Runomittari: Kotka

Julkaisin tämän videon YouTube-kanavallani jo aiemmin, mutta unohdin liittää sen tänne, joten teen niin nyt.

Linkki videoon

Kurkien maille

Teijon ohella toinen Varsinais-Suomesta löytyvä mielenkiinnon kohteemme oli Kurjenrahkan kansallispuisto. Kasnäs-vaihtoehto ei enää tuntunut mielekkäältä, joten päätimme jatkaa Teijosta Pöytyän suuntaan. Tässä vaiheessa matkaa säätila alkoi olla varsin kesäinen, sillä ulkolämpötila kohosi reilusti yli +20 asteen. Melkoinen ero parin päivän takaisiin pakkasiin ja lumipyryyn!

Myös ajokelin osalta kontrasti alkumatkaan oli hirmuinen. Tähän liittyen täytyy todeta, että kitkarengas ei oikein näissä lämpötiloissa toimi kolme tonnia painavan auton alla. Suorilla ne vielä menettelevät, mutta ennemmin tai myöhemmin edessä on mutka, ja silloin tuntuu, että rengas irtoaa vanteelta.

Suosituin lähtöpaikka Kurjenrahkaan lienee puiston koilliskulmalla, luontotuvan lähellä, josta löytyy kaksi tilavaa parkkipaikkaa. Itse ajelimme Kurjenpesän pysäköintialueelle, jonne orastavasta pääsiäisestä huolimatta mahtui vielä hyvin.

Vaikka Kurjenrahka sijaitsee kokonaisuudessaan yhden ja saman maakunnan alueella, alue jakaantuu peräti seitsemän kunnan alueelle. Aiemmin kuntia oli enemmänkin, mutta kuntaliitosten myötä määrä on vähentynyt kahdella. Kuntien määrästä muistuttaa P-paikan lähellä oleva rajakivi, jonka ympäri kiertäessään tulee siis samalla tehneeksi hätäisen maakuntakierroksen. Vaimo niin tekikin, itse en jaksanut.

Johtuneeko reitin nimestä vai mistä, mutta Savojärven kierros tuntui kotoisalta reittivaihtoehdolta. Se oli aamupäivän ajomatka huomioiden riittävän pitkäkin, ainakin hitaasti lompsien. 

Ennakko-odotusten mukaisesti Kurjenrahkassa on paljon soita. Jos menojalka oikein vipottaa, tarjolla on myös Vajosuon vaellus, joka kiertää puiston eteläpuolisen suoalueen kokonaan. Täytynee tutustua siihen paremmin, jos samalle suunnalle päädytään uudestaan.

Nevan laajuus ei välity pitkospuille kovin hyvin, koska välissä on metsäisiä saarekkeitakin. Samoihin metsiin päätyi jatkosodan aikana myös rintamakarkureita tai muuten sodasta kieltäytyneitä. Tästä, samoin kuin muista sisällissodan aikaisista tapahtumista, muistuttavat metsässä olevat kyltit ja muistomerkit.

Soiden ja metsien ohella polku etenee Savojärven itäpuolella hiekkaista rantaviivaa pitkin. Nyt rannalla oli tuulen vuoksi kylmä, mutta kesällä aurinkoinen sivu lienee miellyttävä.

Seuraavan yön majapaikka tuotti hieman päänvaivaa. Leirintäalueita silmäiltäessä huomio kiinnittyi siihen, että monet paikat mainostavat olevansa jollakin tapaa -ystävällisiä. Lapsiystävällisyys sentään menettelee, mutta muihin sisältyy yleensä joku vinouma, joka haittaa muiden kuin mainitun kohderyhmän oleskelua. Mieluiten hakeudumme sellaisille alueille, jotka eivät erityisesti suosi mitään asiakasryhmiä.

Lopulta päädyimme tavoittelemaan Oripäästä löytyvää SFC Krapurantaa. Alue ei vielä ollut täydessä kesäterässä, mutta tilavalta kentältä löytyi tasainen sähköpaikka, illalla pääsi saunaan, ja huoltotilatkin olivat asiallisessa kunnossa. Päivä oli ajomatkan vuoksi tuntunut aavistuksen pitkältä, mutta onneksi kausipaikkalaiset auttoivat majoittumiseen liittyvissä käytännön asioissa.

