Hanaa!

Kuten aiemmin kirjoitin, Adria Twinin vesijärjestelmän kanssa oli talven jälkeen vähän ongelmia. Kysehän oli siitä, että käsisuihku toisinaan tiputti vettä kylpyhuoneen lattialle. 

Vialliseksi arvelemani sekoittajan patruuna oli edelleen vaihtamatta, sillä sen irrottaminen ei onnistunut hankkimistani uusista työkaluista huolimatta. Olinkin hiljaisesti toivonut, että asian kanssa voisi jotenkin elää, koska tipottain vuotava käsisuihku on sittenkin aika vähäinen ongelma, jos kaikki vesi valuu märkätilan lattialle. Lisäksi vuoto lakkasi, kun letkuista päästi paineen pois.

Erään keväisen retken aikana kuitenkin huomasimme, että veden tippumisesta aiheutuvia ääniä kuului myös kylppärin rakenteiden sisältä. Kun asiaa selviteltiin, kävi ilmi, että sekoittajasta tihkui vettä myös sen alla olevaan wc-kasettitilaan. Uh!

Oli selvää, että koko hana täytyi nyt vaihtaa, koska vesijärjestelmää ei voisi lainkaan käyttää ennen kuin vuoto saadaan kuriin. Niinpä kävin hakemassa J. Rinta-Joupin autoliikkeestä Adriaan uuden suihkuhanan. En tiedä, oliko järkevää ostaa samanlaista hanaa kuin joka jo vuoden käytön jälkeen mennyt rikki, mutta ainakin malli ja sen purkaminen oli tuttua.

Hana maksoi euroa vaille satasen. Kun huomioidaan, että olin jo aiemmin (turhaan) investoinut patruunan vaihtotyökaluihin seitsemän kymppiä, ja itse patruunastakin maksoin neljän kympin riistohinnan, olin tähän mennessä käyttänyt hanan korjaamiseen kolmatta sataa euroa. Tällä summalla olisimme yöpyneet kaksi yötä hotellissa! No, ainakin taloutemme lukkorengaspihtitarpeet on nyt tyydytetty pitkälle tulevaisuuteen.

Jälkeenpäin ajatellen on tietysti selvää, että uusi hana olisi pitänyt ostaa heti alussa. Olin vältellyt koko ajatusta, koska hanan vaihtotyö vaikutti patruunan vaihtamiseen verrattuna hankalalta. Nyt siihen kuitenkin oli pakko ryhtyä.

Periaatteessa homma on yksinkertainen, koska hanaan menee vain kaksi vesiletkua ja mikrokytkimen johdot. Ongelma syntyy siitä, että niiden irrottamiseksi ja kiinnittämiseksi täytyy nyhrätä tilassa, jonne pää tai kädet eivät kunnolla mahdu.

Aloitin homman tyhjentämällä auton vesitankin ja putket, jotta letkuja irrotettaessa ei synny isompaa vesivahinkoa. Adriassa suihkun hana lienee tarkoitettu vaihdettavaksi istuinryhmän takana olevan huoltoluukun kautta.

Ensimmäisenä kaivoin esiin sähköjohdot. Sokeripalan kaltaiseen pikaliittimeen pääsee hyvin käsiksi, joten hanalta tulevat johdot ovat helposti irrotettavissa.

Huoltoluukun kautta yltää myös hanan alapuolella olevaan isoon mutteriin, joka täytyy avata ja irrottaa, jotta hanan saa nostettua ylös. Kun hanaa vuorotellen pyörittää ala- ja yläpuolelta (kylppärin kautta), mutteri avautuu ja on myöhemmin samalla tekniikalla kiristettävissä ilman työkalujakin.

Kuuma- ja kylmävesiputkien irrottaminenkin onnistuu saman aukon kautta. Kun kuvassa näkyvän harmaan sokan vetää pois, liittimessä olevaa valkoista rengasta painamalla letku on periaatteessa vedettävissä irti. Tiukassahan se silti on, mutta käsiä, hampaita ja voimasanoja käyttäen letkut irtoavat kyllä. En tosin ymmärrä, mitä lisäarvoa tällaisten "pikaliittimien" käyttö oikein tuottaa.

Kun sokan kaltaisia pieniä osia irrottelee autossa, niitä helposti tippuu hankalasti saavutettavissa oleviin paikkoihin. Tiedostin ongelman etukäteen, ja ylivarovaisesti toimimalla sain sokat talteen ilman että ne päätyivät auton uumeniin.

Parempi tapa kuitenkin on tukkia kaikki työtilan alla olevat aukot sukilla ja kalsareilla, jotta vahinkoa ei missään tapauksessa pääse tapahtumaan. Minä en aluksi tehnyt niin, mikä johti siihen, että sokan irrotuksessa käyttämäni pieni meisseli valahti istuimen takana olevaan kapeaan tilaan.

Onnekseni olin jo autoa varustellessani tullut hankkineeksi tällaisen tartuntakouran, jolla yltää ahtaissa paikoissa oleviin kappaleisiin. Paitsi että välineessä on pienet kynnet, se on myös magneettinen, ja hetkessä imaisi metallisen meisselin pois piilostaan.

Tunnin tai pari nyhrättyäni uusi hana oli viimein paikallaan.  Letkujen kiinnittäminen oli kuitenkin tuntunut hankalammalta kuin niiden irrottaminen, enkä ollut alkuunkaan varma, olivatko ne kunnolla liittimissä kiinni.

Asia selvisi, kun tankkasin autoon taas vettä ja kytkin vesipumpun päälle. Vesihanaa varovasti raottamalla putkiin tuli painetta, ja vaikka letkut pysyivät paikoillaan, liittimistä tihkusi pienesti vettä. Pahus!

Ei auttanut muu kuin ottaa letkut uudestaan irti. Tässä vaiheessa huolellisuuteni kuitenkin herpaantui, ja toinen harmaista sokista pääsi putoamaan pihtien kärjistä. 

Ilman sokkaa liitos tuskin olisi tiivis, joten osa täytyisi löytää. Ounastelin sokan tippuneen wc-kasetille varattuun tilaan, johon pääsee käsiksi auton ulkopuolelta, vasemmasta kyljestä. Kun irrotin luukun takaa löytyvän neljällä ruuvilla kiinnitetyn yläpellin, sokka lopulta löytyikin.

Samalla ymmärsin, että myös letkujen kiinnittäminen saattaisi onnistua paremmin wc-huoltoluukun kautta kuin istuinryhmän takana olevasta luukusta.

Alakautta sainkin vedettyä putket liittimiinsä niin, että ne kunnolla tavoittivat liittimen pohjan. Kukaties hanan vaihtaminen olisi kokonaisuudessaankin ollut helpompaa toteuttaa tätä kautta, mutta eipä tuo tullut alussa mieleen.

Viimeisen säädön jälkeen vuotoja ei enää näkynyt. Täytyy sanoa, että kun on kymmeniä vuosia tehnyt IT-alan töitä, nämä putkijutut ainakin tuovat vaihtelua arkeen. Toivoakseni samaan hommaan ei silti heti tarvitse ryhtyä uudestaan - olkoonkin, että toisella kerralla asiat varmaankin etenisivät suoraviivaisemmin.

Mutta miten tällaiset ongelmat voisi jatkossa estää? En edelleenkään tiedä, mikä hanan tai sen sisällä olevan patruunan rikkoi, mutta arvelen, että talvella hanoihin ei kannata koskea ennen kuin auto on ajettu hehkuvan punaiseksi.