Helatorstain jälkeinen perjantai mahdollistaa usein pitkän viikonlopun. Koska ilmiö toistuu vuosittain, olen alkanut kutsua ajankohtaa helalomaksi.
Vuonna 2025 helaloman säätila vaikutti epävakaiselta. Villisti vaihtuvia sääennusteita ei myöskään ollut helppo tulkita, vaikka metodimme ovat vuosien myötä hiotuneet melko luotettaviksi.
Aluksi ajatuksemme oli suunnata 3 - 4 päiväksi jonnekin Vaasan liepeille, kenties Björkbyhyn. Sinne kuitenkin on yli 400 kilometri matka; entä jos ennuste ei toteudukaan oletetulla tavalla?
Toinen vaihtoehto oli viettää pari päivää Sotkamon ja Kuhmon välimaastossa. Hieman vanhan toistoa, mutta poutainen sää on sittenkin parasta.
Melko aggressiivisen kartan tuijotuksen jälkeen asiat kuitenkin etenivät niin, että lähdimme helatorstain aamuna ajamaan kohti Heinolaa. Jos ei Heinolaan helatorstaina, ei Heinolaan koko kesänä, kuten vanha kansa sanoo.
Valintaan vaikutti ensisijaisesti se, että Paistjärven retkeilyalueen suunnalla sää vaikutti kohtuullisen hyvältä, ja lisäksi kohde oli meille uusi. Käytännössä Heinolaan ei edes olisi sen pidempi matka kuin Kuhmoonkaan.
Oli hieman epäselvää, mitä Paistjärven retkeilyalue käytännössä pitää sisällään, mutta nähtävästi siihen kuuluisivat ainakin kaksi Sonnanen-järven ympärillä olevaa merkittyä reittiä. Ketturiutan pysäköintialue vaikutti ilmankuvien perusteella paikalta, jonne kenties voisi jäädä autoineen yöksi.
Suunnitelmamme oli, että ajamme aluksi Niinilammen P-alueelle, ja kierrämme iltalenkkinä Pirunkirkon kierroksen. Tämä jälkeen voisimme vetäytyä Ketturiutalle, ja kiertää seuraavana päivänä sieltä lähtevän Harjukierroksen.
Niinilammen P-alue ei ole kovin iso, mutta paikalla oli tullessamme vain yksi retkeilyauto, joten sekaan mahtui vielä hyvin. Laitoimme Reiskan riviin, ja lähdimme patikoimaan noin viiden kilometrin mittaista ympyrälenkkiä vastapäivään, joka vaikutti suositellulta kiertosuunnalta.
Reitti etenee aluksi varsin mukavassa mäntymetsässä. Meillä kävi tässä vaiheessa myös pieni tuuri, koska vaikka menomatkalla satoi Mikkelin jälkeen lähes koko ajan, sade lakkasi juuri ennen Sonnasta. Niinilammella maasto ei edes ollut märkää, mutta sadealue lienee kulkenut läheltä.
Härkävuoren kalliorinteiden juurella luulimme jo saavuttaneemme pirunkirkon, mikä nosti pintaan pienen pettymyksen tunteen.
Vilkaisu karttaan kuitenkin paljasti, että kirkolle olisi vielä vähän matkaa. Ja jos Härkävuoren kalliot eivät saaneetkaan meitä haltioitumaan, itse pirunkirkko oli sitäkin näyttävämpi.
Tällaisia pirujuttujahan on ympäri Suomea; monet niistä jonkinlaisia luolia. En ole käynyt kaikissa, mutta Paistjärven muodostelma lienee hienoimpia.
Kirkko näyttää valtavalta siirtolohkareelta, mutta lienee silti osa kallioista maaperää. Ja ehkä sitä voi luolaksikin kutsua, vaikka kyseessä on melko avonainen tila. Hyvän sadesuojan se ainakin tarjoaa, jos sellaista sattuu tarvitsemaan.
Pirunkirkolta polku jatkuu uudestaan Iso-Vuorttusen rantaan, jossa kallioita on lisää.
Reitin loppumatka etenee pientä tietä pitkin, mutta se ei oikeastaan haittaa. Hyttyset sen sijaan hieman haittasivat, mikä oli pieni yllätys. Pohjoisemmassa ei ole totuttu siihen, että hyttysiä on jo toukokuussa.
Autolle palattuamme teimme päätöksen, joka pienesti muhi päässä jo retken aikana. Niinilammen P-paikka oli siinä määrin hyvä, että päätimme jäädä sinne yöksi. Meillähän ei edes ollut tarkkaa tietoa siitä, millainen pysäköintialue Ketturiutalla on, joten pahimmassa tapauksessa joutuisimme palaamaan takaisin, mikäli alkuperäisen suunnitelman mukaisesti jatkaisimme sinne.
Illan aikana Niinilammelle tuli vielä kolmaskin retkeilyauto, minkä jälkeen parkkipaikka kyllä oli turvavälit huomioiden täynnä. Puskaparkkailu muiden autojen keskellä ei ole ihan sitä, mitä yleensä tavoittelemme, mutta reunaehdot huomioiden homma oli silti OK.
Paistjärven pirunkirkko on pienenä retkikohteena aika kiva. Alue on rauhallinen, ja Niinilammelta löytyy nuotiopaikka kuivakäymälöineen. Ja ehkä kirkkoa voi pitää jonkinlaisena nähtävyytenäkin.
Niinilammelle Heinolan ja Mäntyharjun suunnasta johtava Sonnasentie kuitenkin oli toukokuussa 2025 kehnossa kunnossa, lähinnä asfaltissa olevien kammottavien reikien vuoksi. Paikalliset selvästi tunsivat pahimmat paikat hyvin, mutta tietä ensi kertaa ajavalle jokainen mutka ja mäen nyppylä tuotti tarpeetonta jännitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti