Keleistä

Kohta on taas T-paitakelit, mutta ei ihan vielä.

Linkki videoon

Tottumiskysymyksiä

Suoronsärkkä oli kesäkuun alussa oiva paikka. Särkän maasto on helppokulkuista, eikä muita ihmisiä ollut haitaksi asti. Pitkäjärven rannalla näkyi olevan yksi karttaan merkitsemätön laavukin, tosin särkältä katsottuna väärällä puolella järveä.

Avaralla metsäkankaalla on muutenkin kiva lompsia päämäärättömästi. Alueella on joskus tehty metsätöitä, minkä johdosta ympärillä risteilee pieniä teitä ja traktoriuria. Olen ehkä hiukan yksinkertainen, mutta myös suon tarkkailu kannon nokassa istuen herättää minussa onnen tunteita.

Vietettyämme yön Luolakankaantien mutkassa päätimme poimia työlistallemme vielä toisen lähistöltä löytyvän särkän. Kyse oli Lötinsärkästä, jolle pääsee helposti saman tien varrella olevalta levikkeeltä.

Etsiessäni tietoja retkikohteista turvaudun usein tekoälyn apuun. ChatGPT ei tiennyt Lötinsärkästä mitään, mutta Grokille paikka oli tutumpi, ja se tuntui myös osanneen paikantaa harjun kartalle.

Mutta onko tällainen pieni harju mielekäs retkikohde? Grok suhtautui asiaan varauksellisesti:

Toisaalta hiljaista metsälenkkiähän tässä juuri haetaan, joten siinä mielessä vastaus oli tyydyttävä. Ja vaikka Lötinsärkkä on hieman Suoronsärkkää pienempi, se voisi silti ympäröivien soiden ansiosta olla näyttävä.

Lyhyen rämpimisen jälkeen...

... särkän pää odotti kulkijaa, ja valmista polkuakin oli tarjolla.

Kuten edellisenä päivänäkin, olin jälleen laatinut lentosuunnitelman, jotta voisin lennättää Mallaa Lötinsärkällä. Joskus kuulee juttuja itärajaa vaivaavasta GPS-häirinnästä, mutta itse en ole törmännyt sellaiseen, ainakaan jatkuvana ilmiönä. Ainoa omituinen piirre on se, että Flyk-sovellusta käytettäessä puhelin saattaa aluksi paikantaa itsensä Venäjälle, mutta hetken odottelun jälkeen tämäkin aina korjaantuu.

Hyönteisten osalta olosuhteita olisi voinut luonnehtia helpoiksi, ellen olisi pienellä hakkuuaukeella kompuroinut niin, että molempia polvia piti laastaroida. Sillä hetkellä kaikki lähiseudun puolihampaalliset ja imukärsälliset ötökät löysivät meidät, mikä elävästi toi mieleeni sen, kun joskus Akkatunturin kupeessa kompastelin samoin seurauksin.

Kyseistä hakkuuaukeaa lukuun ottamatta Lötinsärkkä on kaunis harju; vain aivan sen läntisin kärki (Kortesärkkä) on hieman rytöinen. Kaikkiaan ehkä juuri sellainen kuin Grok kuvasi.

Kahden särkkäpäivän jälkeen arvelimme matkamme harjuosuuden tulleen täytetyksi. Muutaman kilometrin päässä olisi vielä Tökönsärkkä ja Hoikansärkkä, mutta ne voisimme säästää myöhemmäksi. Ei liikaa herkkuja yhdellä kertaa.

Sääennusteet synnyttivät epätietoisuutta matkan jatkosta. Jo Kuopiosta lähdettäessä oli näyttänyt siltä, että länsirannikkolla olisi todennäköisimmin poutaa. Halusimme silti hyödyntää 2 - 3 aurinkoista päivää Itä-Suomessa, jossa yleisesti ottaen on enemmän nähtävää.

Mutta pitäisikö nyt kääntyä Vaasan, Kokkolan tai Rauman suuntaan? Vaikutti siltä, että sadepäiviltä ei enää voisi välttyä. Ajoimme Kylmäluomaan pohtimaan asiaa.

Onneksi mukanani aina on lenkkarit ja juoksuvaatteet, koska se mahdollistaa liikunnan vaikka poutaiset hetket olisivat kortilla. Pienessä retkeilyautossa hikiset vaatteet tietysti tuovat parisuhteeseen oman mausteensa, mutta kesällä asiat yleensä tapaavat järjestyä.

Mitä juoksuharrastukseeni muuten tulee, se on viime aikoina saanut hieman tummia sävyjä. Tätä kirjoitettaessa palasin juuri lenkiltä, jonka aikana ohitseni juoksi toinen harrastaja työntäen samalla lastenrattaita edessään. Vaikka en ole erityisen kilpailuhenkinen, tällaisiin kohtaamisiin ei kyllä totu, vaikka tässä iässä parempi kai jo olisi.

Saako mutkaan pydäköidä?

Yö Renkanlammella oli melko viileä, vaikka juhannukseen oli enää viikko. Ulkolämpötila taisi alimmillaan käydä viidessä asteessa, mikä jo edellyttää lämmittimen käyttöä autossa, jos on pahasti päässyt erkaantumaan luonnosta.

Illalla Truma-lämmitin kuitenkin käyttäytyi huonosti. Vaikka autossa oli nukkumaan mennessä liki 20 astetta lämmintä, lämmittimen asettaminen 16 asteen (minimi-)lämpötilaan sai Truman loikkaamaan villisti. Se alkoi puhkua lämmintä ilmaa niin, että pian auton sisälämpötila oli 23 astetta.

