By The Water

Talvet ovat kuulemma lyhenemään päin, vaikka siltä ei aina tunnukaan. Kesästä haaveillessani synnytin tällaisen videon.

Linkki videoon

Kumpuilevaa

Vettä ja kumpuilevaa maastoa, niistä oli loppukesän Outokumpu-vierailumme tehty.

Linkki videoon

Se oli pitkä kuuma kesä

Kesä 2024 taisi olla pitkä kuuma kesä, sillä vielä syyskuun puolellekin riitti kauniita ja lämpimiä päiviä. Yhtenä elokuisena viikonloppuna päätimme lähteä katsomaan, mitä Outokummun Valkeisensärkille tätä nykyä kuuluu.

Olemme patikoineet särkillä joskus ennenkin, mutta loppukesän aikaan tuskin kertaakaan. Nyt lisämotivaattorina toimi se, että törmäsin netissä Kolmikannan leirintäalueesta kertovaan sivustoon. Kolmikanta sopisi sijaintinsa puolesta hyvin tukikohdaksi särkkäretkelle.

Särkiselän vastarannalla aiemmin ollut Särkiselkä Camping lopetti toimintansa kesäkuussa 2024. Siellä olleet kymmenen mökkiä siirrettiin Kolmikantaan, joka avattiin leirintäkäyttöön heinäkuussa 2024. Samalla alueelle rakennettiin kahdeksan matkailuautopaikkaa, joista viisi on sähköistettyjä.

Kolmikannan leirintäalueella ei elokuussa 2024 ollut päivystystä tai henkilöstöä paikan päällä. Majoittuminen maksettiin netissä, minkä jälkeen huoltorakennuksen avaimet haettaisiin Outokummun keskustasta, Vanhan kaivoksen info-rakennuksesta.

Leiriytyminen siis edellytti pientä suunnittelua, mutta meille järjestely sopi hyvin. Kolmikannan ympäristössä tosin oli samaan aikaan joku tapahtuma, mutta arvioimme seurakunnan ja kaupungin järjestämät aktiviteetit sellaisiksi, ettei niistä riittäisi hälyä koko yön ajaksi.

Ajoimme ensin Kolmikantaan nähdäksemme miltä alue näyttää, ja valitsimme sieltä itsellemme mieluisen autopaikan, jonka varasimme netin kautta. Tämän jälkeen jatkoimme Outokumpuun (noin kahdeksan kilometriä) noutamaan avaimen ja asioimaan ruokakaupassa.

Paluumatkalla kurvasimme Ravilahdentielle, jota pitkin pääsimme Mustantammen P-alueelle ja siitä edelleen Valkeisensärkille, jossa voisimme hieman kuljeksia ennen leiriytymistä.

Loppukesän lämmin päivä oli houkutellut nuotiopaikoille muitakin, mutta poluilla väkeä näkyi sittenkin aika vähän.

Eteneminen särkällä katkeaa alueen pohjoispäässä vesiesteeseen. Jos harjun jatkeena olisi kävelysilta, matkaa voisi jatkaa melko asumattoman oloisen Petrolammen kautta Onkilampien välistä kohti Munajärveä. 

Sillan puuttuessa jatkoimme Lakkanevan ohi Kankaantielle, jota pitkin alueella menevä luontopolku on linjattu kulkemaan. Nevan kupeesta löytyi pieni töppäre, johon oli hyvä pysähtyä syömään eväitä ja tarkkailemaan maailmaa.

Retkemme jälkeen ajoimme Kolmikannasta varaamallemme paikalle. Auto tolppaan ja levoksi!

Kolmikannan leirintäalue oli siisti ja muutenkin positiivinen yllätys. Jatkossa alue kehittynee edelleen, sillä uusi yrittäjä on alkanut huolehtia Särkiselän ympäristön palveluista. Leirintäoppaan mukaan leirintäalueen vastaanottokin toimii jatkossa Kaunisniemen kahvilassa Särkiselän itärannalla, lähellä vanhaa leirintäaluetta siis.

Kahdella kympillä rahalle sai hyvin vastinetta: sähkötolppa, keittiö, wc- ja suihkutilat sekä sauna. Saunan yhteydessä oli vain yksi vessa, mutta alueen autopaikkojen läheltä löytyy myös pienempi ja vaatimattomampi WC-rakennus. Viereisen leirikeskuksen palvelut eivät ole leirintäalueella vierailevien käytössä.

Elokuun puolessa välissä leirintäalueella ei ollut lisäksemme kuin yksi telttakunta. Sesongin ulkopuolella alueella oli siten mukava vierailla, mutta ovatko fasiliteetit riittäviä, kun alueella on enemmän porukkaa?

Illalla Mauri kävi kurkkaamassa, miltä Särkiselän toisella puolella näyttää. Rannalla raikasi Staying Alive, mutta myöhemmin meno rauhoittui luvatusti.

Myös seuraava päivä avautui aurinkoisena. Tekemistä etsittyämme päätimme aluksi poiketa Vierusuolla, jota visitoutokumpu-sivustolla mainostettiin erityiseksi. Suon suuntaan menevällä metsäautotiellä oli kuitenkin sen verran järeää sepeliä, että emme tohtineet lähestyä suota Reiskalla.

Kun sopivaa pysäköintipaikkaa ei isomman tien varrestakaan löytynyt, luovuimme Vierusuo-ajatuksesta ja ajelimme lähellä olevalle Sysmäjärvelle.

Elokuu ei ole parasta aikaa lintujen tarkkailuun, mutta kun järven rannassa oli torni, kaipa sieltä voisi hetken tähystää.

Ennen kuin päästin Maurin irti, mietin hetken, onko Sysmäjärven kaltaisella lintujärvellä lainkaan soveliasta lennättää kopteria. Kävi kuitenkin ilmi, että heti seuraavana päivänä järvellä alkaisi vesilintujen metsästys, joten ehkä Mauri ei olisi lintujen ongelmista suurimpia.