Omituisten otusten kerho

Tein tänään maastokarttoja selatessani pelottavan havainnon. Kartat ovat täynnä outoja kuvioita, jotka eivät mitenkään voi olla sattumanvaraisia. Ja niitä on todella paljon!

Mistä tässä oikein on kyse? Joku, jolla on ylimääräistä aikaa, voisi vähän selvitellä asiaa esimerkiksi kenttäkokeiden avulla!

Pumpulivaara

Sanotaan, että on turha mennä merta edemmäksi kalaan. Tästä kai oli kyse, kun viime viikonloppuna löysin läheltä kotia mukavan pikku polun, jota ei vaan koskaan ollut tullut mentyä. Ei, vaikka samoissa maisemissa on asuttu jo 15 vuotta.

Yritin jälkikäteen löytää kyseisen reitin kartasta, mutta ei sitä ainakaan retkikartta.fi:n pohjakartassa näkynyt. Monia muita pienempiä polkuja siellä kuitenkin oli. Jos oma lähiöpolkukin pääsee yllättämään, lienee syytä tutustua lähemmin muihinkin kotikaupunkia ympäröiviin alueisiin!

Tämä ajatus mielessäni aloin järjestelmällisesti tutkia Kuopion karttasivuja, eikä mennyt pitkäänkään, kun silmiin osui Hiltulanlahdessa oleva töppäre. Hihkaisin asiasta vaimolle, joka välittömästi osasi kertoa paikalle nimenkin: Pumpulivaara.

No, kartan mukaan kyseessä oli Vanuvuori, mutta samapa tuo. Wikipedian mukaan Vanuvuori on Kuopion neljänneksi korkein mäki (212 m), ja se on lähivuosina tarkoitus kaavoittaa asuinkäyttöön, joten nyt olisi hyvä aika poiketa kylässä.

Elättelimme etukäteen toiveita siitä, että Vanuvuorelta näkisi Kallavedelle asti, mutta tämä toive ei toteutunut. Koirakaarteentien varresta lähtenyt polku kyllä kiersi mäen korkeimman kohdan kautta, mutta puuston vuoksi maisemia ei oikeastaan ollut mihinkään suuntaan. Muuten luonnonsuojelualueenkin kautta kulkeva polku oli mukavaa tallustaa, ja loppunousussa mäen laelle sai jo vähän puuskuttaakin.

Mietimme autolle palatessamme, että Vanuvuori voisi olla sopiva paikka pienelle näkötornille (kolmiomittaustorni siellä on joskus ollutkin). Alueeseen liittyvät rakennussuunnitelmat taitavat vesittää tämän ajatuksen, mutta ehkä Vanuvuorelta löytyy sitten jotain muuta, josta maisemia voi ihailla.

Kotiseutumatkailua

Metsähallituksen retkikartta.fi lienee suomalaisista retkikarttasivustoista kattavin, mutta ihan kaikkia reittejä ei sieltäkään löydy. Jos liikkuu paljon Savossa ja Kainuussa, kannattaa tutustua infokartta.fi:n karttoihin, koska niihin on tallennettu myös pienempiä kyläpolkuja. Yksi sellaisista on Kaavilla Mäntyjärven kylässä sijaitseva Harjas-Matin polku, jota aurinkoisena lauantaipäivänä ajelimme katsomaan.

Polun lähtöpaikka on matkailupalveluita tarjoavan Viljamaan kartanon kupeessa. Kartanon nettisivut kaipaisivat ehkä pientä uudistamista, mutta itse paikka vaikutti viehättävältä. Ja aika harva yritys malttaa kääntää kotisivunsa kuudelletoista eri kielelle...

Kyläyhdistysten ylläpitämien polkujen taso vaihtelee ymmärrettävästi paljon. Käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset, eikä vapaaehtoisuuteen perustuva työ aina houkuta tekijöitä.

Mäntyjärven kyläyhdistys vaikuttaa ainakin nettisivun perusteella vireältä, ja Harjas-Matin reitti onkin kyläpoluksi varsin hyvä. Sinisin ympyröin merkitty reitti kulkee vaihtelevassa maastossa, ja matkan varrella on runsaasti opastauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta paitsi suomen kielellä myös englanniksi. Polku kuitenkin kaipaisi lisää kulkijoita, koska näin kesän jälkeen se paikoin katoaa heinän ja muun aluskasvillisuuden alle.

Olen joskus tainnut mainita, että en oikein tykkää täkäläisestä metsämaastosta, joka on aika usein sotkuista sekametsää. Harjas-Matin polku on tässä suhteessa poikkeus, sillä sen varrella on useita hienoja sammalpohjaisia metsäalueita! Opastaulujen mukaan seuduilla on joskus tavattu hiisiäkin, mutta aika yleisiähän ne taitavat Itä-Suomessa muutenkin olla.

Vasta retken loppuvaiheessa selviää, kuka tarinan päähenkilö oikein on miehiään. "Harjas-Matti" on aikoinaan Keski-Harjan tilan omistanut isäntä, joka piti tilalla kauppaakin. Epäselväksi kuitenkin jäi, onko tämä tapahtunut 1700-, 1800- vai 1900-luvulla.

Reitin ehkä näyttävin yksityiskohta on iso seitakivi, joka ylväänä nousee polun kupeessa matkan loppupuolella. Opasteissa tosin vihjataan, että kivi jotenkin liittyisi Keski-Harjan tilan päärakennuksen tulipaloon, mutta asiaa sopinee epäillä... On näitä polkuja sen verran tallattu, että väitänpä tietäväni mikä on seitakivi ja mikä ei!

Numerot

Sain viime viikolla uudet silmälasit. Ne tulivat tarpeeseen, koska en ole enää aikoihin nähnyt lukea karttoja, ja kännykän käyttäminenkin on ollut hankalaa. Ikänäkö siis vaivaa, minkä johdosta nokalla on nyt moniteholasit.

Tänään sitten alkoi tapahtua kummia. Tein töiden jälkeen ruokaa ja säikähdin hieman, kun pannusta lennähti rasvaa. Olen aiemmin suosinut lasilinssejä, jotka kestävät vaikka mitä, mutta uudet muovilinssit eivät välttämättä tykkää kuumasta rasvasta.

Pesin rillit nähdäkseni jäikö niihin kenties jotain jälkiä. Ehdinkin jo harmistua, kun vasemmassa linssissä näytti olevan pieni pyöreä täplä. Sitten toisestakin linssistä löytyi samanlainen ympyrä. Eikä kyseessä lopulta edes ollut ympyrä vaan nolla, koska alla näkyi muitakin numeroita. Mutta niitä ei ollut aiemmin! Mistä ne ovat tulleet?

Hetkeä myöhemmin linsseistä paljastui lisää kuvioita: kolmioita, ristejä, jopa kirkkovene - todella outoa! En ymmärtänyt symboleiden merkitystä, mutta ne toivat mieleeni viljapeltoihin salaperäisesti ilmestyvät kuviot. Onko kyseessä mahdollisesti sama ilmiö?

Hieman pelottavaa on se, että merkinnät eivät näy vaimolle tai pojalle. Mutta ehkä tämä kuuluu asiaan, lienen jotenkin valittu.

Minulla ei ole aiempaa kokemusta tällaisista jutuista, enkä tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Ehkä on parasta edetä mieli avoimena ja kuunnella, mitä linssit yrittävät sanoa.