Sivut

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Luokkaretkellä

Linnakartanon piha oli rauhallinen paikka yöpyä. Harjun ympäriltä on joskus kaadettu metsää oikein isolla kädellä, mutta kartanon tiluksilta puustoa on vain harvennettu.

Aamutoimien jälkeen jatkoimme kohti Iso Ahvenjärveä. Iisalmentieltä paikalle opastavan liikennemerkin ohi on ajettu monen monta kertaa, mutta kertaakaan ei ole sitä seurattu. Nyt viimein kurvasimme Ahokylästä Leppiperän suuntaan ja ajoimme järven lähellä olevalle tilavalle P-alueelle.

Vilkaisu rannan suuntaan paljasti, että perusasiat ovat Ahvenjärvellä kunnossa ainakin mitä päivävierailuihin tulee: rannan läheisyydestä löytyy kota, tulipaikka sekä vuokramökki saunoineen.

Iso Ahvenjärvi

Ihan uusinta uutta rakennelmat eivät edustaneet, mutta vaikuttivat silti hyväkuntoisilta. Paikalle ei ollut vielä saapunut muita, joten kiiruhdimme suoraan järven ympäristössä kiertävälle metsänoppimispolulle, kuten polkua Retkikartassa kutsutaan.

Nimi ei omaan korvaani kuulostanut erityisen houkuttelevalta, mutta Ahvenjärveä on silti vieroksuttu turhaan, sillä oppilaitosmaisesta vivahteesta huolimatta reitti on varsin hieno!

Opaskylteissä ja Pyhännän kunnan sivuilla puhutaankin mieluummin Kairanmaankierroksesta. Kummin vain, polun erityispiirteenä voi pitää sitä, että sen varrella on tarjolla hyvin monenlaisia metsätyyppejä (tai kasvutyyppejä, kuten lukuisissa opastauluissa sivistetään): enimmäkseen mänty- ja kuusimetsää, mutta myös koivikkoa ja jopa lehtoja.

Metsän ohella polku kiemurtelee kauniiden lampien vierustamilla soilla ja harjuilla.

Kauneuspisteitä ei kuitenkaan jaeta reitin varrella olevalle "kaatopaikkarastille", jonka tarkoitus on esitellä ihmisen luontoon jättämiä jälkiä. 


Aarteita kasasta tuskin löytyy, mutta on silti oudolla tavalla kiehtovaa arvailla, miltä ajanjaksolta romut ovat peräisin.


Reilun kahdeksan kilometrin mittaisen reitin varrella on kolme laavua. Kun kiirettä ei ollut, pysähdyimme niille kaikille.

Ollessamme Hautalammen laavulla lennätin Mallaa, joka havaitsi, että parkkipaikalle oli lähtömme jälkeen ilmestynyt kaksi linja-autoa. Se tarkoittaisi potentiaalisesti sadan ihmisen vahvuutta, tai ainakin viittäkymmentä, koska muuten busseja olisi todennäköisesti vain yksi.

Iso Ahvenjärven laavulle saavuttuamme selvisi, että kyse oli useammasta koululuokallisesta lapsia. On hyvä asia, että lapset tuodaan luonnon ääreen, mutta oli silti kuumottavaa seurata, kun järven vastarannalta kuuluva mekastus eteni käärmeen lailla kohti laavua, jossa itse olimme.

Mahtaako joukkue selvitä Ahvenjärvestä laskevan puron yli? Ehtisimmekö vielä alta pois?

Iso Ahvenjärven ympärysmitta ei ole kuin pari kilometriä, joten elämäniloiset lapset saavuttivat asemapaikkamme nopeasti. Samalla omankin retkemme tunnelma muuttui olennaisesti luokkaretkimäisempään suuntaan. 

Nämä toukokuun lämpimät päivät ovat monella tapaa kesän parhaita hetkiä, kun hyttysiä ei vielä näy, mutta muu eläinkunta on aktiivisimmillaan. Erikoisempia lintuja ei silti näkynyt, ja kohtaamamme haukkakin lensi yli niin nopeasti, että tulin kameroineni yllätetyksi. Linnuilla saattoi nyt olla ihan hyvä syy paeta järveltä.

Patikkapolun ohella Iso Ahvenjärven liepeille on merkitty myös hiihtoreittejä. Jälkeenpäin kävikin ilmi, että Pyhännältä tulee järvelle talvisin hiihtolatu. Se on merkitty vapaan hiihtotavan laduksi, joten onkohan se ihan isolla koneella tehty? Paljolti aukeilla soilla etenevä reitti voi olla viheliäinen pitää auki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti