sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pieniä keksintöjä

Kylläpä on ihmistä tänä pääsiäisenä hellitty auringonpaisteella. Ilman lämpötila ei silti ole noussut ihan keväisiin lukemiin, joten ladut ovat pysyneet loistavassa kunnossa. Toisaalta hankiaisiakaan ei kunnon vesikelin puuttuessa ole syntynyt, mutta ehkä niitä vielä on edessä.



Hieno sää houkuttelee tekemään pidempiäkin hiihtolenkkejä, varsinkin jäällä. Taajamaa kiertävillä laduilla on se huono piirre, että ne on lähes poikkeuksetta tallottu kuoppaisiksi. Luisteluhiihtäjän kannalta tämä on ikävä juttu muun muassa siksi, että kuopat aiheuttavat tärinää, ja tärinä rasittaa polvia.

Ongelman ratkaiseminen kuuluisi viranomaisille, mutta sitä odotellessa yritin miettiä, miten oireita voisi lievittää. Selvää oli, että jonkinlaista tärinää vaimentavaa pehmustetta tarvittaisiin. Yritin ensin lisätä hiihtokengän pohjalle toisen pohjallisen, mutta ohutkin lisäpohjallinen teki monosta liian tiukan. Sitten kokeilin leikata paksummasta huopapohjallisesta kärkiosan pois ja ujuttaa kantaosan monon oman pohjallisen alle. Nyt mono ei tuntunut yhtään pienemmältä kuin ilman ylimääristä kantapalaakaan.



Yhden testihiihtolenkin jälkeen ratkaisu tuntuu varsin toimivalta! Omat polveni ovat yleensä rosoisella ladulla alkaneet kipeytyä 20 km:n paikkeilla, mutta nyt en kiinnittänyt asiaan isompaa huomiota. Toki lepotauoillakin on merkitystä, mutta arvelen silti huopapalojen vähentäneen polviin välittyvää tärinää.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Tilastokatsaus

Menneellä viikolla tuli täyteen ensimmäinen vuosi Suunto Ambitin kanssa. Olen käyttänyt Ambitia sekä juoksu- että hiihtolenkeillä ja aina suorituksen jälkeen siirtänyt tiedot Suunnon Movescount-palveluun. Tämä rutiini onkin tehty helpoksi, sillä tiedot synkronoidaan automaattisesti, kun kello liitetään tietokoneeseen kiinni.



Tutkailinpa aikani kuluksi, mitä Movescountiin on vuoden aikana tallentunut. Palvelu näyttää, että juoksulenkkejä on kertynyt 167 kpl (167 tuntia, 1638 km) ja hiihtolenkkejä 68 kpl (121 tuntia, 1284 km). Nämä tiedot lienevät aika lähellä totuutta, koska Ambitin GPS-vastaanotin on toiminut luotettavan oloisesti. Vain kerran muistan sen tehneen virheellisen paikkamittauksen niin, että kokonaismatkan laskenta meni pieleen.

Mitattu energiankulutus (74139 + 37966 = 112105 kcal) sen sijaan on epätarkka, koska en ole käyttänyt sykevyötä aivan kaikilla hiihtolenkeillä. Kun huomioidaan, että elopainoni on jo vuosikausia ollut samoissa lukemissa, on selvää, että jos lopettaisin liikkumisen, minulle kävisi hyvin nopeasti samoin kuin monelle entiselle jääkiekkoilijalle. Toisaalta tämä osoittaa myös sen, kuinka vaikeaa voi olla pudottaa painoa pelkästään liikuntaa lisäämällä.

Pakkasten ansiosta hiihtokausi jatkunee vielä tovin, toivottavasti Lapin hangillakin. Taitaa kuitenkin olla niin, että tänä keväänä täytyy hiihdon kanssa olla hiukan varovainen. Minulla nimittäin oli muutama päivä sitten huonoa tuuria: kotona työtuoli karkasi alta, ja otin kaatuessani lattiasta tukea ennestäänkin rikkinäisellä kädellä. Se ei tuntunut hyvältä, ja pelkäänpä, että ranteen kunto on nyt taantunut leikkausta edeltäneeseen aikaan.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kerrospukeutumista

Vesikelejä ei vielä ole näköpiirissä, mutta aloitinpa silti valmistautumisen tulevaan vaelluskauteen. Partioaitassa myytiin Haglögsin Gram Mitten Shell -rukkasia, joita olin aiemminkin katsellut, mutta jotka olivat melko suolaisen hinnan vuoksi jääneet hyllyyn. Nyt kaikki käsineet olivat tarjouksessa, joten lompsin rukkaset mukanani kassan kautta ulos.

Kyseessä on hyvin ohut Gore-Tex -rukkanen, jonka paikka kuivalla säällä on rinkassa. Siellä ne menevät pieneen tilaan eivätkä paina juuri mitään (vain 50 g). Huonon kelin sattuessa rukkaset sitten puetaan lisäsuojaksi varsinaisen hansikkaan päälle. Rukkasta voi toki käyttää ilman hansikastakin, mutta kovin mukavaltahan pelkkä kuori ei kädessä tunnu.

Ehkä kevyt rukkanen toimii talvellakin, mutta ainakin hiihtokäsineen päällä ohut kuori rikkoutunee helposti.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kirkkautta ja kontrastia

Talviloma on sitten tämän vuoden osalta takana. Tarkoituksemme oli ajella hissukseen Saariselältä kotiin, mutta kun emme - ilmeisesti Tervahiihdon vuoksi - onnistuneet saamaan Oulusta hotellihuonetta, jatkoimme samantien Kuopioon asti. Sinänsä tämä ei haitannut, koska viikonlopuksi oli ennustettu mukavan aurinkoista keliä, mikä houkutteli lähtemään jäälle hiihtämään.

Lauantai olikin aurinkoinen ja kirkas päivä, eikä tuulikaan isommin kiusannut jäällä liikkujia. Aurinko lämmittää pakkasellakin latupohjaa niin, että luisteluhiihto on etenkin iltapäivisin helppoa, vaikka lumi olisikin jään päältä vähissä. Paljaalla, kovalla jäällähän hommasta ei oikein tule mitään.

Täytyy silti todeta, että kontrasti hiihtokeskusten ylläpitämien latujen ja kaupunkilatujen välillä on näin keväällä hirmuinen. Kun on viikon hiihdellyt priimakuntoisia latupohjia pitkin, paluu kävelijöiden raiskaamille lähiladuille tuntuu hiukan masentavalta.

Asiaa on vaikea käsittää varsinkin siksi, että ladulla kavely ei hyödytä edes kävelijää itseään. Hyvin usein latupohjan vieressä menee moottorikelkkaura, kävelijöille varten vasten tehty oma baana (kuten Kuopion jäälatujen yhteydessä) tai jopa asfaltoitu kävelytie, mutta silti osa porukasta tallaa mieluummin latupohjaa.

Koska asia kiinnosti minua, päätin haastatella yhtä ladulla kävelijää ehdottaen samalla, että hän siirtyisi muutaman metrin päässä kulkevalle kävelijöiden reitille. Ajatukseni tuli tyrmätyksi, koska "eiköhän me kaikki tänne mahduta". En varsinaisesti ole asiasta eri mieltä, mutta perustelu on huono, kun sen nojalla vain tehdään kiusaa muille ulkoilijoille.

No, onneksi ennen kesää on vielä huhtikuu.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Vuodenajan vaihtuessa

Lappiin suuntautunut hiihtolomamatkamme on alkanut talvisen sään vallitessa. Öisin pakkasta on ollut 15 - 25 astetta, mutta päivällä aurinko lämmittää jo niin, että lämpötila kohoaa -15 .. -10 C asteen tienoille. Lukemat eivät ole poikkeukselliset, mutta leudon helmikuun jälkeen kylmään ilmaan on saanut hieman totutella.

Menomatkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Rukalle. Rukahan on paikkana hieno, mutta olemme usein vältelleet sitä siksi, että varsinkin sesonkiaikaan väkeä on paljon. Ei yksinäisyyden tunne tälläkään kertaa päässyt yllättämään, mutta varsinaista ruuhkaa ei silti ollut. Illalla teimme pienen lenkin Saaruan puolelle hyväkuntoista latua pitkin. Kaiken kaikkiaan Rukan vierailu oli siis ihan miellyttävä.

Rukalta jatkoimme Saariselälle, josta olimme varanneet hotellihuoneen viideksi vuorokaudeksi. Majoittuminen sai vähän huonon alun, kun kylpyhuoneen lattialta löytyi lasinsiruja, jotka onneksi ajoissa huomasimme. Kun 2h-huoneemme alkoi lisäksi tuntua pieneltä kolmen hiihtäjän varusteille, tiedustelimme mahdollisuutta vaihtaa se isompaan huoneistoon, mikä onnistuikin helposti. Ihan selvää tämä ei ollut, koska hotellissa oli samaan aikaan Porsche Driving Experience -tapahtuma, minkä vuoksi paikalla oli runsaasti ulkomaisia vieraita - ja piha täynnä kalliita autoja.

Porsche-kyyti ei meitä kiehtonut, mutta Pielpajärvi sen sijaan veti puoleensa. Niinpä ajelimme maanantaina Inariin ja Siidan parkkipaikalle, jonka vieressä Pielpavuonoon johtavan rengasreitin lähtöpaikka sijaitsi. Menomatkan hiihdimme Inarijärven jäällä, ja takaisin tulimme Pielpajärven erämaakirkon kautta kulkevaa maalatua pitkin.

Pielpajärven retki toi mukavaa vaihtelua latuhiihtämiseen. Koko 20 km lenkki oli yksikaistaista retkilatua, jossa muuta liikennettä oli melko vähän. Varsinaisesta luonnonladusta ei kuitenkaan ollut kyse, koska latu-ura oli tehty moottorikelkalla, ja matka eteni siten ihan normaalia pertsavauhtia.

Tiistaipäivänä hiihtelimme vain kevyesti Saariselän lähiladuilla. Keskiviikoksi suunnittelimme ensin luisteluhiihtoa Kiilopäälle, mutta lopulta lähdimme liikkeelle perinteisellä tyylillä. Samalla päätimme suksia matkan Vellinsärpimän, Taajoslaavun ja Luulammen kautta, koska kyseinen reitti oli meille ennestään vieras. Yllättävän isoja mäkiä mahtui tuollekin pätkälle (tai pitkiltä ne ainakin tuntuivat). Mutta aurinko paistoi koko ajan, ja Luulammen latukahvilassa nautittu kaakao maistui hyvältä!

Huomenna on jäljellä vielä yksi hiihtopäivä, mutta sitten täytyy lähteä ajamaan etelään. Lomalla aika kuluu liian nopeasti.