Kungsleden

Wanhojen Wehkeiden keskellä oli hyvä yöpyä. Myös viereisen automuseon kattaus olisi saattanut kiinnostaa itseäni, mutta museo ei ollut vielä toukokuun alussa auki. Alueella olisi ehkä voinut viettää toisenkin vuorokauden, mutta juuri alkava monipäiväinen Rompetori kannusti meitä jatkamaan matkaa.

Karstulasta etenimme auringon ja lämmön perässä kohti Soinia, jonka liepeiltä olimme löytäneet kaksikin mukavan oloista reittiä. Niistä poimimme päivämme täytteeksi Kuninkaan polun, jonka lähtöpaikka oli sopivasti Karstulantien varressa. Kungsleden, sinäkö se olet?

Uusi päivä oli edellisiä valoisampi, mutta ei erityisen lämmin vieläkään. Pääosin avarassa metsässä etenevä polku oli silti auringon paistaessa aisteja hellivä valinta.

Mutta miksi reitin nimi on Kuninkaan polku? Lähialueella on muitakin lähes saman nimisiä reittejä, joista kuninkaanpolku lienee tunnetuin, ja kuningasteema tuntuu muutenkin olevan Soinin kunnassa kovassa huudossa. Jopa kunnan entinen nimi on Konungsåby.

Kuninkaanjoen kylä (tai lyhyemmin Kuninkaanjoki) kuulostaa kyllä hienolta, vaikka kenelläkään aatelisella ei liene nimeämisen kanssa mitään tekemistä. Minkähän vuoksi kunnasta sitten tuli... Soini? Sinänsähän tällaiset nimenmuutokset eivät ole harvinaisia.

Helppokulkuinen polku joka tapauksessa johdattaa vieraansa Kokko-Valkeisen rannalla olevalle kodalle, jonka nimi tietysti on Kuninkaanpuiston kota.

Kuninkaanpolkuja löytyy toki myös muista kunnista - Hartolasta nyt ainakin - ja joillakin voi mitä erikoisimmista syistä johtuen olla kuninkaallista alkuperää. 

Soinin kuntarajan jäätyä taakse havittelimme seuraavaksi yöpaikaksi Seinäjoen Ideaparkin kupeessa olevaa, entisestään tuttua BestParkia. Matkan varrella mieleen kuitenkin nousi vanha ajatus hankkia retkeilyauton punkkaan kunnon petauspatja, jollaisia tekee esimerkiksi Ilmajoella oleva Soft-Kaluste Oy.

Mutta ehtisimmekö Ilmajoelle ennen neljää, jolloin liike menee kiinni? Seuraavana päivänä se ei ainakaan olisi auki, koska oli helatorstai.

Syötin kalusteliikkeen osoitteen navigaattoriin, joka ilmoitti, että olisimme perillä kohteessa klo 15.41. Unohdimme Ideaparkin ja otimme uuden suunnan kohti Ilmajokea.

Aktiivisesti ajamalla sain tiputettua aika-arviosta vielä minuutin pois, ja Reiskakin taisi laittaa parastaan, kun se ymmärsi hyvää olevan tarjolla. Kiirehtiminen oli kuitenkin turhaa, sillä perille saavuttuamme liikkeen ovet oli suljettu, eikä puhelimellakaan tavoittanut ketään. Ehkä edessä oleva vapaapäivä oli jo saanut verhoojan hölläämään otetta.

Koska Seinäjoki oli jo jäänyt taakse, päätimme jatkaa Kurikkaan, jonka laitamilla, Pitkämönrannassa, olevaa Pitkämö Canyon Camping -aluetta oli kehuttu. Oma rauhallinen soppi löytyikin Pitkämöstä helposti. Tämä on yksi syy sille, minkä vuoksi toukokuun alku on hyvää aikaa kierrellä leirintäalueita. 

Hyviä asioita tapahtui lisääkin, sillä illan aikana Soft-Kalusteen myyjä yllättäen soitti takaisin. Sovimme poikkeavamme Ilmajoella uudestaan helaperjantaina, mikäli vielä matkailemme samoilla kulmilla.