Vieraalla maalla ylhäällä

Kaukokin vaikutti ilahtuneelta päästessään pitkästä aikaa tositoimiin Laipanmaan kulmilla.

Linkki videoon

Vieraalla maalla kaukana

Kronologisuus saattaisi ehkä blogikirjoitteluun liittyen olla hyve, mutta...  no, marraskuun ehtoopuolella päädyimme jälleen Tampereelle, anoppilaani.  Kun viikonloppuna oli ylimääräistä aikaa, päätin lähteä metsään.  Tällaiset poikkeamat kotiseudulta ovat siitä mukavia, että uusia retkikohteita on tarjolla yllin kyllin.

Aluksi kaavailin lähteväni Viljakkalaan, Pirkan taipaleelle.  Se olisi ollut mukavan lähellä, mutta lännestä lähestyi sadealue, joka ehtisi Pirkanmaalle kiusallisesti juuri iltapäivän tunteina.  

Niinpä päädyin lopulta ajamaan itään päin, kohti Laipanmaata.  Pälkäneelle sade saapuisi ehkä tuntia myöhemmin, mikä oli aikaikkunani koko huomioiden merkittävää.

Kolmiomaiselle Elamonkierrokselle pääsee monesta kohtaa, mutta Teivaantien varressa oleva Rajalan kämppä vaikutti pysäköinnin kannalta parhaalta paikalta.  Sitä olisi helpointa lähestyä lännestä, Välimaan suunnasta.

Niinpä ajelin ensin Tampereelta Kangasalle ja sitten Sahalahden kautta kohti Välimaata, josta käännyin Laipanmaan suuntaan menevälle Saarijärventielle.  Tie oli verrattain hyväkuntoinen, ja matka sujuikin mukavasti, kunnes aivan loppumetreillä kohtasin esteen: puomi.  En ollut varautunut sellaiseen.  

Rajalaan olisi enää vain 1,5 kilometriä, joten matka taittuisi helposti jalkaisinkin, mutta puomin vieressä oleva läpikulkukielto mietitytti.  Jokamiehenoikeudet huomioiden tiellä kävely ei ehkä olisi suuri rikos, mutta jos maanomistaja ei halua mailleen kulkijoita, ei minulla varsinaisesti ollut tarvetta hangoitella vastaan.

Suunnitelman muutos kuitenkin tietäisi 30 - 40 kilometrin lisäajomatkaa, pieniä teitä pitkin, ja samalla menettäisin aamupäivän aurinkoiset tunnit.

Edessäni oli vain huonoja vaihtoehtoja, mutta päätin kuitenkin palata takaisin Sahalahdelle ja kiertää Rajalaan Taipaleentien kautta.  Tien varressa olevista opasteista saattoi päätellä, että tämä olikin virallinen reitti Laipanmaalle.

Turha ajaminen harmitti hieman, mutta samalla ymmärsin, että lähtöpaikan löytämiseksi tyypillisesti käyttämäni algoritmi on liian yksioikoinen.  Se toimii Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta ei ihmisten ilmoilla, jossa on kätevämpää lukea ajo-opasteet vaikkapa kohteesta kertovalta nettisivulta.

En lopulta viitsinyt ajaa aivan Rajalan kämpälle asti, vaan jätin auton jo hieman aiemmin olevalle sorakuopalle, jossa oli hyvin tilaa.

Elamonkierroskin meni ihan vierestä, eikä polulla ollut ainakaan samana aamuna mennyt muita kulkijoita.

Tai no... joku pienempi peto oli viipottanut, mutta kuka?  Kärppä?

Metsittyneeseen Lamminsuohon ei ehkä normaalisti kiinnittäisi enempää huomiota...

... mutta jonkinlainen nähtävyys paikasta on penkkeineen ja kyltteineen saatu aikaan.  Ehkä siinä aurinkoisena kevätpäivä kelpaakin istuskella.  Marraskuussa alkaa kuitenkin jo kaivata jonkinlaista lämmikettä.

Elamonjärven laavu on kivalla paikalla, vaikka lähellä on myös jonkin verran kesämökkejä tai muuta asutusta.  

Elamonjärven tienoo onkin Rajalan ohella ainoa kulma, jossa ihmisen asuinympäristö jotenkin puskee esiin.  Muutoin Elamonkierros etenee varsin metsäisissä, miltei erämaisissa maisemissa.

Rajalan vanha tukkikämppä vaikutti edelleen hyväkuntoiselta.  Pokasaha ei enää metsässä raikaa, mutta koneellisia metsätöitä reitin varrella tehtiin yhä.

Marraskuu ei välttämättä ole parasta aikaa tutustua uuteen seutuun, ja ehkä Laipanmaallekin pitäisi palata kesällä uudestaan.  Elamonkierroksen kupeessa menee myös Hirvijärven kierros, jonka varrella olisi muun muassa... tulivuori.

Mikähän tarina siihen liittyy?  Kartasta katsoen se ei näytä aivan yhtä erikoiselta kuin Vehmersalmen kaimansa, mutta jotenkin se kiehtoo silti.

Ajatuksia Kallavedellä

Orastavan kevään ensi merkki on se, että jääladut avataan.  Niin ei tosin joka vuosi tapahdu, mutta ainakin Kuopion jääladut ovat nyt hiihtäjien käytössä.  Aurinkoinen viikonloppu houkutteli jäälle perehtymään tarjontaan.

Jäälle nouseva vesi on kuulemma tänä talvena hidastanut reittien tekemistä, mutta ainakaan Lehtoniemen ympärillä vesi ei haitannut menoa.  Siellä täällä kuitenkin huomasi, että jäällä on jossain vaiheessa ollut vettä.  Kenties juuri veden vuoksi jäälatujen linjaus on paikoin erilainen kuin aiempina vuosina, jos asialla nyt on mitään merkitystä.  

Auringon lämmittävä vaikutus tuntuu jo mukavasti naamassa.  Tämä huomioiden minua huolettaakin se, että hiihtoinnostukseni on vähän kadoksissa.  Yleensä tähän aikaan vuodesta odotan sukset piukeina huhtikuisia Lapin hankia, mutta nyt ajatukset pyörivät enemmän jo tulevan kesän ympärillä.

Myöskään motivaationi höylätä, voidella, siklata ja tuunata suksia ei tällä hetkellä ole harrastuksen edellyttämällä tasolla.  Suksien huoltaminen oli takavuosina mukavaa touhua siihen liittyvän opettelun ja uutuudenviehätyksen vuoksi, mutta nyt ajatus roudata suksipusseja, voitelutelineitä ja silitysrautoja pitkin (kerros-)taloa tuntuu kovin etäiseltä.

Ehkä minun pitäisi suhtautua hiihtämiseen jotenkin pragmaattisemmin, kenties vain keinona päästä paikasta toiseen. Tällöin voisin joustaa huoltovaatimuksista, ainakin kotioloissa. Reissussa välineiden kunnostaminen on muutenkin helpompaa, koska hotelleissa suksien huoltomahdollisuudet ovat yleensä hyvät.

En kuitenkaan ole varma, missä määrin mielekästä hotellimatkailu tulevana keväänä on.  Olisiko puskaparkissa sittenkin parempi?  Huomasin taas hiihtäessäni pohtivani retkeily- tai matkailuauton hankintaa, vaikka asiaan liittyy monia keskenään ristiriitaisia toiveita.

Ensinnäkin auto saisi olla nelivetoinen, mieluusti automaattivaihteinen ja sisätiloiltaan vähintään linja-auton kokoinen, mutta sen täytyisi silti mahtua henkilöautolle tehtyyn parkkiruutuun.  Ja selvää tietysti on, että autossa pitäisi pärjätä talvellakin, käytännössä siis hiihtoreissuilla, mikä kuitenkin lienee haasteista pienimpiä.

Yksi harvoista kriteerit jotenkin täyttävistä vaihtoehdoista on Hymer Grand Canyon S, mutta se on kovin kallis.  Lähikauppiaan myymä Ford Karmann on edullisempi, mutta surkastunut kytkinjalkani arvostaisi automaattivaihteistoa, joka Fordista puuttuu.  Volkswagenin nelivetomalli puolestaan edellyttää C-ajokorttia, joka taas itseltäni puuttuu (tosin kaipa sellaisen voisi tarvittaessa hankkia).

Merkistä riippumatta pitkän auton asemoiminen taloyhtiön parkkipaikalle olisi joka tapauksessa hankalaa.  Eikö pienehkölle nelivetoiselle retkeilyautolle tosiaan ole markkinoita?  Pitääkö tässä alkaa katsella isompia pihoja?

Järvellä on aikaa mietiskellä asioita.

Puolen vuoden uni

Olen alkukesästä lähtien käyttänyt yksinomaan Mavic Mini -kopteria. Ilmojen kylmetessä ajattelin kuitenkin ottaa taas Sparkin käyttöön.  Kaukon herättäminen pitkästä unesta jännitti hiukan, joten painoin virtakytkintä varovasti.

• Ti-lu-per-ku-le-lii-lu!
• No mikä nyt on?
• Sinä senkin... kyykäärmeen sikiö!  Olet pitänyt minua kotelon vankina koko kesän! Odota vain, että pääsen tästä lent...

Kauko oli herättyään todella vihainen.  Minun oli pakko katkaista virta, jotta sain sen rauhoittumaan. Yritin hetken päästä uudestaan.

• Tilulii! Mokomakin ketku!  Sinulla on taatusti jotain sutinaa sen toisen kopterin kanssa.  Mikään muu ei selitä sitä, että unohdat minut tähän laatikkoon puoleksi vuodeksi!
• Rauhoitu, pääset kyllä kohta lentämään.  Malla ei siedä kylmyyttä kovin hyvin.
• Hahaa, arvasin sen!  Eiväthän sellaiset taittuvat rimppakintut Suomen talvessa toimi!
• Aivan.
• Ja taitaa ärsyttää, kun täytyy kohmeisilla sormilla säätää sitä typerää kameran suojaa, eikö vaan?
• Kyllä.  
• Eikä tuollaista lelua muutenkaan uskalla pakkasella päästää ilmaan! 
• Ei niin.

Yritin myötäillä Kaukon ajatuksia, jotta tilanne ei eskaloituisi enempää.  Ja oikeassahan Kauko oli, ei pakkaskelillä kopterin kanssa viitsi touhuta mitään ylimääräistä.  Sparkin solumuovikotelo onneksi toimii pienenä eristeenä, vaikka Kauko tuntuikin siihen vähän kyllästyneen.

Tämän jälkeen oli aika puhua muista kipeistä aiheista.

• Kuule, drone-säädöksiin on tullut muutoksia.
• Minkälaisia?
• Vaikuttaa siltä, että sinun täytyy suorittaa joku tentti.
• Mitäääh!?
• Hehee, kunhan vitsailen... Se olen minä, jonka täytyy tentti tehdä. 
• Entä jos et saa tenttiä läpi?
• Siinä tapauksessa tilanne on... hankala.  Uusien säädösten mukaan sinä et sitten parin vuoden päästä saa enää lentää.
• En saa lentää?  Et voi olla tosissasi... Mitä minä sitten teen!?

Oikeasti ongelmaa ei toki ollut, koska minähän olin jo suorittanut tentin.  Päätin kuitenkin pitää asian salassa, jotta voin tarvittaessa kiristää Kaukoa, jos se käyttäytyy huonosti.

Todellinen pulma kuitenkin oli se, että vuoden 2023 alusta alkaen Kauko ei enää saisi lentää taajamassa, tai ainakaan 150 metriä lähempänä muita.  Se haittaisi esimerkiksi taloyhtiömme kattotarkastuksia, joihin liittyvä luottomies Kauko on aiemmin ollut.

Kauko on joskus osoittanut karkailemistaipumuksia, ja pelkään hieman, että uusien rajoitusten jälkeen sitä ei pidättele enää mikään.