Yöretkiä

Seitseminen (kesäkuu 2020)

Yhden yön retki Kirkas-Soljaselle ja Koveron ympäristöön. Valoisat kesäyöt ovat kyllä mukavia, vaikka aurinko ei ihan läpi yön Pirkanmaalla paistakaan.

Linkki kuviin

Patvinsuo (toukokuu 2020)

Hiukan perinteen piirteitä sisältävä kevätretki Suomunjärven ympäristöön ja Patvinsuolle.  Helle ei yöllä vaivannut, mutta korona-kevään jälkeen kylmä teltta-aamukin on luksusta.

Linkki kuviin

Tiilikkajärvi (heinäkuu 2019)

Kesäloman viimeisen viikonlopun retki Tiilikkajärven kansallispuistoon.

Kolmenkymmenen asteen helle helli mieltä ja kehoa, vaikka yöksi viilenikin jo. Pohjoisniemen telttapaikalla ei ollut ruuhkaakaan.

Linkki kuviin

Patvinsuo (toukokuu 2019)

Vuoden takaisen Patvinsuo-vierailun uusinta, tällä kertaa Suomujärven ympärillä retkeillen.

Tykkään tästä paikasta vuosi vuodelta enemmän. Paljon polkuja, hienoja rantoja, kaunista metsää ja suota. Ja riittävän syrjässä pahimmalta hulinalta.

Linkki kuviin

Peurajärvi (kesäkuu 2018)

Kesäloman alkajaisiksi ajelimme Nurmeksen Peurajärvelle, jonne majoituimme yhdeksi yöksi. Ennestään tuttuja polkuja emme juuri tallanneet, mutta valoisassa yössä oli mukava seisoskellakin.

Linkki kuviin

Patvinsuo (toukokuu 2018)

Viikonloppuretki Patvinsuolle. Telttailua Suomujärvellä ja kiertelyä kansallispuiston eteläosassa, Koitereen rantamilla.

Vaikka suuri osa Patvinsuon kansallispuistosta on... no, suota, poluilta löytyy myös metsäisiä osuuksia. Jos tykkää tunturista, avara Patvinsuo miellyttänee silti eniten.

Linkki kuviin

Hiidenportti ja Peurajärvi (heinäkuu 2017)

Kevytretki Hiidenportin kallioisiin maisemiin, tällä kertää kaakon suunnasta porttia lähestyen. Yöksi vetäydyimme Peurajärven alueelle, josta telttapaikka on helpompi löytää.

Linkki kuviin

Stora Sjöfallet (heinäkuu 2016)

Kesäloman alkajaisiksi päädyimme Stora Sjöfalletiin, jossa kokeilimme tukikohtaretkeilyä. Nousimme tunturiin Vakkotavaresta ja telttapaikan löydettyämme teimme pieniä retkiä ympäristöön kevyiden kantamusten kanssa. Arvelisin, että tällaista harrastetaan vielä uudestaankin.

Linkki kuviin

Kylmäluoma (elokuu 2015)

Lapin eteläpuolelta on nykyään vaikeaa löytää itseä miellyttäviä vaelluskohteita. Yön tai kahden retkiin soveltuvia kohteita onneksi on, ja yksi sellainen on Kylmäluoman retkeilyalue, jonne kesäloman lopun jo häämöttäessä päädyimme. Seutu on varsin kaunista, mutta tunturivaelluksiin verrattuna majoittuminen on astetta hankalampaa.

Linkki kuviin

Hannukuru (elokuu 2014)

Elokuun alkupuolella ajelimme vielä pohjoiseeen viikon ajaksi. Matkan pääpaino oli päiväretkeilyssä, mutta koska telttakin oli mukana, päätimme patikoida osan Hetta - Pallas -reitistä. Lähdimme liikkeelle Ketomellasta, josta kuljimme Hietajärven kautta Hannukuruun ja sieltä seuraavana takaisin Vuontispirttiin, jonne olimme lähtiessä jättäneet auton. Reitin lyhennetty versiokin on selvää A-luokkaa!

