sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Hobittityylillä

Pallaksella oli aamulla pakkasta ja hieno sää. Se ei varsinaisesti helpottanut suksivalintoja, mutta lyhyen pähkäilyn jälkeen kaivoin autosta uudet Yokot, ja lähdin sutimaan kohti Hannukurua. Ajatus oli, että kierrän vertailun vuoksi saman lenkin, jonka pari vuotta sitten menin Kolleneilla. Siis tunturin länsipuolta Hannukuruun, ja itäkautta takaisin.


Pakkasyön jälkeen hanki kantoi hyvin, mikä oli hieno juttu, koska latupohja ei enää ollut ihan priimakunnossa.

Noin kymmenen kilometrin päässä Pallakselta latu erkanee Hannukuruun ja Nammalakuruun. Juuri ennen risteystä on vähän karu alamäki, joka on normaalisti helppo laskea, kunhan ei sählää. Tällä kertaa latupohja oli kuitenkin niin jäinen ja röppöinen, että päätin kävellä mäen alas.

Päästyäni mäen puoleen väliin takaani alkoi kuulua kohinaa. Sieltä tuli tyttö, joka kovaa vauhtia sujahti ohitseni. Tyttö oli todennäköisesti joku kilpalaskija, ehkä SM-tason sellainen. Tai saattoi olla ulkomaalainenkin, vauhti oli sen verran hyvää - ainakin 80 km/h.

Vain hetkeä myöhemmin ohitseni syöksyi vielä toinenkin tyttö, joka laski edellistäkin lujempaa. Onko täällä jotkut kilpailut?

Hemmetti. Eihän se käy, että minä kävelen mäkeä, ja naiset laskevat nauraen ohi. Luulevat vielä, että olen mäen jyrkkyyden tai jäisyyden vuoksi heittänyt sukset jalastani.

Kiskoin sukset takaisin jalkaan ja lykkäsin ihan sauvoilla vauhtia, kun kiihdytin alamäkeen. Se oli tyhmää, ja meinasinkin laskea risteyksessä olevan ladon seinään. Lisäksi naiset eivät edes nähneet suoritustani, koska olivat jo itse kaukana.

Risteyksestä käännyin Hannukuruun menevälle ladulle, mutta se ei ollut yhtään aiempaa osuutta laadukkaampi, pikemminkin päinvastoin. Reittiä oli kynnetty moottorikelkalla, joka oli pahimmillaan uponnut syvälle lumeen.


Eihän moottorikelkan jälki välttämättä perinteisen hiihtäjiä haittaa, mutta luistellen sitä sai väistellä tuon tuosta. Onneksi hobittimallin Yokoille riittää jalkakäytävän levyinen alue, joka uran vierestä yleensä löytyi.

Hannukurun kodassa hörppäsin kahvit ja evästelin muutenkin. Hanki kantoi edelleen, mutta latupohja oli jo sen verran pehmennyt, että kurusta Vuontisjärven suuntaan lähtevä lasku ei ollut paha.

Lähempänä Vuontispirttiä ladun kunto parani olennaisesti, kun saavuin latukoneella ajetulle reitille. Sitä riitti Saivojärvelle asti, mutta tämän jälkeen loppumatka Pallakselle oli hyvin pehmeää latua. Itse asiassa pohja upotti jo sen verran, ettei luistellen päässyt kuin lyhyen matkaa Sarvijärven jäällä. Ei varsinkaan ylämäkeen, ja sitähän Pallaksen suuntaan mennessä väkisinkin on.


Palkaskurun nousu tuntui yhtä loppumattomalta kuin aina ennenkin. Toisaalta lämmennyt keli tuotti sellaisen oudon efektin, että vaikka suksi luisti hyvin, pitokin oli pertsaa hiihdettäessä yllättävän hyvä. Siis jopa ilman voiteita.

Itse asiassa pitoa tuntui siinä määrin riittävän, etten Palkaskurussa edes käyttänyt karvoja, vaikka olin niin suunnitellut. Aikamoista nylkyttämistähän se meno sitten oli, mutta luulen, ettei pitokarvoista olisi pehmeällä alustalla ollut suurta iloa.

Mitä suksitestistä sitten jäi käteen? Ainakin olen tyytyväinen mini-Yokojen keveyteen, minkä ansiosta matka tuntui väsyneenäkin etenevän ihan kohtuullista vauhtia.

Lisäksi lyhyillä suksilla on helpompi mennä silloin, kun luistelualue on kapea, eivätkä ne jatkuvasti ole tarttumassa reunavalliin tai törröttäviin oksiin. Jäisellä latubaanalla teräskanttinen suksi kulkee vakaammin, mutta tätä voi usein kompensoida luistelemalla baanan vieressä, jos maasto sen sallii.

Repussa oli mukana 2,3 litraa juomista, mikä riitti naftisti. Join viimeiset tipat saavuttuani hotellille, mutta enemmänkin olisi matkan aikana maistunut.

Ruis-Nachot tuntuvat olevan hyvää evästä hiihtoretkelle. Ne eivät paina paljoa, ja ainakin Seesami & Merisuola -versio auttaa nopeasti, jos matkalla alkaa suolan puutteen vuoksi tulla kramppeja.

Suunto Ambit sen sijaan reistaa vähän. Voi johtua kaapelistakin, mutta nykyään kelloa täytyy monesti houkutella, jotta sen saa kytkettyä tietokoneeseen. Arvelen, että kaapelin kiinnitysleuat ovat ajan myötä väsyneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti