Mä yössä kuljen

Olen viime päivinä jälleen pohtinut Adrian rengasasioita. Tarkistin Reiskan renkaiden urasyvyyden, joka oli vielä 4 - 5 milliä. Kulutuspinnan puolesta niillä siis pärjäisi vielä tämän kesän, mutta ei kovin pitkälle seuraavaa.

Minua häiritsee se, että en yhtään luota Reiskan alla oleviin Agilis-renkaisiin. En tästäkään syystä halua ajaa niitä sakkorajalle, koska tokihan renkaan kestävyys heikkenee kulutuspinnan ohentuessa. Kumeja on myös korjattu kahdesti, joten ihan uudenveroiset ne eivät tältäkään osin ole.

Kuten olen monesti maininnut, mieleni tekisi hankkia jotkut maastokäyttöön soveltuvat renkaat - kuten BFGoodrich All-Terrain, jonka uutta KO3-mallia ei kuitenkaan vielä saa Suomesta (Ducato-koossa). Ei siksi, että kuvittelisin Fiatin olevan maastoauto, vaan siitä syystä, että uskon sellaisten renkaiden kestävän paremmin myös normaalia käyttöä. ("Normaali" tässä tapauksessa tarkoittaa, että auto ajetaan jossain hevonv*tunkuusessa olevan metsäautotien päähän.)

Otin muutama päivä sitten bfgoodrich.fi-sivuston kautta yhteyttä BFGoodrichin maahantuojaan tiedustellakseni KO3-mallin saatavuutta. BFGoodrich on Michelinin alabrändi, joten tietoa ei herunut sen enempää kuin taannoisessa keskustelussani Michelinin edustajan kanssa.

Yhteydenottoni oli silti hyödyllinen, koska sen myötä tajusin, että renkaiden valintaan liittyy tekijöitä, joita en ollut aiemmin huomioinut. 

Olen tähän asti lähinnä tuijottanut rekisteriotteeseen merkittyä rengaskokoa ja verrannut renkaille ilmoitettua kantavuusindeksiä Adrian akselipainoon (1960 / 2000 kg). Akselipainoon nähden BFGoodrichin 115/112 -indeksi on riittävä, mutta toisaalta Adrian rekisteriotteessa lukee, että tyyppihyväksytty rengas on "225/75R16CP 116/114Q". 

Nopeusluokka (Q) ei rajoita menoa, koska jokseenkin kaikkien renkaiden luokitus riittää siihen vauhtiin, jota Reiskalla pääsee. Mutta pitäisikö kantavuusindeksi (116/114) ja Camping-merkintä (CP) tulkita aivan kirjaimellisesti, siis akselipainot unohtaen?

Arvelin, että vastauksen saattaisivat tietää seuraavat tahot:

• Renkaan valmistaja ja/tai maahantuoja
• Katsastuskonttori
• Vakuutusyhtiö

Ihan aluksi kysyin asiasta tekoälyltä, jonka kanta merkintöihin oli melko ehdoton:

Myös Michelin maahantuojalta saamani sähköpostivastaus oli saman suuntainen:

"Pyytäisimme kuitenkin huomioimaan, että me emme suosittele kyseistä rengasta retkeilyautoonne. BFGoodrich -renkaat eivät ole varustettuja "C"- tai "CP" -merkinnällä, joista luultavasti ajoneuvonne valmistaja on määrännyt jomman kumman pakolliseksi. Voitte tarkistaa tämän rekisteriselosteestanne."

Vastaus kuitenkin epäillytti minua, koska eihän ainakaan CP-merkittyjä talvirenkaita taida olla olemassakaan. Jos CP-merkintä on "pakollinen", ei talvella saisi ajaa lainkaan.

Seuraavaksi tiedustelin asiaa suullisesti kolmelta eri katsastusasemalta. Kaikissa oltiin sitä mieltä, että kantavuuden osalta rengas on OK, jos sen kantavuusindeksi on akselipainoihin nähden riittävä. Katsastuskonttorilta kerrottiin myös, ettei CP-merkintä ole renkaissa pakollinen. Suositeltu se saattaa olla, ja etenkin C-merkintä on sellainen, mutta ei niiden puuttumisen vuoksi autoa hylätä, eikä muutoskatsastuskaan ole tarpeen.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, halusin selvittää vakuutusyhtiön kannan asiaan. Vakuutusten voimassaolon kannalta on tärkeää, ettei vakuutusyhtiö tulkitse renkaita laittomiksi. LähiTapiolan esitteestä:

"Ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua ja että se hyväksytään katsastuksessa (tieliikennelaki ja ajoneuvolaki). Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että ajoneuvossa tulee olla säännöstenmukaiset renkaat."

Omat vakuutukseni ovat LähiTapiolassa, josta minulle vastattiin seuraavasti:

"... ja ajoneuvolla tulee olla siihen tarkoitetut ja soveltuvat renkaat. Kunhan renkaiden kantavuus on riittävä vaatimukset huomioiden, myös katsastuskonttorin mukaan, ei C/CP merkinnän puuttumisella ole vaikutusta korvattavuuteen."

Näyttäisi siis siltä, että kaikista tiukimmin rekisteriotteen merkintöjä tulkitsee renkaiden maahantuoja. Mutta johtuuko tämä siitä, että maahantuoja epäilee omia tuotteitaan, vai onko taustalla kenties kaupallisia syitä?

BFGoodrichin ohella olen silmäillyt myös General Grabber AT3 -maastorengasta, josta on 235/65 R16 -kokoisena olemassa myös C-luokiteltu versio. Sen kai voisi periaatteessa laittaa Ducaton alle, mutta malli on laskennallisesti 16 milliä 225/75 -kokoa matalampi, ja käytännössä enemmänkin, jos käytetään pienempää rengaspainetta. Kaikki tämä on pois maavarasta, jota ei riitä tuhlattavaksi asti.

Yksinkertaisin vaihtoehto olisi tietysti löytää joku alkuperäisen kokoinen C/CP-luokiteltu rengas, joka olisi nykyistä Michelin Agilis Camping -rengasta kestävämpi. Saman firman myymä Michelin CrossClimate Camping voisi kenties olla sellainen, mutta en oikein luota siihenkään.

CrossClimate-mallia myydään kolmessa eri kantavuusluokassa: 116, 118 ja 121. Adriaan riittäisi 116 (joka myös on edullisin), mutta mahtaisivatko 118 ja 121 paremmin sietää kalliomursketta?

Kantavuuslukema ei aina suoraan viittaa renkaassa olevien vyökerrosten määrään (→ PR-luokka), mutta lienee silti suuntaa-antava tekijä renkaan kestävyyttä arvioidessa. Tähänkin tosin sisältyy kompa, sillä 121-luokitellussa mallissa ei yllättäen ole CP-merkintää: 

Michelin CrossClimate Camping saattaisi olla vahvin sellaisista renkaista, jotka Adrian alle voisi heittää asiaa enempää miettimättä. Mutta tuleeko Ducatosta sen myötä vielä enemmän kivireki kuin nykyään? Ja jos ensijaisesti haen kestävää rengasta, miksi en sitten ajaisi talvirenkaina käyttämilläni Hakkapeliitoilla, joiden luokittelu on vastaava (C121, PR10)?

Sain myöhemmin Michelin maahantuojalta vielä toisenkin viestin.

"CP-renkailla on sen vuoksi suuri kantavuus ja ne kestävät siksi huomattavasti korkeampaa ilmanpainetta ja samalla suojaa mekaanisilta vaurioilta.

Vahvistus on tehty useissa kerroksissa. Vahvistus myös suojaa renkaita pitkien seisontajaksojen aikana."

Michelinillä ei taideta ihan ymmärtää, mitä minä haen takaa. En halua rengasta, joka sietää huomattavan korkeaa ilmanpainetta, vaan sellaisen, joka toimii, vaikka sitä ei olisi pumpattu aivan kivikovaksi. En liioin ole kiinnostunut siitä, miten rengas selviytyy pitkistä seisontajaksoista, vaan pikemminkin siitä, miten se kestää, kun sillä ajetaan.

Mutta täytyy sanoa, että olen hiukan yössä tämän asian kanssa. Olisi helpompaa, jos retkeilyautoihin jo uutena asennettaisiin retkeilykäyttöön soveltuvat renkaat.

Vakiovarusteilla

Viritetty Raisu olisi saattanut olla Ritosärkällä hyvä, mutta onneksi sille ei nyt ollut todellista tarvetta.

Linkki videoon

Tehomännän merkityksestä

Lieksassa on aina jotenkin mukava vierailla, mikä osittain selittyy muistoilla, jotka opintolainantäyteinen elämä kaupungissa 80-luvun loppupuolella synnytti.

Hyviä muistoja on sittemmin kertynyt myös Pieneltä Ritojärveltä, jossa kymmenisen vuotta sitten poikkesimme.

