Lomaa toisensa perään

Olen hädin tuskin saanut kesäloman viimeisen viikon vietettyä, kun edessä on jo seuraava loma. Sairausloma tällä kertaa.

Jo pidemmän aikaa kipeältä tuntunut vasen ranne leikattiin torstaina. Tiedossa oli, että operaatiota seuraa jonkinlainen sairausloma, mutta yllätys oli, että työkyvyttömyysaika on neljä viikkoa. Olin ennakkoon arvellut, että muutama päivä tai maksimissaan viikko riittää. Toisaalta kun asiaa nyt tiedustelee Googlelta, neljä viikkoa taitaa olla hyvinkin tavallinen sairausloma käsileikkauksen jälkeen.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että käden hoitamiseksi viimeinkin tapahtui jota konkreettista. Vammahan sai alkunsa, kun toissa talvena kompastuin ylöspäin menevissä portaissa. Otin kaatuessani käsillä vastaan, jolloin vasempaan ranteeseen sattui. Tunnusteltuani kättä luulin ensin sen murtuneen (ranteen ympärillä tuntui olevan "rengas"), mutta tämä tunne hävisi aika pian. Pitkäaikaiset oireet - pistävä kipu, polttava tunne ranteen alapuolella - alkoivat vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, enkä siten osannut liittää niitä kaatumiseen, vaan epäilin syyksi auton rattivaihteita, mp3-soittimen räpläystä ja ties mitä.

Kävin vaivan vuoksi lääkärissä yhteensä viisi kertaa. Aluksi ongelmaa hoidettiin lähinnä jännetulehduksena, mutta eiväthän oireet mihinkään hävinneet, vaikka söin useammankin kuurin tulehduskipulääkkeitä, käytin kylmä- ja kuumageelejä, sivelin tiikeribalsamia ja käärmevoidetta ja pidin rannetukea. Vasta käsikirurgi tiesi kertoa, että 90% todennäköisyydellä ongelmat johtuvat ranteessa olevasta repeämästä, joka hyvin usein syntyy kaatumisen yhteydessä. Tämä palautti mieleeni kompurointini portaissa (josta en edes ollut maininnut ko. lääkärille), ja magneettikuvaus lopulta vahvisti sen, että ranteessa on fyysinen vaurio.

Nyt leikkauksesta on kaksi vuorokautta, ja käsi tuntuu jo kohtalaisen hyvältä. Heti leikkauksen jälkeen kämmenselkä oli tunnoton, mutta tunto palasi seuraavan yön aikana. Toisena päivänä ranne taas oli kovin jäykkä, mutta on sittemmin vetreytynyt. Huomenna saan ottaa siteet pois, ja tikit poistetaan viikon päästä leikkauksesta. Ja mikä parasta, tulevana talvena voin hiihtää ihan normaalisti! Viime talvi menikin tältä osin vähän kärvistellessä.

Syyslomalla osa II

Syysloma alkaa sitten olla lusittu. Loma meni liian nopeasti, mutta kai se on samalla merkki siitä, että mielekästä tekemistä oli riittävästi.

Vaikka viikon aikana satoi paljon, matkalle osui myös aurinkoisia päiviä ja maisemia. Suomunruoktusta palattuamme makoilimme yhden päivän hotellissa, mutta sen jälkeen meillä oli vähän onneakin, koska keskiviikkona Suomen aurinkoisin kaistale taisi löytyä Ivalo-Inari -akselilta. Loistava sää johdatti meidät Lemmenjoelle.

Olin itse käynyt Lemmenjoella kerran aikaisemminkin, mutta Njurkulahdesta lähtevä Joenkielisen kierros oli näkemättä, joten valitsimme sen päiväretkemme kohteeksi. Rengasreitillä on pituutta 18 km ja se kulkee 534 m korkean Joenkielinen-tunturin yli palaten sitten Lemmenjoen vartta pitkin takaisin lähtöpaikalle.

Joenkielisen kierros on korkeuserojen vuoksi melko raskas, ja käytimmekin sen kulkemiseen taukoineen liki kuusi tuntia. Myötäpäivään kuljettuna reitin loivasti nouseva alkuosa kulki metsäisessä maastossa, mutta Juurakko-ojan kodan jälkeen polku nousi ylemmäksi tunturiin, ja tässä vaiheessa maisemat muuttuivat kertaluokkaa hienommiksi. Koivuissa ei tosin enää juurikaan ollut lehtiä, mutta maaruska loisti rinteessä kauniisti.

Joenkielisen laelta avautui komea näköala Lemmenjoen laaksoon. Tuuli oli kuitenkin navakka, joten päätimme ruokailla alempana olevalla Sotkajärven nuotiopaikalla. Lemmenjoen varrelta löytyy useita hienoja telttailualueita, joten alueella viihtyisi helposti pidempäänkin. Myös Juurakko-ojalla oli muutama hyvä telttapaikka ja alue vaikutti muutenkin mukavalta etenkin, kun aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta.

Lemmenjoelta palasimme yöksi Saariselälle, josta oli seuraavana päivänä aika suunnata kohti etelää. Ajopäivä oli tietysti sateinen, mutta se ei autossa istuessa haitannut. Tunsimme edelleen paloa vierailla jossain luontokohteessa, ja kun Kuhmon suuntaan oli luvassa poutaa, pysähdyimme yhdeksi yöksi Kuusamoon ja jatkoimme perjantaina lähellä itärajaa sijaitsevalle Iso-Paloselle. Siellä meitä odotti järven ympäri kiertävä 12.5 km mittainen reitti, jonka varrella olisi useita nuotiopaikkoja ja laavuja.

Pohjois-Lapin jälkeen Kuhmon korpimaisemat avautuivat vähän hitaasti, mutta varsinkin Iso-Palosen itäpuoli oli ihan mukavaa maastoa. Lisämausteensa Kuhmon suunnalla tapahtuviin retkiin tuo se, että alueella liikkuu suurempiakin villieläimiä kuten peuroja ja karhuja. Itse emme nähneet kuin lentoon pyrähtäneen teeren, mutta jo polun yli tallustaneen karhun jäljet saivat meidät normaalia puheliaammiksi. Kuinka tuoreet märässä sammaleessa olleet jäljet mahtoivat olla? Myös hirvikärpästen määrästä oli pääteltävissä, että Lappi oli jäänyt taakse.

Nyt pitäisi taas totutella arkeen. Reissu oli kiva, mutta ensi viikoksi Pohjois-Suomeen povataan hyvinkin poutaista ja aurinkoista keliä... Onni ei siis täysin suosinut meitä tällä kertaa. Alkavalle viikolle on tiedossa muutakin ohjelmaa, koska lähes kaksi vuotta vaivannut vasemman käden ranne leikataan torstaina, mistä varmaankin seuraa sairauslomaa. Voikohan juuri leikatun käden kanssa vaeltaa?

Syyslomalla

Syysloma - tai oikeastaan kesäloman viimeinen viikko - on alkanut vaihtelevan sään vallitessa. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyimme vaimon kanssa ajamaan Saariselälle toivoen, että sateisista ennusteista huolimatta tarjolla olisi edes lyhyitä poutapätkiä. Alku ei ollut lupaava, sillä melkein koko matkan Kuopiosta Saariselälle satoi vettä. Itse asiassa vettä tuli niin paljon, että asia alkoi jo naurattaa.

Sateiden väliin oli silti luvassa aurinkoisia hetkiäkin, joten päätimme orastavasta flunssastani huolimatta ottaa niistä kaiken irti. Varsinkin sunnuntai näytti hienolta ulkoilupäivältä, ja niinpä pakkasimmekin rinkkamme Suomunruoktuun kohdistuvaa retkeä varten. Itse olen poikennut Suomunruoktussa aiemminkin, mutta vaimolta Suomujoen alkupää oli vielä näkemättä. Yhdessä tuttuja polkuja on kiva tallata uudestaankin.

Menomatka Kiilopäältä Suomunruoktulle eteni Suomunlatvan laavun kautta. Laavulle asti sää oli mukavan aurinkoinen, mutta evästauon aikana taivaalle ilmestyi tummia pilviä, ja pian alkoikin jo sataa. Saavuimme Suomunruoktulle melko aikaisin (klo 15 paikkeilla), mistä syystä harkitsimme jatkavamme vielä Kopsusjärven nuotiopaikalle, mutta lopulta autiotuvan tarjoamat peruspalvelut houkuttivat sateisessa säässä enemmän. Pystytimme siis telttamme tuvan läheisyyteen.

Hiukan meidän jälkeemme Suomunruoktulle saapui saksalaisporukka, joka valmistautui Suomujoen ylitykseen todella huolellisesti. Vesi ei ollut korkealla (joen yli pääsi hyvin vaelluskenkiä riisumatta), mutta jostain syystä saksalaiset käyttivät hommaan miltei puoli tuntia - ja lopulta kahlasivat yli jonkinlaiset erikoissukat jalassa. Ehkä kyseessä oli varustetesti, tai sitten tarkoitus oli viimeiseen asti varjella vehnäjauhopussia, jonka he myöhemmin kaivoivat rinkasta esille.

Sateen jälkeen aurinko tuli uudestaan esiin, ja ilta sujui mukavasti nuotiolla istuessa. Välillä poikkesimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla Suomunruoktun vanhalla tuvalla. Autiotupaan majoittautui lopulta 7 - 8 henkeä, ja sen lähipiirissä majaili meidän lisäksemme kaksi muutakin telttakuntaa.

Yöllä oli poutaa, mutta aamulla olosuhteet olivat varsin nahkeat koholla olevan ilmankosteuden vuoksi. Saatuamme tavarat kasaan käänsimme nokkamme taas kohti Kiilopäätä. Saadaksemme aikaan rengasreitin päätimme kulkea paluumatkalla Rautulammen päivätuvan kautta. Siellä pidimme lounastauon ja jatkoimme sitten Luulammen suuntaan ja edelleen tunturin yli kohti Kiilopäätä.

Parhaillaan odottelemme eilen alkaneen sateen loppumista. Huomiseksi on joka tapauksessa luvassa erinomaisen aurinkoista säätä, joten taidammepa suunnistaa päiväretkelle johonkin lähiseudulle. Ylihuomenna nimittäin sataa taas...

Kohti ruskaa

Kuopio Maraton on sitten tältä vuodelta takana. Sää lopulta suosi tapahtumaa, sillä koko lauantai-päivä oli poutainen, ja osallistujat selvisivät urakastaan kuivin jaloin. Itse hölkkäsin suunnitellusti puolikkaan maratonin yhdessä vaimon kanssa. Loppuaika oli jossain 2:10 paikkeilla, mikä oli meille ihan hyvä suoritus - joskus on menty hitaamminkin.

Nyt odotellaan syyskuista lomaviikkoa, jotta rinkan voi vielä kerran pakata vaelluskuntoon ennen talvea. Pohjoisessa ruska onkin jo alkanut; toivottavasti se ehdi haihtua ennen kuin itse ehdimme paikalle. Kohdetta ei tosin vielä ole päätetty, mutta eiköhän asia entiseen tapaan selviä karttoja ja sääennusteita tuijottamalla.

Selailin pari päivää sitten Metsähallituksen retkikartta.fi-sivustoa, ja tein mielenkiintoisen havainnon. Kyseinen sivustohan tarjoaa ensisijaisesti kartta- ja reittipalveluita, mutta halutessaan maastokartan päälle saa näkyviin myös ilmakuvat. Ja mikä parasta, ilmakuvat ovat erittäin tarkkoja!

Olen aiemmin tutkinut retkeilyreittejä Google Mapsilla, joka näyttääkin Ruotsin tunturialueella kulkevat reitit hyvin. Suomen Lapista tarjolla olevat satelliittikuvat ovat kuitenkin niin epätarkkoja, ettei niistä ole mitään hyötyä. Polkuja kuvista ei erota, eikä oikein pienempiä jokiakaan. En tiedä, mistä Metsähallituksen sivusto kuvansa hakee, mutta niistä joka tapauksessa näkyvät niin polut, tuvat kuin pienet purotkin.

Itse tykkään silmäillä ilmakuvia etukäteen, koska parhaimmillaan niistä selviää, millaista retkikohteen maasto on, mikä vaihtoehtoisista reiteistä on paras, onko poluttomalla alueella hyvä kulkea, ja mihin auton voisi jättää. Reissun jälkeen on myös kiva katsella ilmakuvia ja samalla muistella tehtyä retkeä. Retkikartta.fi:n ilmakuvat eivät tosin ole lännen nopeimpia latautumaan, mutta yleensä tästä ei ole haittaa.