Linkki kuviin

Kevo (heinäkuu 2014)

Kesäloma jatkui heinäkuun toisella viikolla. Tällä kertaa matkakohteeksi valikoitui Kevon luonnonpuisto, jossa patikoimme Guivin kierroksen. Sää oli helteinen, ja vihamieliset hyönteisetkin olivat heränneet talviunestaan, minkä todella saimme tuntea nahoissamme. Sulaojalta lähtevä polku on kuitenkin upea, yksi hienoimpia suomalaisia vaellusreittejä!

Linkki kuviin

Lemmenjoki (kesäkuu 2014)

Kesäloman ensimmäisellä viikolla teimme päiväretkien ohella myös vierailun Lemmenjoen kansallispuistoon. Siellä kuljimme Njurkulahden, Härkäkosken, Morgamojan ja Kultahaminan kautta menevän rengasreitin. Loppumatkan tulimme venetaksilla, joka paitsi lyhensi kävelymatkaa myös toi vaihtelua retkirutiineihin.

Linkki kuviin

Hossa (elokuu 2013)

Loppukesän helteisinä päivinä ajauduimme Hossaan, jossa patikoimme yhden yön taktiikalla Pitkä-Hoiluan ja Jatkonvaaran ympäri. Elokuun lämpiminä iltoina täytyy ihan ponnistella välttyäkseen ajattelemasta sitä, että kesä on kohta ohi.

Linkki kuviin

Petkeljärvi (heinäkuu 2013)

Kesäloma oli jo enimmäkseen ohi, mutta poutaisena viikonloppuna ehtii silti kiertämään lähiseutuja. Me päätimme kiertää Petkeljärven kansallispuiston lähettyvillä, josta löytyikin mukavia harjupolkuja patikoitavaksi! Venäjän rajan läheisyydestä johtuvat juoksuhaudat toivat retkeilyyn oman tunnelmansa.

Linkki kuviin

Sylarna (heinäkuu 2013)

Kesäloman toinen pätkä mahdollisti hieman pidemmälle kantautuvan automatkan. Niinpä ajelimme Tukholman ja Taalainmaan kautta Jämtlandiin, jossa patikoimme Jämtlandin kolmion eli reitin Storulvån - Blåhammaren - Sylarna - Storulvån. Alkumatkan sadesää muuttui loppua kohden auringonpaisteeksi, joten retkestä jäi mukavat muistot.

Linkki kuviin

UKK-kansallispuisto (kesäkuu 2013)

Kesäloman ensimmäinen viikko johdatti meidät jälleen Saariselälle ja UKK-kansallispuistoon. Aittajärveltä alkanut rengasreitti kulki Porttikosken, Luirojärven ja Sarviojan kautta takaisin Suomun varteen. Mukava retki, jonka aikana saatiin kulkea niin mäntykankailla kuin tunturipaljakassakin.

Linkki kuviin

Saariselkä (syyskuu 2012)

Syysloma ei tänä vuonna osunut sään puolesta ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan. Sateita väistellen lähdimme Kiilopäältä lähiretkelle, jonka kohteeksi valikoitui Suomunruoktu. Välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko, mutta Suomunruoktulla oli joka tapauksessa mukavaa porukkaa, joten retkeä voisi luennehtia onnistuneeksi.

Linkki kuviin

UKK-kansallispuisto (elokuu 2012)

Kesälomaa oli vielä jäljellä, joten päätin tavoitella Paratiisikurua ja Ukselmapäätä, jotka olivat aiemmilla Saariselän reissuilla jääneet väliin. Sää suosi ja maisemat olivat hienoja! Varsinkin tunturissa kulkeva reitti avasi ihan uudenlaisen näkymän Saariselälle.

Linkki kuviin

Peltotunturi (heinäkuu 2012)

Perheen yhteisellä kesälomareissulla kävimme Muotkan Ruoktusta käsin kääntymässä Peltotunturilla. Retki jäi hiukan suunniteltua lyhyemmäksi, mutta sään suosiessa maisemat olivat hienoja.

Linkki kuviin

Mujejärvi (kesäkuu 2012)

Mujejärvi ei ollut ihan ensisijainen kohde kesäloman ensimmäiselle vaellukselle, mutta poutaista säätä tavoitellessamme luovuimmme ajatuksesta ajaa tunturiseuduille. Lyhyehkö retkemme eteni kaiken arpomisen jälkeen hyvin, ja kyllähän luonnossa liikkuminen aina kotona nyhjäämisen voittaa.

Linkki kuviin

Älänne (toukokuu 2012)

Kesän ensimmäisen minivaelluksen kohteeksi valikoitui Älänne. Tavoittelimme retkellämme Haatainniemen kärkeä, jonne emme vetisen maaston vuoksi lopulta edenneet, vaan pystytimme telttamme muutamaa sataa metriä aiemmin olevalle rantapenkalle. Illalla oli kiva kuunnella lintujen ääniä, mutta yöllä meidät herätti joutsen, joka omalaatuista ääntään pitäen lensi matalalla teltan yli. Siipien läpsytyskin kuului selvästi!

Linkki kuviin

Muotka (syyskuu 2011)

Syyslomantapainen viikko, jolle ei oikein tahtonut löytyä sopivaa kohdetta. Lopulta päädyin pitkän arpomisen jälkeen Muotkalle tai tarkemmin sanoen Jeageloaiville, jonne kipusin lyhyelle yhden yön retkelle.

Hienoa maastoa! Luulenpa, että ensi kesänä Muotkatunturit kutsuvat hiukan pidemmällekin vaellukselle.

Linkki kuviin

Saariselkä (elokuu 2011)

Viimeinen kokonainen viikko kesälomaa, ja jonnekin pitäisi päästä... Lopulta auto vei Kiilopäälle, josta tein parin päivän minivaelluksen Suomunruoktulle ja takaisin.

Lämmin ja aurinkoinen keli suosi kulkemista molempina päivinä. Jotta samaa reittiä ei tarvinnut mennä molempiin suuntiin, patikoin menomatkan Ruijanpolkua pitkin Kopsusjärven kautta. Paluumatka eteni sitten suoraa reittiä Suomunlatvan kautta takaisin Kiilopäälle.

Linkki kuviin

Abisko (heinäkuu 2011)

Kesäloman myötä päädyimme vaimon kanssa Abiskoon vaellusreissulle. Alunperin suunnittelimme matkaavamme Sylarna- ja Helags-tuntureita kiertämään, mutta viime hetken sääennusteet saivat meidät tekemään reittimuutoksen, jonka johdosta suuntasimme Jämtlandin sijasta Pohjois-Ruotsiin.

Abisko on vaelluskohteena mitä mainioin. Polkuverkosto on laaja, joten omaan aikatauluun sopiva vaellus on helppo rakentaa. Me lähdimme liikkeelle Abiskon retkeilykeskuksesta (STF Abisko), josta teimme viiden päivän rengasretken seuraten reittiä Abisko - Abiskojaure - Alesjaure - Unna Allagas - Abiskojaure - Abisko.

Suomalaiseen loivapiirteiseen maastoon verrattuna Ruotsin korkeat tunturit ovat raskaampia kulkea, mutta vaivannäkö palkitaan komeilla maisemilla. Myös ruotsalaisten tapa vaeltaa eroaa suomalaisesta tyylistä. Meillä oli oma teltta mukana, mutta jo nopea kurkistus ruotsalaiseen "autiotupaan" keittiöineen, myymälöineen ja tupavahteineen paljastaa eron suomalaiseen tupakulttuuriin. Jyrkkiä rinteitä on tietysti mukavampi kiivetä kevyemmän kuorman kanssa, jolloin myös mahdollisuus täydentää ruokavarastoja matkan aikana on eduksi.

Linkki kuviin

UKK-kansallispuisto (kesäkuu 2011)

Alkukesän ensimmäiseksi retkikohteeksi valitsimme Saariselän, jonka itäpuolelle UKK-puistoon tein vaimon ja pojan kanssa neljän päivän mittaisen reissun. Aluksi ajoimme autolla Raja-Jooseppiin, josta pääsee näppärästi Luttojoen yli siltaa pitkin. Kovin tarkkaa reittisuunnitelmaa meillä ei ollut, mutta alustavasti olimme ajatelleet kulkevamme Anterin, Muorravaarakan, Sarviojan ja Jyrkkävaaran kautta takaisin Raja-Jooseppiin.

Reittihahmotelma toteutui muuten paitsi että Muorravaarakasta oikaisimme suoraan Jyrkkävaaraan kulkematta Sarviojan kautta. Reitin valintaan vaikutti lähinnä se, että Muorravaarakanjoki oli hiukan vuolaan oloinen ja se olisi Sarviojalla käydessä pitänyt ylittää kahdesti. Tämä oli harmillista, koska yksi retkemme pääkohteista oli Ukselmapää ja muut sen ympärillä olevat luontokohteet kuten Paratiisikuru. Koska emme ole mitään suurta kahlaajasukua, päädyimme turvallisempaan vaihtoehtoon, mikä toisaalta antaa meille syyn palata Saariselälle uudestaankin.

Muuten reissu meni hyvin hyvin jälkikasvun hetkittäisiä uupumuskohtauksia lukuunottamatta. Etappi Raja-Joosepista Anteriin on tosin tylsähkö johtuen siitä, että reitti etenee itärajalla kulkevaa mönkijäuraa seuraten. Anterinmukka sen sijaan on upea paikka, eikä vähiten siksi, että siellä väsynyt vaeltaja pääsee saunaan! Myös Suomu- ja Luttojoen varsia on kiva kulkea ja niiden hiekkaiset rantatörmät miellyttävät silmääkin.

Itselleni suurin yllätys oli se, miten isoja Saariselän tunturit oikeastaan ovat. Vaikka olin pari vuotta aiemmin poikennut Luirojärvellä, Ukselmapään ympäristö näyttää itäpuolelta tarkasteltuna paljon jylhemmältä. Äkkiseltään ei uskoisi, että Suomen itäosasta löytyy sellaisia maisemia!

Linkki kuviin

Utsjoki (syyskuu 2010)

Syksyn lähestyessä alkoi tuntua siltä, että voisi olla kiva poiketa Lapissa ruskaa katsomassa.  Niinpä järjestimme vaimon kanssa yhteisen lomaviikon ja suuntasimme kohti Utsjokea.  Varsinainen kohteemme oli Utsjoen lounaispuolella kulkeva rengasmainen retkeilyreitti, jonka pituus on 30-35 kilometriä riippuen siitä, mistä kohtaa lähtee liikkeelle.

Me aloitimme kirkkotuvilta, jonne kaksipäiväinen retkemme siis myös päättyi.  Ihan näin lyhyen reissun vuoksi ei kannata Utsjoelle asti ajella, joten teimme viikon aikana myös päiväretkiä mm. Pielpajärvellä ja Hetassa.

Utsjoen retkeilyreitti oli meidän molempien mielestä oikein mukava!  Maasto on helppokulkuista tunturia ja maisemat samantapaisia kuin Kevolla, mikä ei sinänsä ole yllätys, koska Kevon reitin pohjoispää ei ole kaukana.  Utsjoelle on etelästä aika pitkä matka, mutta jos siellä suunnalla sattuu jo valmiiksi olemaan, kannattaa retkeilyreitille poiketa.

Linkki kuviin

Stora Sjöfallet (elokuu 2010)

Olin jo jonkun aikaa kerännyt tietoa Pohjois-Ruotsista (lähinnä Sarekia ympäröivältä alueelta), mutta alue oli silti minulle varsin vieras.  Elokuun loppupuolella sain järjestettyä muutaman vapaapäivän, mikä mahdollisti lyhyen vierailun noihin maisemiin.  Käytännössä vaelluspäiviä oli tarjolla vain kolme, mikä tehokkaasti rajasi kohteiden ja reittivaihtoehtojen määrää.  Lopulta päädyin ajamaan Stora Sjöfalletin maisemiin tarkoituksenani kulkea Ritsemistä Akka-tunturi kiertäen Suorvaan, jonne olin menomatkalla jättänyt autoni.

Reitinvalintani ei ollut ihan optimaalinen, mikä tuotti minulle turhaa tuskaa ja kärsimystä.  Paska reissu siis, mutta aika tunnetusti kultaa muistot.  Tänne on siis ehdottomasti päästävä uudelleen!  Mitä pikemmin, sen parempi.

Linkki kuviin

Patvinsuo (heinäkuu 2010)

Poika oli edelleenkin rippileirillä, joten päätimme maksimoida poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvän vapaudentunteen suuntaamalla askeleemme Patvinsuon kansallispuistoon.  Otimme retkemme kohteeksi Suomujärven, jonka ympäri kiertää sopivasti noin 15 kilometrin mittainen lenkki.  Tarkoituksemme oli majailla kaksi yötä järven eri puolilla, mutta lopulta vietimme molemmat yöt Suomun telttailualueella.  Ei sinänsä huono valinta, koska Suomun alue on varsin viehättävä.

Linkki kuviin

Tiilikkajärvi (heinäkuu 2010)

Jälkikasvuun liittyvien rajoitteiden vuoksi emme juurikaan ole retkeilleet vaimon kanssa kahdestaan.  Tänä kesänä tähän kuitenkin tarjoutui tilaisuus, koska seurakunta ystävällisesti koulutti poikaamme viikon mittaisella rippikoululeirillä.  Me päätimme pystyttää oman leirimme Tiilikkajärvelle, jonka pohjoisosassa sijaitseva Kosevan telttailualue oli meille uusi tuttavuus, vaikka seudulla muuten olikin jo tullut pyörittyä.

Linkki kuviin 

Lemmenjoki (kesäkuu 2010)

Kesän ensiretki on aina vähän jännittävä.  Tänä vuonna olimme koko perheellä anopin kera matkanneet Saariselälle, josta käsin päätin itse toteuttaa lyhyehkön reissun Lemmenjoelle.  Ajatus oli käyttää kolme päivää Lemmenjoen merkityn reitin kulkemiseen, mutta päätettyäni hyödyntää paikallisen veneyrittäjän kuljetuspalvelua reissu kutistuikin kahden päivän mittaiseksi.

Lemmenjoesta jäi mukava jälkimaku.  Kun kesä oli vasta aluillaan, ei hyttysistäkään ollut minkäänlaista haittaa.

Linkki kuviin 

UKK-kansallispuisto (syyskuu 2009)

Syksyn ruskaretken tullessa ajankohtaiseksi päätin ajella Lappiin, tarkemmin sanoen Kiilopäälle, josta käsin olin suunnitellut tekeväni muutaman päivän rengasretken.  Polkuni oli tarkoitus kulkea helpoksi mainostettua reittiä Kiilopää - Suomunruoktu - Luirojärvi - Lankojärvi - Kiilopää.

Matkan varrella oli yllättävän vähän väkeä, vaikka kyseessä olikin sesonkiaika.  Yöpymispaikoilla toki seuraa riitti, mutta päivisin vastaantulijat olivat varsin harvassa.  Kaiken kaikkiaan mukava reissu, joten luulenpa patikoivani Saariselällä jatkossakin.

Linkki kuviin

Manamansalo (elokuu 2009)

Loppukesästä teki vielä mieli lähteä pienelle lähiretkelle.  Valitsimme kohteeksi Manamansalon, jonka nimi kuulosti hiukan samalta kuin Luhastensalo, joka on Kuopion eteläpuolella olevan hiihtoreitin varrella oleva pieni saari.  Manamansalosta löytyy paitsi pienehkö retkeilyalue myös yksi Suomen viiden tähden leirintäalueista, jonne päätimmekin majoittua.

Linkki kuviin

Kevo (elokuu 2009)

Olin jo pitkään katsellut Kevoa sillä silmällä.  Sulaojan lähtöpiste luonnonpuiston eteläpäässä on minulle hankala paikka, koska se sijaitsee aivan maantien varressa, ja ohi ajaessani näin usein ihmisten lähtevän liikkeelle rinkka selässä.  Olen myös vakuuttunut siitä, että Kevon suunnasta kuuluu aina Sulaojan kohdalla jotain kummallisia kutsuääniä (vrt. seireenit).  Kokeilkaapa ajaa Inarista Karigasniemelle hienona poutapäivänä, jos ette muuten usko!

Siispä oli vain ajan kysymys, että Kevo vie minutkin mukanaan.  Elokuussa 2009 se tapahtui.

Linkki kuviin

Seitseminen (kesäkuu 2009)

Suomessa riittää lääniä missä kulkea ja kivoja retkeilyreittejä löytyy ympäri maata.  Tällä kertaa päätimme poiketa Seitsemisen kansallispuistossa, joka vaimolle entisenä partiolaisena oli jo ennestäänkin tuttua maastoa. Sää suosi meitä, mutta kuumalla ilmalla juomista olisi saanut olla matkassa enemmän - reitin varrella kun vesipisteitä oli aika niukasti. Kiva retki silti, tosin tunturiminä jäi reissusta hieman nälkäiseksi.

Linkki kuviin

Pallas - Hetta (syyskuu 2008)

Vaellus Pallakselta Hettaan... Mitäpä tästä voi sanoa.  Joskus se täytyy kuitenkin mennä, ja omalla kohdallani hetki koitti syksyllä 2008.  En oikeastaan muista, miten päädyin kulkemaan välin nimenomaan etelästä pohjoiseen, mutta todennäköisesti valinta liittyi linja-autojen aikatauluihin ja siihen, että oma auto oli aika helppoa jättää hotelli Pallaksen tilavalle parkkipaikalle.  Aamubussilla joka tapauksessa pääsi kätevästi Hetasta Muonioon ja siitä edelleen postiautolla takaisin Pallakselle.

Hilppasin välin kahdessa päivässä, mikä oli vähän tarpeetonta suorittamista (kärsin samoista oireista edelleenkin). Toisaalta en halunnut missata matkan puolivälissä olevan Hannukurun tarjoamaa saunomismahdollisuutta, ja hitaampaa tahtia marssien seuraavaksi mielekkäin vaihtoehto olisi ollut kulkea matka neljässä päivässä, mikä taas olisi tuntunut liioittelulta.

Linkki kuviin

Tiilikkajärvi (elokuu 2008)

Tiilikkajärvi oli useiden päiväretkien myötä käynyt jo tutuksi, mutta loppukesästä 2008 päätimme pojan kanssa lähteä sinne yhdessä telttailemaan.  Ajoimme autolla järven pohjoispäässä sijaitsevalle parkkipaikalle, josta suuntasimme rinkat selässä kohti Venäjänhiekan telttailualuetta.  Matkaa kertyi edestakaisin yhteensä noin 12 km eli osallistujien keski-ikä huomioiden ihan sopivasti.

Linkki kuviin

Herajärvi (heinäkuu 2008)

Vaikka nuorempana asuin pitkään Kolin lähellä, kansallismaisemat ovat jääneet minulle hiukan vieraiksi satunnaisia hiihtoreissuja lukuunottamatta. Ukko-Kolin huipulla on toki tullut käytyä useastikin, mutta Kolin vaaran länsipuoleltakin löytyy hienoa maastoa, vaikka Pieliselle ei ihan joka kukkulalta näekään.

Kesällä 2008 päätin viimein lähteä kiertämään Herajärveä, jonka toisen puolen olin jo edellisenä kesänä parin työkaverin kanssa kulkenutkin.  Siispä kurvasin autolla Ukko-Kolille ja lähdin myötäpäivään tallustamaan järveä ympäri. Vietin yön järven eteläpäässä sijaitsevalla Kiviniemen tilalla, josta palasin toisena päivänä Ryläyksen kautta takaisin Kolille.

Linkki kuviin