannos oli maltillisen kokoinen, seuraavasta yöpaikasta oli siinä määrin epätietoisuutta, että päätimme retken jälkeen vetäytyä parkkiin pienemmän sivutien varressa olevalle levikkeelle. Rauhallisen yösijan ohella paikka tarjosi mahdollisuuden nauttia ilta-auringosta, joka päivä päivältä oli vähenemään päin.

Misty lake of Mäntyjärvi

Edellisen postauksen maininta iltojen hämärtymisestä kirvoittaa minut tässä välissä julkaisemaan viimesyksyistä materiaalia sumuiselta Mäntyjärveltä.

Linkki videoon