Kuhmon Kalevalassa paistoi aamulla aurinko. Nyt viimeistään täytyisi päättää, jatkammeko Kuhmosta pohjoiseen vai etelään.
Tällä kertaa sääennusteet tekivät valinnan helpoksi, sillä Lieksan ja Ilomantsin suunnalla aurinkoa tarjoiltaisiin lisää isolla kauhalla, mutta pohjoisempana oli olemassa sateen riski. Niinpä kurvasimme Lieksan tielle ajatuksenamme pyrkiä kenties jonnekin Ruunaan suuntaan.
Pullukantien risteyksessä mieli kuitenkin muuttui. Ruunaa ei tosiasiallisesti ollut aivan suosikkilistamme kärjessä, ja kun edellisestä Kieverrysjärvet-vierailusta oli hyvinkin kymmenen vuotta, ohjastin Reiskan Pullukantielle. Tällaisessa summittaisessa etenemisessä on se hyvä puoli, että äkillisiä muutoksia on helppo tehdä.
Kieverrysjärvet on vähän hassu nimi, koska yhdelläkään alueen järvistä ei ole samankaltaista nimeä. Pikemminkin kartassa lukee Porojärvi, Syrjänlampi, Syvälampi, Hukkalampi tai Juolunka. Viimeksi mainitusta sentään laskee hauskasti mutkitteleva Kieverrysjoki, joka johtaa vetensä Venäjälle. Ehkä järvenkin nimi kumpuaa joen kiemuraisesta muodosta.
Porojärven P-paikalla ei näkynyt muita autoja, joten saisimme todennäköisesti retkeillä koko lailla omassa rauhassamme. Kieverrysjärvet on kuitenkin niin lähellä rajaa, että kopteria ei polun varrella voisi lennättää. Suurin osa reitistä itse asiassa menee EFR100-alueella, jossa edes lentosuunnitelman tekeminen ei riitä, vaan tarvitaan lupa Puolustusvoimilta.
Kun kopterikuvaus ei ollut mahdollista, otin koemielessä retkelle mukaan aiemmin hankkimani DJI Osmo Mobile 6 -gimbaalin. Ajatus oli, että laite toisi retkivideoihin vähän vaihtelua, ja toki toivoin sen avulla saavani myös entistä vakaampaa videokuvaa.
Gimbaalia ohjataan DJI Mimo-sovelluksella, joka ei ainakaan virallisesti toimi kaikissa puhelimissa, ei omissanikaan. Tämän vuoksi jouduin hankkimaan myös uuden luurin, jota ajattelin gimbaalin ohella hyödyntää kopterienkin kanssa. Outlet-laarista löytämäni iPhone 11 saisi kelvata molempiin tehtäviin.
Kieverrysjärvien ympärillä on varsin hienoa maastoa; ainakin, jos reitin kaakkoisin kulma jätetään laskuista pois. Parkkipaikan vieressä olevat uudehkot portaat herättivät toiveita siitä, että reittiä olisi viime aikoina muutenkin ehostettu. Tämä ei aivan pitänyt paikkaansa, sillä Kieverrysjoen molemmin puolin olevat pitkospuut olivat heikossa kunnossa.
Onneksi joen ylittävä silta oli edelleen toimiva.
Edellisellä vierailulla näimme reitin varrella mahdolliset suden jäljet. Itse susi oli tälläkin kertaa hukassa, mutta pienen yllätysmomentin koimme, kun Juolungansalmen laavulla istuessamme metsästä alkoi kuulua vierasta kieltä. Ei venäjää sentään, mutta englantia ja italiaa ainakin.
Pian paikalle pölähtikin suomalaismies italialaisine vieraineen. Visiitti lienee ollut vieraillekin miellyttävä, koska sää oli verrattain hieno, eikä hyönteisistäkään ollut enää vaivaa.
Kieverrysjärvien rengasreitti ei ole erityisen pitkä, mutta emme silti autolle palattuamme jaksaneet enää jatkaa Lieksaan asti. Sen sijaan päädyimme Nurmijärveltä Ruunaalle menevälle Puuruun tielle, jonka varteen, Suuri-Piilosen lähettyville, jäimme yöksi. Paikka oli ennestään tuttu, ja sikäli helppo valinta.
En ole mikään vesipeto, ja joskus on sellaisia kesiä, että en kertaakaan päädy järveen tarkoituksella. Nyt veden lämpötila oli yhä ainakin +20 C, joten Suuri-Piilonen veti puoleensa. Myös ilma oli edelleen lämmin, vaikka pimeys jo illaksi laskeutuikin.
Uuden gimbaalin kanssa oli vähän vaikeuksia, enkä ole ihan tyytyväinen etenkään liikkeessä kuvaamiini otoksiin. En hallitse homman edellyttämää ninja-kävelyä, ja gimbaali kädessä hortoilu näyttää muutenkin typerältä, etenkin polulla. Mutta ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.
Muita ihmisiä ei illan aikana näkynyt, mutta joku motokuski leikkasi kauempana metsää sitkeästi läpi yön. Oli ilmeisen omistautunut ammatilleen, sanoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti