Petkeleen petkele

Minusta tuntuu, että retkeilyautoilun myötä lomien merkitys on jotenkin vähentynyt, mikä on vähän outoa. Aiemmin kesälomaa odotti kuin kuuta nousevaa, mutta nyt kun lähiretkille on helppo lähteä milloin vain, kokonaisen lomaviikon tuottama lisäarvo tuntuu vähäisemmältä kuin ennen. Reissuun on silti aina kiva lähteä, ja viikossa sentään ehtii pidemmälle kuin tavallisen viikonlopun aikana. 

Kesäkuun alkupuolelle ajoittunut lomamatkamme ei silti tuntunut ottavan tuulta alleen. Ei homma tosin tuulesta ollut kiinni vaan siitä, että juhannusta edeltävä viikko vaikutti Kuopion pohjoispuolella kovin epävakaiselta. Lappi houkutteli, mutta jos viiden sadan kilometrin jälkeen huomaa lähteneensä väärään suuntaan, virhettä on enää vaikea korjata.

Onneksi itäisessä Suomessa näytti paremmalta. Se tietäisi toistoa, sillä Ilomantsin-Lieksan kulmilla on vuosien myötä pyöritty paljon, mutta poutainen sää kuitenkin oli toivelistamme kärjessä.

Olin ennen loman alkua tiedustellut huonekaluliikkeeltä, missä toukokuussa tilaamamme Adrian petauspatja viipyy. Liikkeestä vastattiin nopeasti, että patjaa ollaan parhaillaan postittamassa, mutta tälle reissulle se ei siten ehtisi.

Aurinkoisin mielin lähdimme silti lauantai-aamuna ajamaan kohti Petkeljärven kansallispuistoa. Ajatus oli viettää Ilomantsin suunnalla muutama päivä, ja jatkaa sen jälkeen Kuopion kautta lännemmäksi, jossa loppuviikko näytti sään puolesta paremmalta. Rusinat pullasta, siis.

Vaikka kansallispuistojen merkitys retkeilyportfoliossamme on vähentynyt, Petkeljärvi on kiinnostava paikka. Pinta-alaltaan Suomen pienimmän kansallispuiston kävijämäärät ovat maltillisia, mutta alueella riittää silti patikoitavaa, koska kauniit harjut polkuineen jatkuvat Ilomantsin suunnassa myös puiston ulkopuolelle. Suurin osa merkityistä reiteistä itse asiassa meneekin Petkeljärvi-Putkelanharjun luonnonsuojelualueella.

Pitääksemme asiat yksinkertaisina päätimme tällä kertaa turvautua Petraniemestä löytyvän Petkeljärven retkeilykeskuksen palveluihin.

Petraniemessä toimii leirintäalue, jonne voi majoittua niin teltan kuin matkailuautonkin kanssa. Vaikka alue ei ole suuren suuri, retkeilykeskuksen omat sivut maalaavat siitä turhankin vaatimattoman kuvan.

Autopaikkoja ei ole kovin montaa, mutta jos auton on tarkoitus toimia vain retkeilyn tukikohtana eikä esimerkiksi ole tarve laulaa karaokea, vaatimukset täyttyvät kyllä. Pienehköllä hiekkakentällä sijaitsevien sähköpaikkojen lisäksi tarjolla on myös viihtyisältä mäntykankaalta löytyviä sähköttömiä autopaikkoja.

Samalla kentällä sähköpaikkojen kanssa on myös kolme ilmaista autopaikkaa. Toki on niin, että jos ei maksa mitään, alueen muut palvelut (suihkut, sauna, keittiö) eivät ole käytettävissä.

Itse päädyimme tolppapaikalle, vaikka juhannusviikolla sähkölle ei ollut pakottavaa tarvetta. Kahdenkymmenen kuuden euron hinta tuntui maltilliselta korvaukselta työstä, jota paikalliset yrittäjät tekevät.

Monet lähialueen poluista olivat meille ennestään tuttuja, mutta Kuikan Kierros oli yhä kulkematta. Niinpä lähdimme iltaa myöten kiertämään Kuikkalampea ympäri.

Olemme joskus menneisyydessä telttailleet Keltasilmällä, joten päätimme samalla poiketa katsomassa, miltä paikka nykyään näyttää. 

Mielestäni Keltasilmällä oli aiemmin virallinen telttailualue, mutta nykyään Petkeljärven säännöissä sanotaan, että vain leirintäalueella on lupa yöpyä. Pienessä puistossa tuskin pääsee syntymään tilannetta, että maastossa ylipäänsä olisi pakko yöpyä, mutta rajoitus kuulostaa silti omaan korvaani vähän erikoiselta.

Toinen vierailun aikana eteen tullut uusi rajoitus liittyy dronen lennättämiseen. Kuten olen aiemmin kertonut, tiedustelin muinoin Traficomilta, edellyttääkö alle 250 gramman painoisen dronen lennättäminen ADIZ-alueella lentosuunnitelman tekemistä. Tuolloin saamani vastauksen mukaan suunnitelmaa ei kevyiden droonien kohdalla tarvitse tehdä.

Keskustellessani aamulla retkeilykeskuksen työntekijöiden kanssa kävi kuitenkin ilmi, että Metsähallitus on lisännyt Petkeljärven luontoon.fi-sivulle maininnan, jonka mukaan vaatimus koskee kaiken kokoisia droneja. Samaa tekstiä ei kuitenkaan löydy esimerkiksi Ruunaan tai Hossan vastaavilta sivuilta, vaikka kaikki kolme aluetta sijaitsevat ainakin osittain ADIZ-alueella.

Koska lentämiseen liittyvät jutut eivät kuulu Metsähallituksen päätettävissä oleviin asioihin, tiedustelin asiaa uudelleen Traficomilta. Sittemmin saamani vastauksen mukaan asia todella on kaikessa hiljaisuudessa muuttunut. Voi petkeleen petkele!

Muutos tuli itselleni yllätyksenä, joten arvelin, että se saattaa olla uusi juttu muillekin pienten droonien omistajille. Ehdotin Traficomille, että asiasta voisi lisätä erityismaininnan droneinfo-sivustolle, mutta eipä tuolla näytä sellaista edelleenkään olevan. Mitäpä sitä.