Keskellä kesää

Kesäloma ei ole edennyt ihan odotetulla tavalla. Lapin reissu jäi tällä kertaa väliin varsin vetisten sääennusteiden vuoksi, eikä Kolin Herajärvikään vetänyt riittävästi puoleensa. Suurin osa ensimmäisestä lomaviikosta menikin kotona touhutessa ja parempaa säätä odottaessa.

Viikon ihmettelyn jälkeen sain lopulta vaimon kanssa pakattua tavarat parin päivän retkeä varten. Retkikohteeksi valikoitui monien vaiheiden jälkeen Nurmeksen ja Kuhmon välissä sijaitseva Mujejärvi, joka oli meille molemmille uusi tuttavuus. Havumetsäinen järviseutu ei ehkä ollut ihan mieluisinta maastoa, mutta rajaehdot huomioiden kelpo valinta kuitenkin.

Matka Kuopiosta Mujejärvelle taittui reilussa parissa tunnissa. Ajoimme auton parkkiin Peurakankaan pysäköintialueelle, josta lähdimme tallustamaan kohti Hiltuslahtea. Matkan varrella kävi ilmi, että hyvät telttapaikat ovat maaston kivisyydestä johtuen kortilla, joten Hiltuslahteen päästyämme pystytimme Nallomme telttailualueeksi merkityn niemen kärkeen. Itse telttailualuekin oli lähinnä kanervikkoa, mutta toiveet sammaleisesta hiekkakankaasta olivat toisaalta hautautuneet jo aiemmin.

Saatuamme teltan pystyyn lähdimme vielä iltakävelylle Tetrijärven ympäri. Tetrijärven maasto oli hiukan monimuotoisempaa kuin Mujejärvellä, mutta aika muhkuraista silti. Polkua oli kuitenkin kiva lompsia, ja evästelyyn soveltuvia nuotiopaikkoja oli useampiakin.

Hyttysiä oli ilmassa kohtalaisen paljon, mutta ensimmäisenä päivänä puhaltanut navakka tuuli piti ötökät loitolla - varsinkin niemessä, jossa itse majailimme. Olin koeluontoisesti nauttinut ennakkoon valkosipulivalmistetta, jonka mainostetaan karkottavan punkit tiehensä. Punkeista ei ollut havaintoa, mutta metsäosuuksilla kohtaamamme hyttyset eivät valkosipulia ainakaan vieroksuneet.

Tällä reissulla kokeilin ensi kertaa kaasupullon alle kiinnitettäviä tukijalkoja. Täytyy sanoa, että tähän keksintöön voi olla vain tyytyväinen! Korkea kaasupullo-poltin-kattila -yhdistelmä on aika herkkä kaatumaan, ja siihen vaivaan tukijalat tuovat helpotusta. Ylimääräisten jalkojen painokaan ei ole paha, joten taidanpa sisällyttää ne keittimen vakiovarusteisiin.

Mujejärvi oli omalla tavallaan miellyttävä paikka, mutta kävellessä mieleen vahvistui ajatus siitä, että tunturipaljakka on sittenkin mieluisinta kulkumaastoa. Itse tykkään siitä, että kulkiessa näkee kauas, ja myös mahdollisuus pystyttää telttansa miltei minne tahansa tuntuu hyvältä. Toivottavasti seuraava reissu kohdistuu taas puuttomammalle seudulle.

Vaihde vapaalle

Kesäloman ensimmäinen viikko lähestyy. Harmillisesti näyttää siltä, että Pohjois-Suomeen on luvassa melko sateista keliä, mikä vähentää intoa lähteä ajamaan kohti Muotkatuntureita. Jos ennusteet eivät muutu paremmiksi, täytynee siirtää Muotkan matka parempaan ajankohtaan ja suunnata tässä vaiheessa poutaisemmille seuduille. Vaikkapa Herajärvelle, joka on viime vierailun jälkeen saanut jatkopätkän!
Mieluummin tosin kapuaisin tunturin rinnettä, mutta kyllähän Koliltakin on hienot maisemat.

Keväällä hankkimani Suunto Ambit on osoittautunut hyväksi lenkkikaveriksi. Olen ottanut tavaksi tallentaa Ambitin mittamaat juoksulenkit Movescount-palveluun ja varsin tunnollisesti käyttänyt myös siihen liitettävää sykevyötä. Tämä on yllättänyt itsenikin, koska aluksi ajattelin, että sykevyölle olisi vain satunnaista käyttöä. Pari kertaa se on meinannut unohtua matkasta, mutta nykyisin tunnen itseni alastomaksi, jos vyö ei ole paikallaan.

Ambitiin tupsahti pari päivää sitten uusi softapäivityskin (v1.5). Vanhasta versiosta puuttui monia sellaisia toimintoja, jotka löytyivät jo vanhemmasta Suunto X10:stä. Itseäni vaivasi eniten se, ettei Ambitiin voinut syöttää vapaavalintaisia GPS-koordinaatteja muuten kuin tietokoneen avulla, mikä on vaelluskäytössä selvä puute. Tämä asia tuli päivityksen myötä kuntoon ja nyt myös reittien luominen onnistuu, tosin tämä täytyy edelleen tehdä tietokoneella. Mutta kaiken kaikkiaan on kyllä kätevää, että kellonkin voi päivittää netin kautta!

Haaveissako vain oot mun

Kylläpä keli muuttui tänään Kuopiossa nopeasti. Aamulla paistoi aurinko, mikä oli hiukan yllättävää, koska sääennusteen mukaan luvassa oli rapsakkaa sadetta. No, kyllähän taivas sitten pilvistyikin ja tuulenpuuskat toivat hetkessä mukanaan sateen. Onneksi älysin aamulla tarkistaa tilanteen sadetutkasta ja kerkisin siten lenkille ennen kuin jatkuva sade alkoi. Vain muutama pisara kasteli nenän lenkin viimeisen kilometrin aikana, mutta siitä ei enää ollut haittaa.

Juokseminen on viime aikoina tuntunut mukavalta. Talvella hommassa on usein vähän puurtamisen maku, koska päällä on enemmän vaatteita ja pakkanenkin hidastaa menoa. Myös reittivalikoima on suppeampi, minkä vuoksi usein tulee vaan sahattua samaa reittiä ympäri. Kesällä juoksulenkit ovat virikkeellisempiä, koska metsistä löytyy paljon tallattavia polkuja, joille ei talvisin pääse.

Vaelluskausi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, mutta kevyesti kulkeva juoksu nostaa mieleen vanhan juoksuvaellukseen liittyvän haaveen. Siis kevyen repun kanssa, tuvalta tuvalle. Vai toimisikohan homma myös teltan kanssa? Nythän minulla on kevyt makuupussikin. Selkään Osprey Exos 46 (1050 g), ja kyytiin Vaude Power Tokee UL (860 g), Thermarest Prolite Small (310 g), Mountain Hardwear MTN Speed 32 (446 g), vähän vaatteita ja ruokaa. Yhteensä 4 - 5 kg, kai sellaisen painon kanssa vielä löntystää? Armeijassa juoksevat isompienkin reppujen kanssa.

Jotta hommassa olisi järkeä, pitäisi juoksemisen tuottaa jotain lisäarvoa kävelemiseen nähden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että päivämatkojen täytyisi olla pidempiä kuin normaalilla vaelluksella. Parikymmentä juoksukilometriä päivässä kuulostaa pikku pätkissä aika helpolta, mutta se ei oikein riitä, koska saman matkan ehtii kävellenkin. Juokseminen johtaisi vaan siihen, että illalla luppoaikaa olisi kohtuuttoman paljon.

Päivämatkan pitäisi siis olla 30 - 40 km luokkaa, jotta kokonaisuus olisi mielekäs. Mutta jaksaako tavallinen tallaaja juosta vajaan maratonin useana päivänä peräkkäin? Pikku pätkissä eteneminen toki helpottaa asiaa, ja jos keskinopeudeksi maastossa olettaa 5 km/h, tekemistä riittäisi tauot huomioiden koko päiväksi. Arvelisin, että jaksaminen ei sittenkään ole suurin ongelma (ihminen on hyvä venymään), mutta kivaa ei välttämättä joka hetki ole.

Juosten vaellettaessa poutaisen sään merkitys korostuu. Lienee myös eduksi, että maasto on profiililtaan loivaa, eikä mihin tahansa ryteikköön kannata lähteä rämpimään. Äkkiseltään sopivilta kohteilta tuntuisivat ainakin Saariselkä ja Ruotsin Kungsleden, johon liittyvä hyvin dokumentoitu matkakuvaus löytyy netistäkin. Tai mahdollisesti Kevokin, ainakin Sulaojan ja kanjonin välinen pätkä? Ehkäpä jätän haaveen hautumaan.