Ylläällä Rylläyksellä

Jos matkustaa yhtenä viikonloppuna länteen, on hyvä ajaa seuraavana itään, jotta ei näytä siltä, että on johonkin suuntaan kallellaan. Niinpä kurvasimme eilen Kolille tavoitteenamme kiivetä Ryläykselle (315 mpy), josta on muikea näköala Herajärven yli aina Pieliselle asti.

Olen joskus takavuosina kiertänyt Herajärven ympäri, mutta Ryläyksellä ei ole sen koommin tullut käytyä. Helpoiten kohteeseen pääsee Jerontien vieressä olevalta pysäköintipaikalta, josta kipuamista on reilut pari kilometriä suuntaansa.

Kuumana päivänä Ryläykselle nouseminen oli vähän hikistä hommaa, mutta puuskittainen tuuli vilvoitti mukavasti aukeammilla paikoilla. Ja maisemat ovat joka tapauksessa hienoja! Kolin vaaroille kelpaisi viedä ulkomaisiakin vieraita, jos sellaisia sattuisi kylään tulemaan.

Minulla oli edellisen reissun pohjalta mielikuva, että Ryläyksen laella on pieni näkötorni, josta näkee hyvin joka suuntaan. Torni kyllä löytyikin, mutta aivan eri kohdasta kuin mitä muistelin. Lisäksi sen ympärillä olevat puut olivat kasvaneet niin, että ne rajoittivat näkymää Pieliselle päin.

Asian todellinen tila alkoi valjeta, kun vielä hetken kuljettuamme löysimme vaaran laelta toisenkin tornin. Tämä selvästikin oli vanha yksilö, johon olin Herajärveä kiertäessäni (2008) noussut. Enää siihen ei voinut kiivetä, sillä rakennelma oli hajoamispisteessä. Harmi sinänsä, koska uudesta tornista näki esteettömästi vain länteen, jossa oli lähinnä metsää.

Paras näköala avautuikin Ryläyksen kiviputouksen vieressä olevilta kallioilta. Myös Kolille menevän 504-tien toisella puolella oleva Räsävaaran torni tarjoaa enemmän nähtävää, vaikka emme siellä tällä kertaa käyneetkään.

Vaikuttaa siltä, että hehkeimmät retkeilysäät ovat tällä erää ohi, ainakin Itä-Suomessa. Toivottavasti Pohjois-Suomeen on silti tarjolla lumet sulattavia ja maastoa kuivaavia kelejä, jotta kesäretkeilykausi pääsee sielläkin aluilleen.

Vaikka asiaa ei aina tule ajatelleeksi, tähän aikaan vuodesta parhaat retkeilymaastot löytyvät eteläisemmästä Suomesta, kuten Ryläyksen kodan päiväkirjaan kirjoitettu tuore kommenttikin paljasti: "Kyllä kannatti tulla pohjoisesta etelään retkeilemään." No, joskus näinkin päin.