Highlands

Teijo-videossa ei oikein ollut syksyn värejä, mutta tässä niitä on.

Linkki videoon

Hämäävää

Kun puissa ei vielä ole lehtiä, Teijon kevät näyttää melkein loppusyksyltä. Aurinkoa tosin on liikaa.

Linkki videoon

Oi Matilda

Tammisaaresta lähdettyämme suuntasimme lopulta kohti Teijon kansallispuistoa. Olimme hieman alkaneet epäillä Kasnäs-vaihtoehtoa, sillä vaikka niemen kärkeen ei olisi pitkä matka, pistotie pitäisi ajaa mennen tullen, eivätkä kylpylätkään enää houkuta ihan samalla tavalla kuin ennen. Jätimme silti Kasnäs-portin yhä raolleen, koska Taalintehtaan ympärillä olisi pari retkeilykohdettakin.

Pienen hapuilun jälkeen hakeuduimme Matildanjärven rannassa olevalle pysäköintipaikalle, josta voisimme tavoitella kansallispuiston eteläosassa meneviä polkuja.

Kauniin oloisen paikannimen taustalla kaiketi on henkilö nimeltä Matilda Sofia af Forselles. Nimen porvarillinen vivahde selittyy sillä, että kyse on Teijossa vaikuttaneen ruukinomistajan puolisosta (tai muuten läheisestä naisesta).

Pysäköintialueen kupeessa on myös Natura Viva Oy:n ylläpitämä matkaparkki, joka saattaisi soveltua seuraavaksi yöpaikaksemme. Huoltorakennuksen seinässä olevista ohjeista kävi ilmi, että netin kautta maksun suorittamalla saa koodin, jolla voi avata pääavaimen sisältävän älylukon.

Pääavaimella puolestaan avautuu kaappi, jonka sisältä löytyvät paikkakohtaiset, numerokoodilliset avainrasiat. Rasian sisältä löytyvillä avaimilla paitsi pääsee saniteettitiloihin saa myös avattua sähkötolpan kannen.

Hämmennystä herättivät huoltorakennuksen ovessa olevat ohjeet. Suihku selvästikin oli käytettävissä, mutta "Vessat ovat auki Luontokeskuksen aukioloaikoina. Muulloin asiakkaita palvelevat pysäköintialueen kupessa olevat kuivakäymälät."

Häh? Siis suihkuun pääsee, mutta vessaan ei? Hetken pähkäiltyni tajusin, että asiakkailla tarkoitetaan tässä yhteydessä kansallispuistossa kävijöitä, ei Natura Vivan matkaparkki-asiakkaita.

Minulla on usein ongelmia tällaisten toimintaohjeiden tulkitsemisessa. Onko se ammatinvalinnan synnyttämä rajoite, kun en tajua ohjeita, jos yksikin bitti on vinossa? Ehkä vain olen tyhmä.

Jätimme tässä vaiheessa vielä varauksen tekemättä, ja lähdimme tallustamaan kohti Matildajärven takana menevää Tapanin kierrosta. Matkalla oleva Väliojan silta ei nähtävästi olisi käytössä, mutta sen voisi helposti kiertää toista reittiä.

Kyltistä huolimatta silta kuitenkin oli jo saatu paikalleen, joten pääsimme kulkemaan kierroksen Mikkossuon pysäköintipaikan kautta, kuten olimme ihan aluksi suunnitelleet.

Matkalla kohtasimme isohkon linnun, jota emme ensin tunnistaneet.

Joutsen? Ei. Ehkä kurki sitten? Ei... Nähtävästi kyseessä oli harmaahaikara. Vähän erikoisempi tapaus yleensä sisämaassa matkustavalle.

Sopiva evästelypaikka löytyi Tapanin kierroksen varrella olevilta kallioilta. Ei niiltä Matildanjärvelle tai sen vieressä olevalle Puolakkajärvelle asti näkynyt, mutta tyynenä päivänä kallioilla oli muuten mukava istuskella.

Tuuleton sää tarjosi myös mahdollisuuden lähettää Malla ilmaan. Kopterin taisi havaita myös lintu, jota aluksi arvelin haukaksi, mutta joka lopulta taisi olla kalasääski. Tai oikeastaan lintuja oli kolme, mutta sain kuvan vain yhdestä, kun kiirehdin laskemaan Mallan alas.

Matildajärven polut ovat aika kivoja, vaikka aluetta ympäröivien maanteiden häly kuuluu selvästi joka puolelle puistoa. Hyväkuntoisia pitkospuuosuuksia on myös runsaasti, ja niidenkin varrella kelpaa viettää aurinkoista päivää.

Retkeltä palattuamme päätimme tarttua Natura Vivan tarjoukseen, ja lunastimme Reiskalle sähköpaikan puiden siimeksestä. Alue on varsin mainio, tosin aivan tasaisia loivassa rinteessä olevat paikat eivät ole.

Oma pilttuumme oli tässä suhteessa parhaasta päästä, mutta auto jäi silti ilman kiiloja pienesti kallelleen. Jostain syystä kaikki paikat eivät olleet varattavissa, vaikka nettisivun mukaan kukaan muukaan ei ollut niitä varannut.

Seuraavana aamuna päätimme vielä ennen alueelta poistumista tutustua Jeturkastin kierrokseen, mikä onnistui helposti autoa siirtämättä. Reitti on saanut nimensä Jeturkastin muinaisrannasta, joka 9000 vuotta sitten oli näillä tienoilla.

Nykyään Jeturkastissa on vain pirunpelto. Opastekstin mukaan se on merkittävän laaja, mutta taukopaikan kupeessa oleva kivikko ei näyttänyt sellaiselta. Olisiko pelto jatkunut vielä puiden takana? Karttaan sitä ei ole merkitty.

Thorinin henkäys

Tämän videon kuvausajasta on jo puoli vuotta, mutta tunnelmaan pääsee yhä helposti, kun sen katsoo alipukeutuneena parvekkeella tai takapihan kuistilla.

Linkki videoon

Thorinilla tavataan

Nuuksiosta keväinen matkamme jatkui Hangon suuntaan. Yhtenä mahdollisena matkakohteena mielessä vilkkui Kasnäsin kylpylä, jossa olemme kerran vuosia - vai olisikohan siitä jo vuosikymmeniä? - sitten lomailleet. Nykyään kylpylän kupeessa on myös Caravan-alue, joka voisi nyt soveltua omiin tarpeisiimme.

Aluksi kuitenkin hakeuduimme Tammisaareen, jonka jo toissa kesänä havaitsin mainioksi paikaksi viettää aikaa. Keskustan tuntumassa olevalta leirintäalueelta löytyy sekä puistomaisia että avoimempia paikkoja, joista omansa voi saapumisjärjestyksessä valita.

Kesällä alue täyttyy nopeasti, mutta huhtikuussa ongelmaa ei vielä ole, ja paikalle olikin lisäksemme saapunut vain pari muuta autoa. Rantapaikat viettävät vienosti meren suuntaan, joten ohjastin Reiskan tällä kertaa vähän keskemmällä olevaan ruutuun, ihan varmuuden vuoksi.

En tiedä, onko tällaista tapana kutsua merinäköalaksi, mutta kyllähän se merta teknisesti ottaen on.

Retkeilyreittejä tai luontopolkuja Tammisaaren ympäristössä on niukanlaisesti. Västerbyn alue kiinnosti ehkä eniten, mutta kun autoa siirtämättä pääsisimme Ramsholmenin - Högholmenin luonnonsuojelualueelle, siitä muodostui kätevästi seuraavan päivän ohjelma.

Edellisellä vierailulla juoksentelin suojelualueen vehreitä polkuja pitkin, mutta en käynyt Högholmenin kärjessä, jonne suuntasimme nyt. Vaikka metsä ei vielä ollut kukkeimmillaan, aurinko sitäkin paremmin ylsi sen keskellä meneville kävelyreiteille.

Syksyllä paikka lienee poikkeuksellisen hieno lehtipuiden suuren määrän vuoksi. Täällä olisikin kiva poiketa uudestaan, jos ajomatka Kuopiosta olisi maltillisempi. Huhtikuussa kasvit versoivat jo hieman, mutta auringonpaisteesta huolimatta mereltä puhaltanut kylmä tuuli yllätti maakravun, itseni ainakin.

Mitä vesilintuihin tulee, silmiinpistävintä oli merimetsojen suuri määrä. Kalastajat eivät taida lajia arvostaa, mutta omaan silmääni lintu näytti vieraalta, vaikka kai niitä nykyään esiintyy Lappia myöten, toki sisämaassa vähemmän.

Rannikon koleus työnsi meitä hiljakseen kohti Tammisaaren keskustaa. Tammisaaren kaupunkiahan ei ole ollut olemassa enää 15 vuoteen, sillä kuntaliitosten myötä kyse on Raaseporin kaupungista, jonka yksi taajama Tammisaari on.

Kaupunkihistoria ei muuten ole vahvuuksiani. Olin pitkään siinä uskossa, että Kustaa Vaasa perusti Vaasan kaupungin ja Thorin Tammikilpi Tammisaaren, mutta nähtävästi kumpikaan olettamus ei pidä paikkaansa.

Keskustaajaman kupeessa oleva Tammisaaren vanha kaupunki pienine katuineen on joka tapauksessa viehättävä.

Itse tykkäsin myös paikan tunnelmasta. Vaikka Tammisaari on alkujaan erittäin ruotsinkielinen kaupunki, suomen kielelläkin kyllä palvellaan, mikä ei näillä rannikkoseuduilla aina ole itsestään selvää. Ja niin pieni maa kuin Suomi onkin, Savosta saapuva tuntee Tammisaaressa olevansa kuin ulkomailla.

Selkeän jatkosuunnitelman puuttuessa päätimme jäädä Tammisaareen toiseksikin yöksi. Ekenäs Caravan ei vielä huhtikuussa käy täydellä teholla, mutta vierailijoiden vähäinen määrä toisaalta yksinkertaistaa paikalle saapuneiden arkea. Rantakausikin odotti vielä avautumistaan, vaikka rannalle olikin jo ilmestynyt paikallisia asukkaita, uimaan. Itse tyydyin vain huutelemaan ohjeita rannalta.

Yhdeksi potentiaaliseksi käyntikohteeksi oli tässä vaiheessa nousut Teijon kansallispuisto. Kasnäsin tavoin sielläkin on joskus poikettu, mutta ihan vain portilla kääntymässä. Pitäisiköhän sittenkin seuraavaksi hivuttautua Salon suuntaan?

Runomittari: Piekana

Linkki videoon

Joko kohta taas on kevät?

Tässä vielä keväisen Nuuksio-päivämme tunnelmia. Harmikseni en onnistunut videoimaan hiisien touhuiluja, mutta ovathan linnutkin ihan hauskoja.

Linkki videoon

Saamea, ruotsia ja latinaa

Aurinkoinen aamu Vihdissä karkotti Nuuksio-aiheiset epäilyksemme, jos sellaisia vielä oli. Vaikutti siltä, että seuraavaksi meitä kutsuu Suomen eteläisin (mantereella sijaitseva) kansallispuisto.

Nuuksio-nimellä on kuulemma saamelainen alkuperä. Yhteys on yllättävä, mutta ei sittenkään poikkeuksellinen, koska samanlaisia tapauksia on Suomessa paljon, Etelä-Suomessakin. Myös Espoo ja Lohja lienevät samaa perua.

Paikan ruotsinkielinen nimi Noux sen sijaan kuulostaa omaan korvaani ihan latinalta. Tosin niin tekevät nykyään kaikki muutkin ruotsin kielen sanat, koska niitä tarvitsee Itä-Suomessa perin harvoin. Joskus sentään hurvittelen lukemalla tuoteselosteiden ruotsinkielisiä versioita.

