Pisalta ei juurikaan kertynyt kuvamaterialia, minkä vuoksi retkivideon kanssa täytyi hieman soveltaa. Vaimon mielestä videosta tuli outo, mikä ehkä on totta.
perjantai 19. huhtikuuta 2024
tiistai 16. huhtikuuta 2024
Hyvä meininki
lauantai 13. huhtikuuta 2024
Perinteet kunniaan
keskiviikko 10. huhtikuuta 2024
Loppusuoraa
Hiihtokauden loppusuora alkaa näillä leveyksillä olla käsillä. Kuopiossa lunta tosin on yhä kohtalaisen paljon, mutta maalatuja ei enää Puijoa lukuun ottamatta kunnosteta.
Heti pääsiäisen jälkeen tilanne oli vielä toinen. Päätimme tuolloin selvittää, mitä Lukkarilan Hirviladulle nykyään kuuluu. Paikallinen kyläyhdistys näkyi huoltaneen latuverkkoa maaliskuun lopussa, joten ainakin perinteinen latu-ura saattaisi olla hiihdettävässä kunnossa.
Vaikka Lukkarilaan ajaa Kuopiosta alle tunnissa, Hirviladulla ei ole tullut käytyä pariin vuoteen. Päiväseltään kohde on silti mukava, ja etenkin ladun varrella oleva Oskarin kota miellyttävä paikka pitää taukoa.
Hiihdettävää riittää muutenkin yhden päivän tarpeiksi, sillä Varpaisjärveltä tuleva yhdyslatu huomioiden hoidetun latuverkon pituus on kymmeniä kilometrejä. Latupohja ei ole kaikkialla ylenpalttisen leveä, mutta aivan riittävä yhdelle pertsauralle ja sen vieressä olevalle luistelualueelle. Ja retkihiihtoon oikein sopiva.
Hirviladulle pääsee monesta kohdin; itse jätimme auton meitä lähimpänä olevalle Pyöreisen P-paikalle. Paikka täyttynee talviaikaan aika helposti, mutta läheiselle pellolle oli aurattu myös toinen pysäköintialue, johon tarvittaessa mahtuu 20 - 30 autoa lisää.
Rengasmaiselle Hirviladulle merkityn hiihtosuunnan mukaisesti lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään. Kuten keväällä usein, puista varisseet neulaset jarruttivat alkumatkasta menoa, mutta muuten keli oli lentävä.
Ladun varteen joskus nuukahtanut vanha kaivinkone loihti ympärilleen menneen ajan tunnelmaa.
lauantai 6. huhtikuuta 2024
Ylämäkeen tiemme vie
Aiemmista toiveistani huolimatta en ole vieläkään saanut käsiteltyä kaikkia viime vuoden reissuja, mutta kirjoitanpa silti tähän väliin hiukan tuoreempaa asiaa.
Pääsiäisen aikoihin hiihtokelit ovat usein parhaimmillaan, mutta nyt olosuhteet ovat ainakin jäällä olleet huonot. Jäätä lienee yhä reilusti, mutta kun lumi sen päältä on sulanut, ei suksi oikein toimi. Harmi sinänsä, koska järvihiihtelyn tuottama euforia on koukuttavaa.
Pakkanen tuskin enää jäälatuja pelastaa, mutta lumikenkäilyä pienikin kylmä jakso edesauttaisi. Koska maaliskuun lopussa oli tarjolla vain suvikelejä, päätimme pääsiäissunnuntaina lähteä lumikenkäilemään Pisalle, jossa polkua ei ehkä tarvitsisi tampata yksin.
Lyhyin ja helpoin reitti Pisan laelle lähtee Salmenpellon P-paikalta. Itse päätimme silti jalkaantua Lastukoskelta, joka on kelirikkoaikaan mukavampi vaihtoehto, etenkin retkeilyautoillen.
Paljolti ylämäkeen nousevan retkemme ensisijainen tavoite oli vetää vähän happea, mutta yksi omista motivaattoreistani oli myös se, että minulla ei ole ennestään Pisalta kunnollisia ilmakuvia. Nyt niitä voisi olla tarjolla, sillä tiedossa oli mukavan aurinkoinen päivä, ainakin jos edellisen illan sääennusteita uskotaan.
Vaikka kävelyliikenne Lastukoskelta Pisan suuntaan ei ole kovin vilkasta, alkumatkasta kuljettavana oli ihan kelvollista polkua. Muutama retkeilijä näkyi kuitenkin lähteneen metsäiselle reitille ilman lumikenkiä ja päätyneen myöhemmin tekemään U-käännöksen. Metri metriltä kulku-ura muuttui siten kapeammaksi, mutta ihan umpihangessa ei onneksi tarvinnut edetä.
"Tieän puut Pisan mäellä,hongat Hornan kalliolla:pitkät on puut Pisan mäellä,hongat Hornan kalliolla.",