Tässä vaiheessa sammutin lämmittimen, koska autossa alkoi olla kuuma. Yritin vielä käynnistää sen uudelleen toista lämpötila-asetusta käyttäen, mutta lopputulos oli silti sama. En enää uskaltanut jättää lämmitintä päälle, palaa vielä koko auto.

Aamuyöllä autossa oli odotetusti hiukan viileää (+ 10 C). Herättyäni neljältä päätin siten laittaa lämmittimen päälle, edes hetkeksi. Samalla tulin selanneeksi laitteen valikkoja, ja päätin kokeilla sieltä löytyvää Reset-toimintoa. Resetoinnin jälkeen Truma vaikutti toimivan oikein.

Onneksi unta ehti kertyä sen verran, että asiasta ei muodostunut tien päällä ongelmaa. Aamupäivän ohjelma sisälsi lähinnä siirtymäetapin Ala-Vuokin eteläpuolella oleville särkille.

Edellisenä kesänä Ryötinsärkille yritettiin Lentiirantien suunnasta, mutta tuolloin matka tyssäsi tuoreeseen sepeliin, jota särkälle johtavalle pienemmälle tielle oli levitetty. Sepeli ei ehkä vuotta myöhemmin enää olisi ongelma, mutta päätimme silti tällä kertaa lähestyä Ryötinsärkkää ja Suoronsärkkää niiden länsipuolelta, Luolakankaalle vievän metsäautotien päästä. Luolakankaalta voisi kenties myös löytyä yöpaikka seuraavaksi yöksi.

Suunnitelma oli semitoimiva, sillä myös Luolakankaantiellä oli karkeaa sepeliä. Se ei näyttänyt olevan aivan pahinta mahdollista laatua, mutta paikoin sepelikerros oli aika paksu, mikä saattaisi aiheuttaa ongelmia ylämäissä.

Asian kanssa kipuiltiin hetki, minkä jälkeen lähdimme ryömimään kohti kuuden kilometrin päässä olevaa silmukkaa. Enimmillään 10 km/h nopeutta ajaen osa päivästä menisi sepelin rahinaa kuunnellen, mutta särkät joka tapauksessa olivat ensisijainen retkikohteemme, joten emme halunneet luopua niistä.

Lienen viime aikoina kuunnellut liikaa Retropopia, sillä matkan aikana päässäni soi jatkuvasti No olisko ne renkaat ehjiä? Hokeman toteutumista saattoi edesauttaa se, että jätimme Reiskan jo silmukkaa edeltävään mutkaan, joka muutenkin vaikutti hyvältä paikalta.

Jälkeenpäin kävi ilmi, että mutkassa itse asiassa oli tasaisempaa kuin silmukassa olevalla kääntöpaikalla.

Myös retken lähtöpaikkana Luolakankaantie oli hyvä. Tieltä pääsee helposti niin Ryötinsärkälle kuin Suoronsärkällekin. Jos molemmat kävelee päästä päähän, matkaa kertyy noin 15 kilometriä. Päätimme tällä kertaa keskittyä Suoronsärkkään, koska Ryötinsärkälle voisimme myöhemmin yrittää uudestaan Lentiirantien kautta.

Suoronsärkkä vaikutti juuri niin hienolta kuin kartasta on pääteltävissä. Ehkä erikoisin piirre särkässä oli se, että kartalla kapealta näyttävä harju on todellisuudessa yllättävän leveä. Miellyttävää kulkumaastoa joka tapauksessa.

Päivä oli aurinkoinen ja toivoa herättävän lämmin, joskaan ei aivan helteinen vielä. Suoronsärkällä kävi jonkin verran tuuli, mutta kun olin viimein onnistunut laatimaan ADIZ-alueella vaadittavan lentosuunnitelman, lähetin Mallan tutkimaan paikkoja ilmasta. Hiukan poikkeuksellisesti parvi pääskysiä tuntui kiinnostuneen Mallasta, mutta eivätpä nuo sentään kimppuun käyneet.

Lämpimällä säällä minulla on pukeutumiseen liittyvä ongelma. Jos on viileää, käytän Fjällrävenin reisitaskuhousuja, joista löytyy luonteva paikka kännykälle. Yli 15 asteen lämpötiloissa ne kuitenkin alkavat olla kuumat, joten vaihdan ohuempiin housuihin, joista reisitaskut puuttuvat.

Etutaskuista puhelimen saa kuvaustilanteessa nopeasti esille, mutta laitteen lämmetessä paikka on hieman epämiellyttävä. Tästä syystä sujautan kännykän joskus takataskuun, jolloin se kuitenkin tuntuu elävän omaa elämäänsä, vaikka näytön olisi lukinnutkin.

Vaimo yllättyi, kun sai minulta kesken retken outoja emoji-viestejä. Onnekseni viestit olivat mieluisia tai ainakin riittävän neutraaleja, mutta asia säikäytti silti hieman. Whatsapp-viesteistä ei onneksi kerry mitään laskua.

Ehkä huolestuttavampaa oli se, että puhelin oli myös takapuoleni ohjaamana lähettänyt sähköpostiviestin eräälle Lapland Hotelsin työntekijälle. Oona, jos luet tätä: anteeksi, en tarkoittanut sitä mitä kirjoitin!