keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tiukka vasen

Olimme kolmessa päivässä ehtineet hädin tuskin Kuusamoon asti. UKK-reitti tuntui kaiken vitkastelun jälkeen jo tutulta ja turvalliselta. Aloimmekin kutsua sitä Paasikiven-Kekkosen linjaksi.

Kuusamossa yövyttyämme matkamme koki ensimmäisen suunnanmuutoksen. Näytti nimittäin siltä, että maan itäosaan vyöryy sateita, joita riittäisi vielä seuraavaksi päiväksikin. Alunperin tarkoituksemme oli jatkaa Kuusamosta pohjoiseen, mutta päätimmekin kääntyä länteen.

Lännessä vastaan tulisi ainakin Korouoma, mutta siellä poikkesimme edellisenä kesänä. Korouomasta turkuun löytyy onneksi muitakin kiinnostavia polkuja, kuten esimerkiksi Simojärven reitti. Otimme uuden kurssin kohti Ranuaa.

Korvajoen suistosta lähtevä rengasreitti kiertää Tuppilammen kautta Simojärvelle, ja sieltä edelleen takaisin lähtöpaikkaan.

Tuppilammen nuotiopaikassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa...


... mutta Simojärvellä palveluihin sisältyi jopa keittokatos. Paikkakin oli hieno, etenkin telttailua ajatellen.



Muutenkin reitti oli hyvin vaihteleva. Reiluun kymmeneen kilometriin mahtui niin hiekkaisia harjuja, kangasmetsää ja jyrkkiä kallioita kuin soita ja hiekkarantojakin.



Korvajoelle palatessamme kohtasimme polulla ensimmäisen ihmisen neljään päivään. Silloinkin vastaan rymisteli ensimmäisenä haukkuva koira, mikä vähän säikäytti.

Yöksi päädyimme Ranualle, hotelli Ilveslinnaan. Illallisella tarjoiltiin katajanmarjoilla maustettua kotikaljaa. Join sitä retken jälkeen janooni, ehkä vähän liikaakin. Piti lopettaa, kun päässä alkoi humista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti