Joka vanhoja muistelee

"... sitä tikulla silmään."

Noinhan sitä sanotaan, mutta kaiken uhalla uhraan hetken miettien, mitä menneenä kesänä tulikaan tehtyä. Se onkin nykyään kiusallisen helppoa, kun jokaisesta liikkeestä, kokemuksesta ja näkymästä tuppaa jäävän digitaalinen jälki johonkin - joko tarkoituksella tai vahingossa.

Omat ulkoiluun ja liikuntaan liittyvät tapahtumani päätyvät yleensä Suunnon Movescount-palveluun. Ambitin tallentamat suoritukset - lähinnä juoksu- ja hiihtolenkit - latautuvat palveluun jokseenkin automaattisesti, ja loput (retkeily ym.) kirjaan sinne käsin.

Viimeisen kuuden kuukauden (toukokuu - lokakuu) saldo on vähän karua katsottavaa:

Kesän aikana tuli päiväretkeiltyä aika paljon. Juoksukilometrejäkin kertyi jokseenkin normaali määrä, mutta mitään muuta en sitten tehnytkään. Fillari on vieläkin talviteloillaan, ja uimaan uskaltauduin tasan yhden kerran. Homma on siis mennyt hiukan yksipuoliseksi. Lähestyvä hiihtokausi onneksi tuo helpotusta asiaan, jos vaan talvi ensin löytää tiensä näille leveyksille.

Viime keväänä ilmestyneessä Latu & Polku -lehdessä (01/14) oli Yoko YXR Mini -suksien pikatesti. Kyseessä on normaalia lyhyempi (150 cm) luistelusuksi, jonka pitäisi lyhyydestään huolimatta olla kohtuullisen vakaa hiihdettävä. Tekisi mieli kokeilla Yokoja, mutta niiden suositushinta (400+ €) vähän hirvittää - sukset kun käytännössä pitäisi ostaa sokkona. Toisaalta laput silmillähän monet varusteet on tähänkin asti hankittu.

Edessä oleva hiihtokausi herättää muutenkin pelonsekaisia tunteita. Kompastelin muutama vuosi sitten portaissa, mikä johti vasemman ranteen operaatioon. Kahden vuoden jälkeen käsi lopulta olikin jo 80 - 90 prosenttisesti terve, enkä enää juurikaan ajatellut tapahtunutta.

Viimeisen puolen vuoden aikana asiassa on kuitenkin tullut takapakkia. Kaaduin heinäkuun Kevon reissulla rinkan kanssa alamäessä täysin rähmälleni, ja otin tietysti kaatuessani väärällä kädellä vastaan. Vaikutti kuitenkin siltä, että selvisin tapahtuneesta pelkällä säikähdyksellä.

Lokakuun alussa kompuroin uudestaan liukastumalla märällä kalliolla niin, että putosin taas vasemman ranteen päälle. Tällä kertaa onni ei enää ollut myötä, ja nyt ranne vihoittelee samalla tapaa kuin ennen leikkausta. Pelkään sen ärtyvän vielä lisää, kun hiihtäminen alkaa. No, aika näyttää, miten asian kanssa käy.

Ennen ladulle pääsemistä voinee vielä lyhyesti palata menneeseen kesään ja aikaan ennen loskaa:

Valoa kohti

Aurinko paistaa ja ulkona näyttää keväiseltä. Lappiin tupsahti vielä melkoisesti lunta, mutta onneksi olen päässyt yli talvisista ajatuksista. Päivä päivältä mieleen tulvii yhä enemmän vaeltamiseen liittyviä juttuja. Minnehän sitä tulevana kesänä lähtisi?

Viime kesän ensimmäinen vaellus suuntautui UKK-puistoon, mikä olikin hyvä valinta juhannusta edeltävälle viikolle. Maa oli enimmäkseen kuivaa, vaikka jokien vedet olivatkin vielä vähän korkealla. Saariselkä saattaisikin olla hyvä vaihtoehto myös alkavan kesän ensimmäiseksi kohteeksi. Myös Kevo voisi tulla kyseeseen, koska se on vaimolle vierasta aluetta. Samoin Muotkatunturit, jossa kumpikaan meistä ei ole kulkenut lukuunottamatta viime syksyn lyhyttä Jealgoaivin retkeäni. Ruotsin tuntureille ei alkukesästä ole vielä kiire.

Isompia varustehankintoja ei tulevana kesänä tarvinne tehdä, mikä on hyvä juttu, koska retkeilytarvikkeiden hinnat tuntuvat nousseen hyvää vauhtia. Varsinkin laadukkaat ulkoiluvaatteet ja untuvamakuupussit ovat kallistuneet jopa kymmeniä prosentteja; ainakin ohjehintoja vertaillen. Odotan silti mielenkiinnolla ensi syksyä, jolloin Kuopioon avataan uusi Trekki-myymälä, mikä olennaisesti laajentaa kaupungin retkeilytarvikevalikoimaa. On vähän erikoista, että esimerkiksi Hillebergin telttoja ei ole Kuopiosta aiemmin saanut mistään.

Fillarikin pitäisi jossain vaiheessa saattaa ajokuntoon, mutta jostain syystä asia ei herätä minussa suuria intohimoja. En ole oikein päässyt pyöräilystä jyvälle. Viime kesänäkin nousin pyörän satulaan vain kymmenisen kertaa, jos sitäkään. Polkupyörä on jotenkin monimutkainen laite... En halua jatkuvasti rasvata ketjuja, säätää vaijereita, putsata rattaita tai vaihtaa renkaita. Juokseminen on helppoa, koska lenkkareita ei tarvitse huoltaa. Mutta täytyy kai pyörälle silti tehdä jotain.

Veivaaminen jatkuu

Kevätsää oli edelleen suosiollinen, joten tänään lähdettiin vaimon kanssa kahdestaan fillaroimaan.  Reilun parin tunnin lenkki kerrytti matkamittariin 38 km.  Ajaminen tuntui kohtalaisen hyvältä, vaikka omaan pyöräilyyni liittyvä perusongelma eli hartioiden välissä tuntuva kipupiste oireilikin ajoittain.  Onkohan mun fillarini tanko väärällä korkeudella tai jotain?  Lisäksi vasemmasta kädestä hävisi joksikin aikaa tunto, mutta nyt se alkaa jo palautua.

Tein polkiessani sellaisen havainnon, että tykkään eniten nousevasta maastosta.  Alamäet ovat harjoittelun suhteen turhia ja niissä tulee vaan kylmä.  Tasaisella ajaminen taas on usein tylsää, jos maisemat ovat jo ennestään tuttuja.  Ylämäkeen noustessa sen sijaan tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä ja voi uskotella itselleen, että seuraavalla kerralla mäki taittuu vieläkin paremmin!

Nämä ovat selvästikin henkisen puolen juttuja...  Kun on juostessa tottunut siihen, että jokaisen askelen eteen on nähtävä vaivaa, on vaikea harrastaa sellaisia lajeja, joissa voi hetkittäin edes vähän levätä.  Luulen, että mun pitäisi alkaa polkemaan pidempiä matkoja.  Tai vaihtoehtoisesti mennä jatkuvasti sata lasissa, mutta se ei oikein ole mun juttuni.

Pyöräilykausi alkoi

No niin, nyt on sitten karistettu talven pölyt fillaristakin...  Tosin eipä asialla parane paljon rehvastella, jos eletään jo toukokuun puoltaväliä, kun tämä viimein tapahtuu.

En ole koskaan ollut ylenpalttisen kiinnostunut pyöräilystä, se on mun makuuni vähän liian tekninen laji. Tai sitten vain vierastan lajia joidenkin epämääräisten lapsuuden traumojen vuoksi...  Olin nimittäin pienenä hiukan tanakka, mistä syystä minulla oli vaikeuksia pyöräillä samaa tahtia muiden lasten kanssa.  Luulin jossain vaiheessa kaiken muuttuvan paremmaksi, kun saan 12-vaihteisen kilpapyörän, mutta ongelma ei ratkennutkaan aivan näin helposti.  Sen sijaan ajauduin toistuviin ongelmiin kilpapyöräni takavanteen kanssa, joka ei kestänyt sen enempää mun painoani kuin ajotyyliänikään.

Tänään oli kuitenkin kiva ajaa, vaikka en äkkiseltään polkenutkaan kuin tunnin verran.  Auringonpaisteesta huolimatta ilma ei ollut kovin lämmin ja navakka tuuli viilensi keliä entisestäänkin.  Onneksi ymmärsin lähtiessäni laittaa kypärän alle WS-hatun, joka suojasi mukavasti korvia.

Jos aurinko paistaa huomennakin, taidanpa lähteä uudelle lenkille.  Pyöräily on ainakin hyvää vaihtelua juoksemiselle, koska kumara ajoasento venyttää kivasti selkää, joka juostessa tuntuu joskus vähän jäykistyvän.  Ja tuleehan siinä härnättyä eri lihaksiakin!

Lähtölaukaus

Jaahas... Taas uusi blogi.  Eikö näitä vielä ole tarpeeksi?  Ehkä onkin, ja monien muiden blogien tapaan tämänkin yksilön tarkoitus on vain toimia ylivuotoventtiilinä kirjoittajansa mielenkiintoisina pitämille asioille.  Mutta venttiilithän ovat lopulta aika tärkeitä, eikö?

Mistä tahansa en aio läyrytä ja erityisesti politiikkaan ja uskontoon liittyviä aiheita olen ajatellut vältellä.  Niiden sijaan tulen todennäköisesti höyryämään ainakin ulkoiluun ja liikkumiseen liittyvistä asioista.  Lähinnä tämä tarkoittaa kesäisin retkeilyyn ja talvella hiihtämiseen liittyviä juttuja.  Mutta ehkä keksin jotain muutakin.

Taidankin aloittaa täyttämään blogiani kirjoittamalla lyhyitä yhteenvetoja retkistä, joita olen viime vuosina tehnyt joko yksin tai perheen kanssa.  "Lyhyitä" siksikin, että reissutkin ovat pääosin olleet päiväretkiä tai pisimmillään muutaman päivän mittaisia vaelluksia.  Toisaalta niitä on lukumääräisesti kertynyt aika paljon, mistä syystä lisäilen asiaa vähitellen sitä mukaa kuin aikaa ja intoa riittää.