Kynnyskysymyksiä

Vaikka Sahanlahti Resort ei ollut suunniteltu yöpaikka, ainakin siellä pääsi suihkuun, ja aamulla alue oli syksyisen kauniskin. Lämmityssähköä ei ollut tarjolla, mutta ei sitä tarjoiltu edellisenä keväänäkään, joten asia ei tullut yllätyksenä. Pelkästä valosähköstä seitsemän euroa on vähän suolainen hinta, mutta saahan sillä sentään vettä keitettyä.

Saunaan en tälläkään kertaa huomannut mennä, vaikka sellainen olisi kai ollut lämpimänä. Tajusin tämän vasta hakeuduttuani huoltorakennuksen suihkutilaan, joka on aavistuksen kälyinen. No, ehkä muistan asian seuraavalla kerralla.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän oli tarkoitus jatkaa Puumalasta Ruokolahden ja Parikkalan kautta kohti Savonlinnaa. Emme kuitenkaan onnistuneet löytämään siltä suunnalta mielekästä retkikohdetta.

Ruokolahden ja Parikkalan välillä menee kyllä pitkähkö Rajojen reitti, mutta kartalta oli vaikea paikallistaa kohtaa, josta reitille kannattaisi hypätä. Oronmylly kenties?

Lisäksi kyseinen reitti näytti monessa kohtaa etenevän teitä pitkin. Syrjäisiä metsäautoteitä on parhaimmillaan kiva lompsia, mutta yleisesti ottaen tiellä kävely on vähän tylsää.

Kun asia alkoi vaikuttaa monimutkaiselta, päätimme lopulta kääntyä takaisin Mikkelin suuntaan ja hakeutua Säynätin retkeilypolulle, jota jo edellisenä päivänä kartalla silmäilimme. Paikka on aika lähellä Mikkelin taajamaa, mutta itse reitti vaikutti sopivan metsäiseltä.

Säynätin polun alkupäässä on tilava parkkipaikka ja kota kuivakäymälöineen. Ja ehkä kelpo uimapaikkakin, vaikka asia jäi tällä erää testaamatta.

Kauttaaltaan luonnonsuojelualueen suojissa kiertävä polku etenee aluksi Ylä-Säynätjärven rantoja pitkin, ja nousee sitten järveä reunustaville kukkuloille.

Rantaosuus ei ole poikkeuksellisen näyttävä, mutta järven eteläpuolen sammaleisessa metsässä on hienoa!

Reitti on paikoin yllättävän työläs, sillä hukkanousuja ja -laskuja on paljon. Syksyn viileydessä se ei haitannut, mutta voi hyttysaikana vähän ärsyttää.

Polun varrelle on merkitty yksi laavu, jota mekin päätimme evästelymielessä tavoitella. Täytyy kuitenkin todeta, että hyvinkin herkullisen metsäosuuden jälkeen laavumiljöö tuotti pienen pettymyksen. Suojaisa paikkahan se oli, mutta auringon suhteen vähän liiankin suojaisa.

Nähtävästi moni muukin oli kokenut samoin, sillä läheisten kallioiden päälle nousi pieniä polkuja, joista yhtä itsekin seurasimme. Rinteestä löytyikin pieni semiaurinkoinen kolkka, jossa eväitä oli mukava nauttia. Joskus on puolessa välissä lokakuuta ollut kurjempaakin.

Tällaiset loppusyksyn reissut ovat nykyään kovin erilaisia kuin ennen. Aiemmin muutaman päivän matkoilla yövyttiin usein hotelleissa, mikä ei käytännössä eronnut kotioloista mitenkään. Vaikka retkeilyautossakin riittää lämpöä, vuodenaikojen välinen kontrasti tuntuu nyt entistä jyrkemmältä, kun ulkona tulee oltua enemmän.

Toisaalta talvi joka tapauksessa katkaisee kiivaimman retkeilykauden, koska lämmitettävä pakettiautokaan ei täysin poista talven mukanaan tuomia ongelmia. Pieni retkeilyauto on kätevä kesällä, mutta sen rajoitukset tulevat pian vastaan, jos kyytiin täytyy mahduttaa suksia, lumikenkiä ja märkiä varusteita. Tässä iässä mukavuuskynnyskin on vähän eri korkeudella kuin nuorempana.