... että Vilmatunturilla olisi kannattanut viipyä pidempään, koska olosuhteet olivat kaikin puolin kohdillaan.
sunnuntai 28. elokuuta 2022
torstai 25. elokuuta 2022
Oi Vilma!
Koiransuolikkoaapa-retkemme ei ollut kulkemisen osalta nappivalinta, mutta se ei horjuttanut uskoani karttametodini toimivuuteen. Mahtaisiko lähituntureilta kuitenkin löytyä hienompaa maastoa kuljettavaksi?
Olin joskus aiemminkin silmäillyt kartalla Sallan länsipuolella sijaitsevaa Vilmatunturin luonnonsuojelualuetta. Metsäisen oloinen tunturi alkoi vaikuttaa ylitsepääsemättömän mielenkiintoiselta kohteelta, joten päätimme Sallan lomamme viimeisenä päivänä vaihtaa aavat tunturiin.
Vilmatunturin kautta kulkee itä-länsi -suunnassa jonkinlainen tie tai mönkkäriura, joten ihan erämaasta ei ole kyse, vaikka isommat maantiet ovatkin melko kaukana. Ajatuksemme oli autoilla tietä lännen suunnasta niin pitkälle kuin mahdollista, ja vaihtaa sitten jalkapatikkaan, kun ajaminen menee vaikeaksi. Käytännössä viimeistään tien muuttuessa poluksi.
Lopulta pysäköimme auton hieman suunniteltua aikaisemmin tien varresta löytyneelle vanhalle kääntöpaikalle. Päätös oli aavistuksen hätiköity, koska kivikkoisen alkumatkan jälkeen tien muuttui jälleen paremmaksi, ja pidemmällekin olisi päässyt. Toisaalta sää oli mainio, eikä kilometrin ylimääräinen tiemarssi aurinkoisessa tunturissa varsinaisesti haitannut.
lauantai 20. elokuuta 2022
Aapahommista vielä
Koiransuolikkoaapaa ei ole siunattu poikkeuksellisen hienolla nimellä, mutta suo on silti kaunis, etenkin 747-perspektiivistä.
tiistai 16. elokuuta 2022
Suolikkoasiaa
Silmäilen toisinaan nettikarttoja ihan vain löytääkseni sieltä uusia retkikohteita. Merkityistä reiteistä monet on jo koluttu läpi - ainakin niillä seuduilla, joilla yleensä liikumme - mutta valmiiden polkujen ulkopuoleltakin voi löytyä kivoja paikkoja.
Kartalla huomio ensiksi kiinnittyy poikkeaviin maaston muotoihin kuten harjuihin ja jyrkänteisiin, koska ne ovat usein hienoja myös luonnossa. Kulkemisen kannalta taas on hyvä, jos kartassa näkyy jonkinlainen polku, mutta avara metsäkin kelpaa, ja tunturissa tietysti avoin paljakka.
Pohjakartan ohella myös satelliittikuvat ovat käteviä, koska niiden avulla voi arvioida, millainen polun varteen johtavan tien kunto on, ja mihin auton voi pysäköidä. Usein ilmakuvista voi päätellä myös maaston ominaisuuksia, kuten sen kallioisuutta tai metsäisyyttä, ja isoimmat polutkin saattavat kuvista erottua.
Jossain vaiheessa kaikkein härskeimpiä paikan nimiä kai yritettiin sensuroida, jolloin Koiransuolikkoaapa päätyi mustalle listalle Koirankyrpäojan ja Vitunviheltämäaavan jatkoksi. Itse en miellä sitä erityisen rumaksi sanaksi, mutta voisi tietysti auttaa, jos tuntisi sanan merkityksen.
perjantai 12. elokuuta 2022
Vaatimattomuus kaunistaa
Niliharjulla ei itse harjun lisäksi ole juuri mitään, mutta ehkä paikka kiehtoi juuri siksi.
tiistai 9. elokuuta 2022
Kuin pieni helmi
Siikavaaralta suuntasimme yöksi Rukalle. Asiaan vaikutti se, että meillä oli vanhenevia Scandic-pisteitä, jotka täytyisi käyttää pois. Kun hotelli Rukahovista sai huoneen puoleen hintaan (12500 / 25000 pistettä), valinta oli helppo.
Rukahovissa on joskus sesonkiaikoina melkoinen hulina, minkä vuoksi toisinaan välttelemme koko paikkaa. Ennen juhannusta sesonki ei vielä ollut kuumimmillaan, eikä ruuhkan tunnekaan siten vaivannut. Sekin auttoi, että aamiaistarjoilu oli siirretty alakerran ravintolasta kolmanteen kerrokseen, jossa tilaa on enemmän.
Kuusamosta matkamme jatkui kohti Sallaa. Meitä kiinnosti erityisesti Salla-Savukoski -tien pohjoispuolella oleva alue, jossa viime syksynäkin retkeilimme. Tuolloin kertyneiden tiedustelutietojen valossa retkikohteista oli nyt jopa ylitarjontaa:
Lopulta valinta kallistui Niliharjun suuntaan. Ehkä siksi, että se oli riittävän kaukana kaikesta, mutta silti helposti saavutettavissa autolla.
Retkeilyauto olisi tällaisilla reissuilla hyvä, mutta kun sellaista ei ollut käytettävissä, päätimme menomatkalla varata majoituksen Sallainen-caravan-alueelta. Jo edellisenä kesänä hyväksi havaittu mökkihuoneisto toimisi tukikohtanamme seuraavien kahden vuorokauden ajan.
Lapin metsäautotiet sisältävät usein jonkinlaisen yllätysmomentin. Niinpä varauduimme siihen, että reilun 20 kilometrin ajomatka harjun kupeeseen voisi ottaa hetken, mutta tällä kertaa yllätys oli positiivinen.
Jossain kohtaa liikennemerkki kyllä varoitti tien huonosta kunnosta, mutta tielle oli joku aika sitten tuotu sepeliä, joka kätki tiessä mahdollisesti olleet ongelmat. Sepeli toisaalta rajoitti ajonopeutta, mutta eipähän ainakaan tarvinnut varoa isompia murikoita.
Pysäköityämme auton tien sivussa olevalle levikkeelle suuntasimme kohti harjua. Kartan mukaan alueella ei mene polkuja, mutta arvelimme harjun olevan helppokulkuista maastoa. Kävi ilmi, että sen päällä kiemurtelee ihan selvä kulku-urakin.
Aluksi hieman kolea ilma lämpeni päivän myötä, ja aurinkokin alkoi retken aikana pilkistää pilvien välistä. Kävelyn lomassa pohdiskelin, että parhaat retket ovat usein juuri tällaisia: rauhallinen tienoo, helppokulkuinen maasto ja riittävästi lakeutta ympärillä.
perjantai 5. elokuuta 2022
Lisää siikaa
tiistai 2. elokuuta 2022
Palanen siikaa
Kesä 2022 pyörähti liikkeelle paljolti samalla teemalla kuin mihin edellinen kesä päättyi. Tuolloin hakeuduimme lomamatkamme lopuksi Kuirivaaralle, joka oli retkikohteena kelpo, vaikka kaatuneet puut paikoin etenemistä hidastivatkin.
Kesäkuun taas koittaessa päätimme lähestyä saman vaarajonon pohjoispäässä olevaa Siikavaaraa. Paikka on ennestään tuttu, mutta jos ei ahnehdi kerralla liikaa, pitkähköstä vaarasta riittää hupia useammallekin retkelle.
Kun kulkeminen on tärkeää, lomat sisältävät usein paljon patikointia. Aiemmin se ei ollut ongelma, mutta toissa syksynä huomasin ensimmäisen kerran, että jalat tuntuivat kesän jälkeen kovin väsyneiltä, jopa kipeiltä. Arvelin, että tämä on seurausta siitä, että olin kulkenut koko kesän reppu selässä, ja siinä ohessa pyrkinyt vielä lenkkeilemäänkin.
Ajan myötä ja hierojan avulla ongelma ratkesi, eikä se seuraavan talven aikana kiusannut lainkaan, kunnes seuraavana kesänä vaiva palasi taas.