tiistai 31. maaliskuuta 2015

Ojan pohjalta Kukastunturille

Tänään oli hiihtolepopäivä, mutta jotain tehdäksemme päätimme lähteä lumikenkäilemään. Kohteeksi valikoitui Kukastunturi, johon pääsee helpoiten joko Karilan Navettagallerian kupeesta tai Elämänluukun latukahvilan luota.

Ajattelimme lähteä liikkeelle Elämänluukusta, mutta poikkesimme menomatkalla huvin vuoksi myös Karilassa. Karilantiellä vastaan tuli isokauhainen traktori, jota väistin oikein huolella. Tie oli aurattu muutaman tuuman liian leveäksi, ja kun oikean puolen renkaat putosivat tien ulkopuolelle, hanki kutsui Passatia.

Tilanne vaikutti aluksi harmittomalta, mutta auton saaminen takaisin tielle edellytti melkoista säätämistä, vaikka paikalle osuneet kaksi naistakin auttoivat urakassa (kiitos!).

Ollessani epätoivoisimmillani aloin järjestelmällisesti testata VW:n kojelaudasta löytyviä säätimiä uskotellen itselleni, että niistä voisi olla jotain apua.

Kun laitoin kaukovalot päälle, aktivoin taustapeilin himmentimen ja kytkin luistoneston pois, Passat lopulta nousikin noin vartin hinkkaamisen jälkeen ojasta takaisin tielle. Onneksi emme ajautuneet syvemmälle hankeen, tai meitä ei ehkä olisi löydetty kuin kesällä.

Tämän jälkeen matka jatkui kohti Elämänluukkua. Olin kai vieläkin hiukan sekaisin ojaanajosta, koska lumikenkäreitille lähtiessämme huomasin unohtaneeni repun (!) autoon, joka piti jättää hieman kauemmaksi kahvilasta. Siispä takaisin autolle reppua hakemaan.

Nousu Kukastunturille oli vähän puskemista, eikä tunturin laelta lumisateella edes nähnyt mihinkään. Ihan huipulla emme tosin edes käyneet, vaan käännyimme paluumatkalle samassa kohden kuin muutkin näyttivät tehneen, pian puurajan jälkeen.

Huomenna poistumme Ylläkseltä ja jatkamme kohti Jeristä. Torstaiksi on Ylläs-Pallastunturin kansallispuistoon ennustettu tyyntä, poutaista ja osin aurinkoista säätä. Jos sen yhden kauniin päivän lomalleen saisikin, olisin kiitollinen.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Väärinhiihtämisen alkeet

Saatuani kotona suksiasiat kuntoon pääsimme viimein tien päälle. Loman täydellinen suunnittelemattomuus johti siihen, että ajelimme ensimmäisenä päivänä vain Kuusamoon asti. Ainoa ajatus oli, että ehtisin illalla huoltaa sukset kuntoon tulevia päiviä varten.

Seuraavana aamuna piti oikeasti alkaa tehdä lomaan liittyviä päätöksiä. Mahdollisista kohteista nousivat esiin ainakin Saariselkä, Pallas, Jeris, Hetta ja Kilpisjärvi. Ainoa reunaehto oli, että Ylläkselle ei nyt mennä, koska siellä olimme vuodenvaihteessa.

Punnittuamme kaikkia vaihtoehtoja tarkoin päädyimme lopulta Ylläkselle... Toisaalta alkuviikon sää näytti kaikkialla aika nuhruiselta, joten valinnalla ei ollut suurta merkitystä.

Sunnuntaina vallitsi vielä hyvä hiihtokeli, ja lähdimmekin Äkäslompoloon päästyämme pienelle hiihtolenkille. Itse ajattelin samalla kokeilla, miten uudet Yokot toimisivat hybridimonojen kanssa.

Ensivaikutelma oli jokseenkin positiivinen. Urheiluliikkeestä saamani viimeinen YXC-suksipari oli periaatteessa liian löysä minun painoiselleni hiihtäjälle, ja kun hiukan sekasikiöinen monokin jarrutti menoa, en aluksi meinannut pysyä vaimon kyydissä.

Pienistä puutteista huolimatta kokeilun tuottama wow-efekti oli silti suurempi kuin aiemmin ostamillani kilpatason (YXR) Yokoilla. Pitokarvojen kanssa mini-Yokoilla olisi mahdollista tehdä monenlaisia laturetkiä niin, että hiihtotyyliä voi vaihdella vapaan ja perinteisen välillä. Ja vertailukohteena olleisiin Kolleneihin nähden ne ovat huomattavasti kevyemmät edetä.

Pitokarvat jäivät kuitenkin vielä testaamatta, joten seuraavana päivänä oli niiden vuoro. Tässä vaiheessa ajatuksen mielekkyyttä piti vähän punnita. Siis karvapohja, luistelusuksiin? No, samapa tuo, jos karvaisuus tuottaa jotain lisäarvoa.

Ihan ensimmäiseksi kävi ilmi, ettei Madshusin IntelliGrip-karvoja tarvitsekaan lyhentää mini-Yokoja varten. Pitoalue jää hiukan liian taakse, mutta tästä ei ole merkittävää haittaa, ja nauha joka tapauksessa on 150 senttistä Yokoa lyhyempi.

Vaimo halusi tällä kertaa hiihtää perinteisen suksilla, joten ajattelin voidella ne parhaan kykyni mukaan: nollakelin fluorivoidetta luistoalueelle ja liisteriä pitovoiteeksi. Hiihdettyämme 625 metriä vaimo antoi ymmärtää, että tekemäni voitelu oli aivan hanurista, eikä suksi pitänyt lainkaan. Niillä ei siis voinut kuin kävellä, minkä jälkeen pohjassa oli kymmenen sentin lumikerros.


Käännyimme takaisin, vaimo haki alleen luistelusukset, ja suuntasimme uudestaan kohti Isometsän nousua, jonka tiesin soveltuvan karvatestiin. Rinteen alla kiinnitin omiin Yokoihini pitokarvat, ja vaimo lähti samalla polkemaan rinnettä ylös.

Isometsän nousu on aika raskas luistella, mutta karvojen kanssa eteneminen oli todella helppoa. Itse kipusin rinnettä kuin panssarivaunu, kun taas vaimo oli hiukan kärsivän oloinen. Yrittäessäni keventää tunnelmaa ("Katso, ilman käsiä!") vaimo hermostui entistä enemmän.

Päästyämme rinteen ylös tunsin outoa syyllisyyttä. Muut hiihtäjät olivat enemmän tai vähemmän läkähdyksissä, kun itse suihkunraikkaana siemailin juomapullostani mehua. Sen jälkeen rullasin karvat takaisin koteloonsa, ja matka jatkui luistellen kohti Velhonkotaa.

Taivaalta satanut märkä lumi teki kelistä aika raskaan, joten huomenna voi olla välipäivä. Loppuviikoksi on luvattu hiukan kuivempaa säätä. Se kyllä kelpaisi, vaikka umpiaurinkoisia päiviä ei olisikaan tarjolla.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Äänellä on asiaa

Talviloma! Enpä muista aiemmin pitäneeni varsinaista lomaani näin myöhään keväällä. Ehkä olisikin parempi puhua kevätlomasta, vaikka Kuopiossa ei erityisen lämmintä olekaan. Hiihtäminen on kuitenkin käymässä hankalaksi, joten viitostie veti taas puoleensa.

Vielä kotona ollessani heräsin aamulla ääneen, joka tuntui puhuttelevan minua.

- Ismo, sinä tarvitset uudet sukset!

- Siis mitä, häh, kuka puhuu? Uudet sukset?

- Kyllä. Ja asialla on jo vähän kiire.

- Mutta minullahan on sukset. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, suksia on ainakin viisi paria. Vaimokin on sitä mieltä, että niitä on jo ihan tarpeeksi.

- Älä sotke vaimoa tähän. Mietipä, millaisilla välineillä olet hiihtänyt jo useampana keväänä.

- Minullahan on teräskanttiset Madshus Kollenit, joita käytän hybridimonojen kanssa. Ne ovat aika hyvät.

- Hyvät varmaan, mutta luisteleminen teräskanttisilla pertsasuksilla on aika raskasta, eikö?

- Niin no... Kyllähän se kelpo harjoituksesta käy.

- Forte-Sport myy 50% alennuksella samanlaisia mini-Yokoja, jotka ostit aiemmin talvella.

- Ihan jees, mutta minullahan siis jo on sellaiset.

- Mutta käyvätkö ne yhteen hybridimonojen kanssa?

- Ei... Omissa Yokoissani on Pilot-side, mutta monot ovat NNN-tyyppiset.

- Jos sinulla olisi NNN-siteellä varustetut mini-Yokot, voisit käyttää niitä hybridimonojen ja pitokarvojen kanssa samalla tavalla kuin Kolleneitakin.

- Hmm... Hiihtäminen voisi tosiaan olla aika paljon kevyempää kuin Kolleneilla. Mutta mitä minä sanon vaimolle?

- Vaimon ei tarvitse tietää. On tiettyjä juttuja, joita nainen ei tajua, vaikka asian vääntäisi viiden millin rautalangasta. Kyse on tavallaan suunnitteluvirheestä, mutta en nyt halua puhua tästä enempää.

- Ymmärrän.

Sitten ääni vaikeni. Mitä enemmän keskusteluamme mietin, sitä selvemmältä kaikki tuntui: tarvitsen toisenkin parin mini-Yokoja. Ja asialla tosiaan olisi hiukan kiire, koska vielä saman aamupäivän aikana pitäisi lähteä ajamaan kohti pohjoista.

Aamupalan syötyäni hyppäsin autoon ja suuntasin Forte-Sportiin. Sieltä mukaan lähtivät uudet mini-Yokot, jotka liike laittoi pikavauhtia kuntoon. Puoleen hintaan, aivan kuten ääni oli sanonut.

Lisäksi kävin Untamon Urheilussa, josta löysin Madshusin IntelliGrip-nousukarvat. Oikeastaan minulla oli jo ennestään yhdet sellaiset, mutta Yokoja varten niitä pitäisi lyhentää, enkä halunnut pätkiä ainutta pariani.


Nyt on eheä olo. En tajua, miten olen selvinnyt koko talven vain yksillä mini-Yokoilla.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pientä riesaa

En ole ihan varma, mitä pari viikkoa sitten oikein tapahtui, mutta vasen käsi on taas rikki. Peukalon ympärille on jämähtänyt joku tulehdus, jonka alkuperä on epäselvä.

Ensimmäinen arvaukseni oli, että käsi tykkäsi kyttyrää, kun taannoin roikotin kassajonossa painavia ostoksia vähän hölmösti. Tänään kuitenkin huomasin kylppärin lattiaa luututessani, että Sinipiian puristaminen kuivaksi teki erityisen häijyä. Olenko siivotessani onnistunut särkemään peukaloni? Siis millainen mies siivoaa niin, että jäsenetkin hajoavat?!

Hoidin vaivaa peruslääkkeillä ja tukisiteillä reilun viikon ajan, mutta kun kohti käsivartta säteilevä kipu ei laantunut, menin lääkäriin. Ei ongelman syy sielläkään selvinnyt, mutta sainpahan ainakin hiukan ärhäkämpiä kipulääkkeitä syötäväkseni.

Nyt olen sekakäyttänyt vahvaa Buranaa ja Panadolia viikon verran. Lääkkeiden ansiosta käsi tietysti kipuilee vähemmän, mutta vaiva ei ole kokonaan hävinnyt. Toivoakseni se kohta helpottaa, koska hiihtokausikin on vielä kesken. Myös vatsa on sitä mieltä, että Buranaa on syöty jo ihan tarpeeksi.

Kättä säästääkseni jätin viikonloppuna hiihtämisen väliin, vaikka keli olisi ollut mitä parhain. Vaihtoehtoisia harrastuksia etsiessäni ajauduin taas kiertämään autoliikkeitä, mutta sen enempää Opelin kuin Skodan liikkeestäkään ei löytynyt sopivaa autoa ajettavaksi.

Tällä viikolla kuitenkin julkaistiin hintatiedot pian myyntiin tulevasta VW Golf Alltrackista, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Ulkomitoiltaan uusi Golf on samaa kokoluokkaa kuin Audi A4 Allroad, mutta sen tavaratila on ämpärikaupalla suurempi, mikä on ulkoilukamppeiden kuljetusta ajatellen hyvä juttu. Unohtamatta sitäkään, että jo vakiona hyvin varusteltu Golf on yli kymppitonnin Allroadia edullisempi.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Niin pataan

Päivällä oli siinä määrin keväinen keli, että päätin tänään ottaa käyttöön uudet juoksukengät. Siitä taitaa olla jo pari vuotta, kun löysin Oulun Partioaitasta Salomonin XT Wings 2 -maastolenkkarit, jotka eivät maksaneet kuin kuutisenkymppiä. Juoksupolut tosin ovat vielä lumisia, joten sorainen asfaltti sai kelvata testialustaksi.


Vaan eivät auttaneet uudet lenkkarit, ei keväinen keli, eivät taivaalla loimunneet revontulet eikä John The Revelator, kun se tyttö juoksi minusta ohi. Pääsi jotenkin alamäessä yllättämään, ja katosi samantien horisonttiin.

Tyttö oli todennäköisesti joku kilpajuoksija, ehkä SM-tason sellainen. Tai saattoi olla ulkomaalainenkin, vauhti oli sen verran hyvää. Ei silti yhtään harmita, vaikka ohi menikin. Ja miksipäs harmittaisi, onhan se kiva, jos toisella juoksu kulkee. Olisi ehkä pitänyt hölkätä tyttö kiinni ja tiedustella taustoja, mutta kun jäin niitä revontulia tuijottamaan.

Tosin sekin on mahdollista, ettei tyttö ollut mikään kilpajuoksija. Oli ehkä aloittanut uuden harrastuksen vuodenvaihteessa, ja askel oli jo vähän keventynyt. Saattoi vielä alamäessä jarrutellakin, ettei juoksu käy liikaa polviin.

Jälkimmäinen vaihtoehto on pelottava, koska se voi tarkoittaa, että minusta on tulossa JuoksijaGubbe™. Tiedättehän, sellainen kumarassa lyhyin askelein etenevä, Klonkkua muistuttava, parhaat päivänsä jo nähnyt juoksija, jonka toinen käsi vispaa juostessa ympyrää. Taivas varjele.

Mikähän elämän tarkoitus oikein mahtaa olla?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

36-reikäisellä

Kyllähän tässä sellainen ajatus oli, että kevään aikana vielä hiihdettäisiin Kallavedellä, mutta juuri nyt tilanne ei näytä kovin hyvältä. Itkonniemellä jäätä oli muutama päivä sitten vielä 38 cm, mutta lämpimät päivät pehmentävät jäätä nopeasti, ja nyt jääteitä on jo suljettu. Hiihtämistä ajatellen suurempi ongelma on kuitenkin se, että jäällä ei juurikaan ole lunta, mikä tekee luistelusta hankalaa.

Onneksi lumihanget ovat yöpakkasten jälkeen rapsakoita, joten jäällä hiihtelyyn liittyvää huumaa voi tavoitella maallakin. Päätinkin Twitter-viestin innoittamana ajella lauantai-aamuna Siilinjärvelle, ja tutustua Tarinaharjun alueeseen.


Tarinaharju on ensisijaisesti tunnettu golf-kentästään, mutta talviaikana alueella kiertää myös hiihtolatu. Keväällä tämä kuitenkin on epäolennaista, koska avoimella kentällä voi hangen kantaessa hiihtää missä vaan. Lisäksi golf-kenttien välittömässä läheisyydessä on peltoja, joten hiihtokelpoinen alue ei ihan heti lopu kesken.

Lähdin Kuopiosta hyvissä ajoin ehtiäkseni Tarinaan ennen kuin hanki pehmenee. Kahdeksan aikaan aamulla pakkasta oli vielä muutama aste, ja hangen pinta hyvin kova. Oikeastaan vähän liiankin kova, koska kuhmurainen hanki täryytti suksen alla aika lailla.

Olosuhteet kuitenkin kohentuivat koko ajan. Auringon lämmittäessä lumen pintaa sen epätasaisuus väheni, ja samalla suksen luistokin tuntui paranevan. Täyden kympin hankiaiset edellyttäisivät kunnon räntäsadetta, mutta hyvä näinkin. Kentällä kulkeva latupohja oli lauantaina jäinen, joten se ei juurikaan vetänyt puoleensa.


Golf-kentällä hiihtäminen oli omanlainen elämyksensä. Jäällä on aina tasaista, mutta kentällä on siellä täällä pieniä mäkiä, jotka tuovat hommaan vaihtelua. Avoimella kentällä ei myöskään ollut ruuhkaa, vaikka ulkoilijoiden määrä lisääntyi pitkin aamua. Kun hiukan röpelöiseen hankeen oli tottunut, ei kentältä auringon paistaessa ollutkaan kiire mihinkään.

Tarinasta jäi siinä määrin hyvä jälkimaku, että ajelin sunnuntaina Siilinjärvelle vielä uudestaankin. Tällä kertaa myös vaimo lähti mukaan, ja lähdimme liikkeelle tuntia myöhemmin, jotta hanki ehtisi hieman pehmentyä.

Sunnuntaiaamuna herkkua oli tarjolla jopa edellistä päivää enemmän, koska osa alueen latureiteistä oli kunnostettu, ja varsinkin Hamulan suuntaan menevä latu oli vuodenaikaan nähden todella hyvässä kunnossa! Kauniina aamuna Tarinan alueelle oli taas saapunut monenikäistä porukkaa: hiihtäjiä, pyöräilijöitä, kävelijöitä, potkukelkkailijoita, pulkkailijoita, ... Väkeä siis oli paljon, mutta ei edelleenkään ruuhkaksi asti.


Hieno viikonloppu, joita vuoden pituus huomioiden saisi kyllä olla enemmänkin.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

AM kokeilee: Audi A4 Allroad

Parin viikon takainen autokauppakierrokseni ei johtanut mihinkään, joten päätin tänä viikonloppuna yrittää uudelleen. Tällä kertaa marssin pykälää määrätietoisemmin Audi-liikkeeseen, ja tiedustelin koeajettavakseni A4 Allroadia, joka viimeksi jäi kokeilematta.


Kyseinen esittelyauto oli jo ehditty myydä, mutta pihassa odotti juuri pakasta vedetty huollon sijaisauto, joka hiukan niukempaa varustelua lukuunottamatta oli muuten vastaava. Sen ohjaksiin, siis.

Audin ja VW:n sukulaissuhde on aika läheinen, joten Allroadin ratin taakse oli helppo asettua. Liikkeelle lähdettyäni kurvasin kohti Vanuvuorta, josta muistelin löytyvän sopivan mutkaista ja mäkistä pikkutietä, ja ehkä tähän aikaan vuodesta mukavasti sohjoakin.

Maantiellä en vielä kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta pienemmälle sivutielle päästyäni kävi pian selväksi, että Allroadin alustan viritys on erinomaisen onnistunut. Koeajoauton renkaiden tyyppi jäi tarkastamatta, mutta Alltrackiin verrattuna Allroad nieli sivutiellä olleet epätasaisuudet todella hienosti.

Ehkä oman Passatin jousitus ei enää kolmen vuoden jälkeen ole uutta vastaavassa kunnossa, mutta joka tapauksessa ero Audin hyväksi oli selvä. Johtuukohan asia johtuu erilaisesta rengastuksesta, vai onko Audi vaan muuten onnistunut alustaratkaisuissaan paremmin?

Huonommilla teillä riittävän korkea maavara on tärkeä. Allroadissa sitä on 18 cm, joka on henkilöautolle hyvä määrä. Volkkariin verrattuna Audin ohjaus vaikutti aika nopealta, mutta siihen tottui jo muutaman kilometrin jälkeen. Koeajoautossa oli 7-portainen DSG-vaihteisto ja 140 kW:n TDI-kone, joka myös tuntui hyvältä yhdistelmältä.

Ajamiseen liittyvät asiat siis ovat kunnossa. Nykyisen A4-mallin elinkaari on jo ehtoopuolella, joten varustepuolikin on kohtuullisen hyvällä tasolla. Audin "Land of quattro" -erikoismalli sisältää olennaisimmat käyttöä helpottavat varusteet kuten bluetooth-valmiuden (handsfree), vakionopeussäätimen, sähköisen takaluukun, pysäköintitutkan ja xenon-valot. Lisäksi Allroadiin saa tällä hetkellä kaupan päälle moottorinlämmittimen (Eberspächer), joka tosin ei ole tehdasvaruste vaan jälkiasennettava malli.

Varusteluun jää silti aukkojakin. Audin navigaattori esimerkiksi maksaa liki viisi tonnia, ja lämmitettävää tuulilasia ei ole tarjolla lainkaan. Puutteet ovat kuitenkin vähäisiä, ja yleensä jotenkin kierrettävissä.

Retkeilykäyttöä ajatellen A4 Allroadin suurin ongelma on se, että auto on aika pieni. Etupenkille vielä mahtuu, mutta takana jalkatilaa on niukasti, eikä takaistuin selvästikään ole mukava kuin kahdelle aikuiselle. Myös tavaratila on - ainakin rinkkojen kuljetusta ajatellen - vaatimattoman kokoinen, mitä voimakkaasti viistottu takalasi vielä korostaa.


Takapenkki kääntyy eteen suhteessa 1:2. Jos säädän kuljettajan istuimen oman pituuteni (176 cm) mukaan, takaistuimen kapeammasta aukosta mahtuvat sisään 180/190 cm pitkät sukset (suoraan/vinosti, mittanauhalla mitaten). Luistelusuksien kanssa ei siis ole ongelmaa, mutta perinteisen tyylin suksia voi joutua vähän sahailemaan.

Pientä ahtautta on havaittavissa myös kojelaudan ja keskikonsolin välissä, jossa osa painikkeista samoin kuin tuhkakuppi/roskis jää hassusti vaihdekepin taakse. Ajon aikana keppi tietysti on taaempana, mutta P-asennossa esimerkiksi 12V-liitin on hiukan hankalasti tavoitettavissa.


Muuten asiat ovat kuljettajan paikalla hyvin. Etenkin Audin urheiluistuimet - jotka myös sisältyvät Loq-varusteluun - ovat aivan erinomaiset! Lähinnä mietin, että onkohan alcantara/nahka -verhoilu retkeilijän autoon liiankin hieno vaihtoehto. Tapahtuuhan joskus sellaistakin, että housun toinen lahje on rämeestä palatessa vähän kurassa.

Mutta sitä minä en tajua, miksi nykyautoissa pitää olla mukitelineitä joka paikassa. Ei kai kukaan ajaessaan jatkuvasti juo? Audin keskikonsolissakin on paraatipaikalla kaksi mukipaikkaa, joissa ei oikein voi säilyttää mitään muuta, koska lokeroissa ei ole kantta. Jos jatkuvasti janottaa, on syytä mennä lääkäriin.


Audi on kallis auto, eikä Passatista kysymäni vaihtotarjous suuresti lämmittänyt mieltä. Mutta ehkä lämpö nousee sitä myötä, kun kokeilen muitakin vaihtoehtoja.

Kiitämme:

+ Ajettavuus
+ Etuistuimet
+ Maavara

Moitimme:

- Tilat
- Varustelu varauksin
- Kojelautaan ja keskikonsoliin liittyvät yksityiskohdat

torstai 5. maaliskuuta 2015

Pientä kirvelyä

Tähän aikaan vuodesta olen yleensä talvilomalla. Mutta nyt en ole, mikä tuntuu vähän oudolta. Hiukan kirvelee, etten sanoisi.

Aiempina vuosina loman ajankohta on määräytynyt koululaisten lomaviikon mukaan. Nyt poika kuitenkin on armeijassa, joten lomanmääräytymisperusteetkin ovat erilaiset. Mutta ehkä vaihtelu virkistää, ja sohjoisessa Kuopiossa lomatunnelma voisikin olla vähän hukassa.

Vielä edellisenä viikonloppuna olosuhteet olivat lyhyen pakkasjakson jälkeen yllättävän hyvät. Pienen epäuskon vallitessa suuntasimme jäälle, mutta kun suksien alle löytyi ehjää hankea, hiihtäminen maistui hyvältä.

Varsinaista hankikantoa ei ollut tarjolla, mutta lunta oli niin vähän, että tuntuma oli jokseenkin sama. Itse latu-uran kunnossa ei ollut kehumista.

Viime kevät meni hankiluistelun osalta plörinäksi. Nyt lähiajan sääennusteet lupaavat yöpakkasia, mikä herättää toiveita paremmasta. Voi silti olla, ettei muutaman vuoden takaisiin loistokeleihin tänäkään keväänä ylletä.


Itselläni on aika vähän kokemusta kevätjäillä liikkumisesta, enkä pidä jään kunnon arviointia erityisen helppona. Virtakohtia on tietysti syytä välttää, mutta niidenkin paikallistaminen on joskus hankalaa. Onneksi paikallislehdissä raportoidaan jäätilanteesta aika säännöllisesti. Ja koska jäälle ei ole pakko mennä, pelaan mieluummin asiassa varman päälle.

Pohjoisessa hiihtokelit eivät sentään lopu vielä maaliskuussa, vaikka yllätyksiä voi tulla eteen sielläkin. Kuoppainen latu on silti parempi kuin ei latua ollenkaan.