Tässä vaiheessa elämää toistoilta ei enää voi välttyä, joten jatkoimme Lieksasta Kontiovaarantien kautta kohti Ritojärveä. Kontiovaarantie on jo yksistään miltei matkakohde, sillä maisematieksikin tituleerattu reitti on poikkeuksellisen hieno etenkin Lieksan puoleisen päänsä osalta.

Reiskan pysäköinti meinasi kuitenkin muodostua ongelmaksi, sillä joku oli tulpannut henkilöautollaan Ritojärven P-paikalle johtavan lyhyen tien. Ehkä vierestä olisi väkisin tunkien mahtunut ajamaan, mutta en viitsinyt yrittää, kun ei ollut pakko.

Myös Kontiovaarantien toisella puolella olevalla levikkeellä oli auto. Edempänä saman pikkutien varressa oleva - yöpaikaksikin kaavailemamme - silmukka ei sekään tullut kyseeseen, koska sitä edelsi jyrkähkö, veden syömä ylämäki, jonka arvioin Reiskalle hankalaksi.

Lopulta päädyimme parkkiin sota-aikaan liittyvän muistomerkin P-paikalle. Myös siltä pääsi reitille hyvin; lähdimme kiertämään Ritojärveä vastapäivään.

Ritojärven ympäri menevä lenkki on paljolti kaksiosainen: järven itäpuolella on pitkospuita ja kivaa suomaastoa...

... kun taas länsipuolella polku etenee hienolla Ritosärkällä. 

Ritojärven ympärillä kartassa näkyy lähinnä korpea. Siellä täällä on muutamia rakennuksia, mutta jos alueen lukuisia metsäautoteitä lähtisi koluamaan, kokolailla omassa rauhassaan saisi todennäköisesti olla. 

Mitä alueen rauhaan muuten tulee, rauhassa eivät saaneet olla ne matkaajat, jotka 1940-luvulla päätyivät Kontiovaarantien vieressä olevalla kumpareella väijyneiden partisaanien uhreiksi. Kohti Suomua ja Patvinsuota matkalla olleen kuorma-auton kyydissä oli yhteensä 15 ihmistä, niin sotilaita kuin siviilejäkin, joista tulituksessa kuoli neljä.

Järven eteläpuolella näyttää menevän useita kärrypolkuja. Reiskalla pienimpiä teitä ei viitsi kyntää, joten tällaisia tilanteita varten mukana pitäisi olla joku toinenkin kulkuväline kuten polkupyörä.

Mopo olisi silti pienillä metsäautoteillä ihan paras. Ritojärven syrjäinen sijainti kuitenkin herättää kysymyksen: pääseekö mopolla tarvittaessa karhua karkuun?

Ehkä ei, mihin tulokseen myös ChatGPT päätyi, kun asiaa siltä tiedustelin:

"Entä jos kyseessä ei ole perusmopo, onnistuuko pakeneminen sitten? Puhutaan esimerkiksi vuosimallin 1984 Helkama Raisusta, jossa on tehomäntä ja pari piikkiä pienempi takaratas."

Tällöin selviytymismahdollisuudet vaikuttavat olennaisesti paremmilta:

Aivan selvä peli ei silloinkaan ole, mutta arvioisin, että sylinterin pakoaukkoa vielä viilaamalla metsäautoteitä voisi ajella jo melko turvallisin mielin.

Epäonnisten sota-ajan matkaajien tavoin mekin jatkoimme Ritojärveltä Patvinsuon suuntaan, mutta Suomuntien heikko kunto sai meidät perääntymään. Tai ei tie muuten ollut huono, mutta sitä oli menty jollain telakoneella, joten ajaminen oli melkoista tärryytystä. Eikö metsäkoneet yleensä siirretä kohteeseensa jollain lavetilla? Tuskin tietä panssarivaunulla sentään oli rymytty.

Koska lomaviikko alkoi jo olla ehtoopuolella, päädyimme viimeiseksi yöksi Paiholan BestParkiin. Ehkä hiukan ironista on se, että toisin kuin BestParkkeja yleensä, entisen psykiatrisen sairaalan vieressä olevaa aluetta ei ole kokonaan aidattu.

Paiholassa oli jälleen hyvin tilaa, ja paikan isäntäkin - tai sellaiseksi mies ainakin esitteli itsensä - pyörähti tontilla vaihtamassa pari sanaa. Joen rannalla oleva alue on verrattain viihtyisä, mutta pitäisi kai silti joskus kokeilla myös KontioLomat-yrityksen matkaparkkia.