Vilkaisu karttaan paljasti, että Nuuksio on paikkana isompi kuin muistinkaan. Pinta-alansa puolesta se itse asiassa edustaa kansallispuistojen mediaania, ja moni minulle tutumpi kohde - kuten vaikkapa Hiidenportti tai Koli - on sitä pienempi. Koko puistoa ei kuitenkaan ollut tarkoitus käydä läpi; lähinnä tavoitteena oli löytää joku riittävän rauhallinen kolkka, jossa voisi viettää muutaman tunnin.

Vaikka emme muuten juurikaan suunnittele näitä reissujamme, polulle lähdettäessä tiedetään yleensä hyvin tarkkaan, millainen reitti on tarkoitus kulkea. Eniten päänvaivaa tuottikin pysäköintipaikan valinta. Henkilöautollakin olisi tympeää pujotella umpeenpysäköityjä pikkuteitä pitkin, enkä varsinaisesti halunnut kokea samaa Reiskan kanssa.

Päätin tiedustella Terskalta, mikä mahtaisi olla ruuhkattomin lähtöpaikka Nuuksioon suuntautuvalle retkelle.

Vihdin ja erityisesti Kurjolammen suunnalla olevia vaihtoehtoja olin silmäillyt itsekin, sillä Vihtiparkista lähdettyämme olimme jo valmiiksi samalla puolella puistoa. Kurjolammentien uusi pysäköintialue kuulosti ja näytti ilmakuvissa hyvältä, joten valitsimme sen.

Alue oli sunnuntaina puolenpäivän aikaan ehkä puolillaan, joten sekaan mahtui vielä hyvin. Olin totta puhuen odottanut pahempaa. Lähdimme tallustamaan kohti Iso-Holmaa ja Vähä-Holmaa, joita olimme kaavailleet lyhyehkön tutkimusretkemme pääntöpisteiksi. 

Yksi Nuuksion hyvistä puolista selvästi on se, että merkittyjen reittien ohella alueella risteilee paljon muitakin polkuja, joita pitkin on helppo suunnistaa. Valitsemallamme reitillä oli aluksi vähän väkeä, mutta viimeistään Holmien ympärillä ihmisiä meni ja tuli joka suunnasta. Normaalisti tämä olisi saattanut vähän häiritä, mutta kun asiaa osattiin odottaa, se ei oikeastaan kiusannut.

Maastoon ja maisemiin liittyvät odotusarvomme olivat maltillisia, mutta tältä osin Nuuksion länsikolkka yllätti meidät positivisesti. Kallioiset lammet ovat hienoja, ja metsäkin monin paikoin oikein kaunista. Kallioisuus lieneekin yksi syy sille, että Nuuksion kansallispuisto ylipäänsä on olemassa. 

Pohjois-Savosta asti pääkaupunkiseutua ei ehkä kannata retkeilymielessä tavoitella, mutta kun samoille kulmille kuitenkin joskus päädytään, Nuuksioon voisi kyllä tulla uudestaankin. Kurjolammentieltä näyttäisi hyvin pääsevän myös Siikajärven suuntaan, ja Salmijärveltäkin voisi olla helppo lähteä liikkeelle, vaikkapa SFC Etelälahtea tukikohtana pitäen.

Tuulinen sää vei mennessään aikeeni lennättää kopteria, mutta aurinkoisena päivänä kuvattavaa löytyy myös vedenpinnan tasosta. Lammilla touhuavia lintuja on talven jälkeen hauska seurata; tosin tällä kertaa tarjolla oli lähinnä tavallisia sorsia ja hanhia.

Lintuja mielenkiintoisempi kohde olikin metsän siimeksessä kohtaamamme hiisi. Vaikka Uusimaa on vauraampaa aluetta kuin itäinen Suomi, Pohjois-Karjalan ja Kainuun metsissä asuvat hiidet ovat kyllä eteläsuomalaisia lajitovereitaan pulskempia. Otuksen heiveröinen olemus paljasti, ettei taakse jäänyt talvi ollut ravinnonhakumielessä helppo.

Eikö hiisille kannattaisi täällä järjestää talviruokintapaikkoja? Kuka tekisi asiassa aloitteen? Tässä olisi jollekin eteenpäin pyrkivälle paikallispoliitikolle helppoja irtopisteitä tarjolla.