Uutta suvea pukkaa taas kohta, vaikka vielä ei yhtään tunnu siltä. Tuntuu hassulta ajatella, että edessä on jo kolmas kesä Reiskan kanssa. Reiskaa odotettiin pitkä tovi, ja sitä ennen oli omat säätönsä myös Carado-tilauksen kanssa, jonka ensin teimme.
Joskus mietin, miten elämä olisi edennyt Caradon kyydissä. Näin jälkikäteen arvioiden selvää ainakin on, että mikä tahansa yli 5,40-metrinen auto olisi ollut käytössämme hankalampi. Aika usein auto esimerkiksi täytyy saada pienellä tiellä ympäri, jolloin lyhyt akseliväli on avuksi.
Olen tässä blogissa silloin tällöin kirjoitellut ongelmista, joita olemme Adrian kanssa kohdanneet. Kaikenlaista pientä on tosiaan ollut, mutta toisaalta ne syyt, joiden vuoksi Twiniin alunperin päädyttiin, pätevät edelleen.
Erityisen tyytyväisiä olemme olleet siihen, että pieneksi retkeilyautoksi Twinissä on paljon säilytystilaa. Etenkin yläkaappeja on paljon, ja myös auton tavaratila on järkevän kokoinen ja muotoinen.
Kaappeihin liittyy omat ongelmansa, mutta hyvää niissä on se, että luukuilla suljettavissa oleva säilytystila jatkuu auton etuosassa molemmin puolin A-pilareihin asti. Valitettavasti rivat puuttuvat - myös uusimmasta 2025-mallista - vaikka esimerkiksi Sun Living (Adrian budget-merkki) -retkeilyautojen varustukseen sellaiset sisältyvät.
Kahden vuoden jälkeen Fiatin kojelaudastakin löytyi lisää säilytystilaa. Olin luullut lokeron kantta turvatyynyyn liittyväksi osaksi, enkä siksi ollut ronkkinut sitä.
Mitä tiloihin muuten tulee, ahtaus vaivaa lähinnä auton wc-tilassa. Lisäksi pöytäryhmän taakse on vaikea asettautua, koska pöydän jalka on niin lähellä istuinosaa. Nähtävästi pöytäryhmän suunnittelija on kuitenkin viimein itsekin yrittänyt kömpiä pöydän taakse, sillä Twinin 2025-mallissa on uusi, jalaton pöytä.
Auton maavaralla ei ole ollut niin suurta merkitystä kuin alunperin ajattelin. Tilannehan kuitenkin on se, että Ducaton pohjassa olevasta harmaavesisäiliöstä huolimatta pakettiauton alle jää saman verran tilaa kuin henkilöautoissa keskimäärin.
Suurempi ongelma etenemisen kannalta on ollut se, että painava etuvetoinen auto ei nouse kovin ketterästi mäkiä ylös; etenkään, jos mäessä yhtään on irtokiviä tai -soraa. Neliveto auttaisi tähän, mutta ihan kaikkiin paikkoihin Adrialla ei onneksi ole tarpeen pyrkiä.
Traction+ -järjestelmä on tästä syystä osoittautunut ennakoituakin tärkeämmäksi, etenkin talvella. Caradossa sellaista ei olisi ollut, mikä olisi jo kotipihaan ajettaessa johtanut hankaliin tilanteisiin.
Motonetistä hankkimani roiskeläppämalliset istuinlämmittimet ovat kylmällä kelillä yllättävän hyvät. Ne eivät ole erityisen tyylikkäät, ja heikentävät hieman istuinmukavuutta, mutta mahdollisuus lämmittää takapuolta on sittenkin tärkeämpää. 12V-pistokkeeseen vedettävä johto on vähän tiellä, mutta eipä laitteen tarvitse koko ajan olla kytkettynä.
Tuulilasin lämmitys voisi Ducatossa olla tehokkaampikin. Lasin keskellä on kylmä kohta, joka ei meinaa lämmityksestä huolimatta sulaa millään, jos lasi on pahasti jäässä. Webasto auttaa vähän, mutta henkilöautoon verrattuna retkeilyautolla saa joka tapauksessa ajaa melko pitkään, ennen kuin auto on kauttaaltaan lämmennyt.
On tunnettua, että nykyisten diesel-autojen AdBlue-järjestelmä ei kestä pakkasta erityisen hyvin. Olen uskotellut itselleni, että Webaston käyttö saattaisi ehkäistä AdBlue-systeemin jäätymiseen liittyviä ongelmia, mutta varsinaista tietoa asiasta minulla ei ole. Uskomus kuitenkin vähentää sitä ärsytystä, jonka Webasto käytön sytyttämä Check Engine -valo saa aikaan.
AdBlue-ongelmat ovat yksi syy, joiden vuoksi ajatus Ducatosta ainoana ajopelinä hieman epäilyttää. Mennyt talvi oli aika helppo, eikä minun yleensäkään ole pakko kovalla pakkasella lähteä liikkeelle, mutta joskushan sellainen tilanne voi tulla eteen.
Talvi toki tuottaa autoille muitakin haasteita. Keskustelupalstalla sanottiin, että Fiatin uuden ohjeen mukaan 2,2-litraisen Ducaton jakopään hihna täytyisi Suomen oloissa vaihtaa jo kolmen vuoden tai 60 tuhannen kilometrin jälkeen. Itse en ole tuollaista tiedotetta saanut, mutta J. Rinta-Joupin liikkeestä vahvistettiin, että ohjeistus on todella muuttunut.
Asia ihmetyttää hieman. Ennenhän ketjut tai hihnatkin kestivät ongelmitta 100000 kilometrin ajon, nytkö sellainen sitten pitäisi vaihtaa jo 40000 kilometrin jälkeen? Olkoon vain italialainen auto, mutta täytyisihän noin kriittisen osan kestää pidempään. Koko jakopään päivitys maksaa merkkiliikkeessä 1200 - 1300 euroa, mikä kolmelle vuodelle jyvitettynä on aika paljon.
Myös edessä olevan kesäkauden alku mietityttää. Adrian suihkuhanan kanssa oli viime keväänä ylimääräistä säätöä, mistä syystä olen koko talven varonut koskemasta mahdollisesti jäässä oleviin sekoittajiin. Epäilyni on, että varomaton käpälöinti rikkoi hanan edellisenä talvena. No, onpa ainakin jännää taas talven jälkeen kääntää vedet päälle ja katsoa, miltä kulmalta auto laskee alleen.
Epäkunnossa ollutta sivuoven sähkörappua tutkittiin viimeisimmässä huollossa, jolloin kävi ilmi, että rappumekanismia liikuttava ratas on rikki. Onneksemme osa meni takuuseen, joten nyt astinlauta toimii taas. Ei sitä tosin enää viitsi käyttää, koska todennäköisesti se menee rikki uudelleen. Irtoporras ajaa saman asian, eikä ole niin herkkä soralle.
Mitä tällaisiin liikkuviin tasoihin muuten tulee, kaasupulloa vaihdettaessa toivon joskus, että autossa olisi ulosvedettävä kaasupulloteline. Kyseessä ei ole jokapäiväinen toimepide, mutta kun kaasu loppuu, molempia pulloja täytyy ennemmin tai myöhemmin siirtää, mikä on vähän työlästä. En tosin ole varma, mahtuisiko tuollainen teline Adrian pullokoteloon, jossa pullot ovat hieman limittäin.
Toisaalta on niin, että Adriassa kaikki liikkuvat osat tuntuvat hajoavan herkästi. Olipa kyseessä astinlauta, hyttysovi, wc:n rullaovi, pallosaranoitu valaisin, yläkaapin ovi tai vesihana; jos se liikkuu, se menee rikki. Laskujeni mukaan vain wc-istuin, sängyn saranoitu pohjalevy, jääkaapin ovi ja sivuikkunoiden pimennysverhot ovat kestäneet normaalia käyttöä. Ehkä on parempi olla haaveilematta tuollaisesta kaasupullotelineestä.
Kaikesta huolimatta Reiska on suoriutunut tehtävästään kohtuullisesti. Jos meillä ei olisi Adriaa, sen paikalla todennäköisesti olisi joku Pösslin tekemä auto. Myös Fordin alustalle rakennettu Bürstner Lineo 4x4 Black Forest C 550 vaikuttaa kiinnostavalta, mutta kuten tavallista, sitä ei saa automaattivaihteisena.
Mikähän tuossa automaattiasiassa hankaa? Jos nelivedon ja automaattivaihteiston saa sovitettua henkilöautoon, miksi sama ei onnistu pakettiauton kanssa?
Todennäköisesti kyseessä on joku tekninen rajoite, mutta toisinaan ajattelen silti, että autovalmistajat pihtaavat tuota kombinaatiota tahallaan myydäkseen asiakkaalle ensin manuaalivaihteisen auton, ja myöhemmin saman automaatilla varustettuna. Pienemmän Transitin kanssa yhdistelmä kuitenkin on jo tarjolla, joten ehkä se lähivuosina löytää tiensä myös retkeilyautomallistoihin.
Myös rengasasia on tulevana kesänä tapetilla. Alkuperäiset Michelinit eivät vielä kahden kesän jälkeen ole loppuunajetut, mutta jos BFGoodrich All-Terrain KO3 -mallin Ducato-koko (225/75 R16) tulisi myyntiin Suomessa, voisin harkita sellaisia.
