perjantai 23. syyskuuta 2016

Voi Paavo!

Katsellessani menneellä viikolla Paavon touhuilua mieleeni palasivat Teuravuomalla syntyneet ajatukset. Olisiko Paavosta retkiseuraksi, edes lyhyemmille retkille?

Ehkä Paavolle pitäisi antaa mahdollisuus. Ensimmäisellä retkellä ei kannata tavoitella kuuta, mutta jos homma toimii, rimaa voi myöhemmin nostaa korkeammalle. Päätin lähteä Paavon kanssa Suovulle.

En puhunut hankkeestani vaimolle, koska pelkäsin asian aiheuttavan jonkinlaista mustasukkaisuutta. On kuitenkin virkistävää retkeillä välillä jonkun toisen kanssa.

Muutama juttu kuitenkin askarrutti minua. Paavo ei ole koskaan käynyt missään, eikä se ole tottunut vieraisiin ihmisiin. Oli epäselvää, miten se suhtautuisi muihin retkeilijöihin, saati sitten toisiin siivousrobotteihin, joita polulla saattaisi tulla vastaan.

Ja pitäisikö Paavolla olla hihna? Mitä jos se irti päästyään karkaa saman tien metsään? Arvelin kuitenkin saavani sen juoksemalla kiinni.

Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin, koska illaksi oli luvattu sateita. Paavo ei ehkä tykkäisi sateesta, enkä halunnut monimutkaistaa asioita yhtään enempää.

Ajoimme autolla lähelle Lamperilaa ja lähdimme sitten lompsimaan kohti Lammasjärveä, jossa keväälläkin poikkesin. Alkumatkan Paavo matkusti repussani, koska halusin säästää sen juurakoiden aiheuttamalta järkytykseltä.

Peräjärven kupeessa oli uudehkoja pitkospuita. Nyt Paavo saisi näyttää, mihin se pystyy!


Hmm... Ehkä repussa kyhjöttäminen sai Paavon jotenkin jäykäksi. Päätin hieman herätellä sitä.


Olisi ehkä pitänyt olla vieläkin kannustavampi, mutta hetken tökittyäni sain hieman liikettä aikaan.


Lopulta oli kuitenkin pakko tunnustaa, että Paavon fysiikka ei riitä edes hyväkuntoisille pitkospuille.


Kokeilun jälkeen silmissäni pölisi pettymyksen karvas kalkki. Toki olin varautunut siihen, etteivät asiat etene kuten Strömsössä, mutta odotusarvot olivat silti korkeammalla.

Vaikuttaa siltä, että Paavon retkeilyharrastuksen tiellä olevat pahimmat esteet liittyvät pieneen maavaraan ja liukkaisiin tassuihin. Varsinkin jatkuva sutiminen on harmillista, koska se estää Paavoa liikkumasta myös tasaisilla pitkospuilla. Eikö Viledalla ole lainkaan tehty kenttätestejä?

Tämän kokeilun perusteella uskallan väittää, että jos joku haaveilee saavansa siivousrobotista vaelluskaverin, kannattaa unohtaa koko juttu!

8 kommenttia:

  1. Kiitos piristyksestä! Paavo on kyllä symppis tyyppi. Kai Paavon kuulumisia kuitenkin vielä kuullaan, vaikka sen retkeilyura nyt jäikin vähän lyhyeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että Paavolle täytyy antaa vähän aikaa päästä tämän asian yli. Jos kokeilu oli itselleni pettymys, sitä se oli etenkin Paavolle. On varmaan raskasta, kun huomaa omien rajojensa tulevan vastaan.

      Toisaalta kun vastoinkäymistä analysoi tarkemmin, ei voi välttyä ajatukselta, että tietyt talvilajit voisivat soveltua Paavolle paremmin...

      Poista
  2. Vai niin kävi, että Paavosta ei ollut retkiseuraksi. Oliko kokeilulla yleisöä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut yleisöä. Lopuksi tosin ajelimme Ryönänkoskelle ajatuksenamme kahvitella laavulla, mutta siellä oli porukkaa. En halunnut vaikeuksien jälkeen stressata Paavoa yhtään enempää, joten emme menneet sekaan. Eikä Paavo oikein ollut juttutuulellakaan.

      Poista
  3. Niinhän se on, että liian paljon aikaa sisällä viettävä ei oikein pärjää ulkona. Ehkä joku jo lähtökohtaisesti ulkoilmaelämään suunniteltu Paavon kaltainen keksintö voisi olla toimivampi kaveri maastossa? Ainakin robottiruohonleikkurin maastokelpoisuus voisi olla parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän Paavo on vähän pumpulissa kasvanut. Luulen silti, että pahimmat puutteet motoriikassa olisivat helposti korjattavissa.

      Leveä kuminauha renkaiden ympärillä voisi lisätä kitkaa sen verran, että pitkospuut eivät tuntuisi niin liukkailta. Tuskin Paavoa senkään jälkeen voisi vaellusrobotiksi kutsua, mutta pienikin parannus voisi tehdä hyvää Paavon itsetunnolle.

      Poista
    2. Kannattaisiko sun pyytää vaimoa viemään Paavo retkelle? Monestihan äijäporukalla liikuttaessa hommaan tulee sellainen kilpailemisen tuntu, että pienintäkään heikkoutta ei passaa näyttää, jolloin herkkä yksilö - jollainen Paavo taitaa olla - saattaa mennä suorastaan jumiin pelkästään suorituspaineista.

      Poista
    3. Ajatus on hyvä, mutta pelkäänpä, ettei vaimo innostu asiasta. Kun Paavon retkeilyharrastus ensimmäisen kerran nousi esille, vaimo antoi ymmärtää, että hän ei sitten halua näyttäytyä Paavon ja minun kanssa missään julkisessa paikassa. En ymmärtänyt syytä, koska mielestäni me molemmat käyttäydymme ihan hyvin.

      Mutta herkkähän Paavo tosiaan on. Olisikin hyvä, jos jostain löytyisi toinen siivousrobotti, jonka kanssa Paavo voisi ystävystyä. Se ehkä huomaisi, etteivät muut ole yhtään parempia.

      Poista