lauantai 31. maaliskuuta 2012

Välineurheilua

Sitä toisinaan innostuu jostain uudesta jutusta niin, että kaikki ajatukset pyörivät hetken aikaa kyseisen asian ympärillä. Nyt huomaan mieltyneeni pari viikkoa sitten hankkimaani Suunto Ambitiin. Enkä vain rannetietokoneeseen, vaan myös mahdollisuuteen mitata ja analysoida sykettä liikunnan aikana. Olen nyt käyttänyt sykevyötä muutaman kerran ja siirtänyt tulokset tietokoneelle (ts. Suunnon Movescount-palveluun) lähempää tarkastelua varten.

Yksi Ambitin uusista ominaisuuksista (X10:een verrattuna) on mahdollisuus ohjelmoida laitteen toiminta lajikohtaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että käyttäjä voi valita, millaisia näyttöjä laitteessa suorituksen aikana näytetään ja mitä kenttiä ne sisältävät. Myös kunkin ohjelman käyttämät oheistoiminnot (sykevyö, POD, GPS) ovat erikseen kytkettävissä päälle tai pois.

Ambitiin on etukäteen tallennettu ohjelmat mm. pyöräilyä, patikointia, sisäpelejä ja juoksemista varten, mutta koska uusia ohjelmia on helppo laatia tietokoneella, päätin korvata oletukset omilla ohjelmillani. Koska harrastan kesällä lähinnä patikointia, talvella hiihtoa ja ympärivuotisesti juoksua, tein kolme uutta ohjelmaa, joiden sisältö on pääpiirteissään seuraava:

1. Juoksu

Juostessa käytän sekä sykkeenmittausta että GPS:ää, joten tein molemmille oman näytön. Juoksun aikana kiinnostavimpia tietoja ovat syke ja nopeus tietyllä hetkellä, niiden keskiarvot lenkin alusta lähtien sekä juostu matka ja siihen kulunut aika.


2. Hiihto

Hiihtäessä käyttämäni ohjelma on näyttöjen osalta liki identtinen juoksuohjelman kanssa. Yksi ero on se, että hiihdettäessä ei ole tarpeen tietää hetkellistä nopeutta - eihän sellaista ehdi luistellessa seuraamaan - joten siihen liittyvää arvoa ei näytetä. Toinen eroavaisuus liittyy GPS:n mittausväliin: juostessa sijainti tallennetaan sekunnin välein, mutta hiihdettäessä riittää minuutin välein tehty tallennus.


3. Vaellus

Tämä ohjelma eroaa olennaisesti kahdesta edellisestä. En tiedä, olenko oikeastaan vaelluksen aikana kiinnostunut Ambitin tekemistä mittauksista, mutta teinpähän koeluontoisesti oman ohjelman patikointiakin varten. Sykevyötä en ainakaan vaelluksella käytä, joten mittaukset pohjautuvat ainoastaan GPS:n käyttöön.

Ambitin mittaukset voidaan suorituksen aikana jakaa "kierroksiin" (lap). Juoksu- ja hiihto-ohjelmissa en kierroksia laske, vaan koko suoritus koostuu yhdestä kierroksesta. Vaelluksella kierroksille löytyy aika helppo sovellus: päivämatka jakaantuu luontaisesti etappeihin, joista jokaisen voidaan ajatella vastaavan yhtä kierrosta. Tällöin on siis mahdollista seurata sekä etappi- että päiväkohtaisesti patikointiin liittyvää aikaa, matkaa ja nopeutta.


Vaikka tässä ei mistään huipputason urheilusta olekaan kyse, mittauksiin liittyvä analysointi tuo uutta eloa vanhoihin harrastuksiin. GPS:ää käytettäessä tulee kuitenkin pidemmällä vaelluksella eteen se tilanne, että Ambitia pitäisi pystyä lataamaankin. Mitenkähän tuo tunturissa onnistuu? Lieköhän jotain paristosta voimaa imeviä USB-toteutuksia olemassa?

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Mietteitä hangilta

On taas se aika vuodesta, kun pakkasöiden jälkeen pääsee hiihtämään kantaville hangille. Hankiaisilla varsinkin luisteluhiihto on paitsi vauhdikasta myös teknisesti helppoa, koska suksi uppoaa lumen pintaan juuri sen verran, että tasapaino löytyy vaivatta. Ranteet eivät tosin tykkää, jos sauvalla joutuu iskemään alla pilkottavaan kovaan jäähän.

Mutta ei näitä kelejä enää pitkään riitä, ainakaan Keski-Suomen leveyksillä. Kun yöpakkaset loppuvat, latupohjat pehmenevät parissa päivässä huonoon kuntoon, eikä järven jäällekään ole kohta menemistä. Tänä vuonna monen vesistön jääpeite on muutenkin keskimääräistä ohuempi.

Kesäiset vaelluskohteet tuntuvat tänä keväänä nousevan mieleen hämmentävän aikaisessa vaiheessa. Ehkä tämä johtuu Kebnekaisen ikävästä lentoturmasta, joka sai minut taas tutkimaan aluetta Google Mapsin avulla. Konehan ei törmännyt mihin tahansa töppäreeseen vaan nimenomaan Kebnekaisen kahden korkeimman huipun (Sydtoppen, Nordtoppen) väliin.

Onnettomuuden tapahtuessa vuorella tuskin oli vuodenaika ja säätila huomioiden muita liikkujia. Törmäyskohta on niin lähellä retkikohteenakin suosittua Sydtoppenia, että jos huipulla olisi joku sattunut olemaan, kapeahkolla harjanteella olisi todennäköisesti ollut aika epämiellyttävää seistä.

Tapahtuneen ikävä jälkiseuraus lienee se, että tulevina vuosina Kebnekaisen ympärillä liikkuu väkeä enemmän kuin normaalisti. Näinhän tapahtui myös Aakenus-tunturilla, jonka rinteeseen saksalainen Junkers törmäsi sodan aikaan hyvin samantapaisessa onnettomuudessa. Nyt Junkersin hylyn ohi kulkee polku, tosin maastokin on huomattavasti helpompaa kuin Kebnekaisella.

Kaikkia räjähtäneen koneen osia ei löydetä, mikä voi innostaa seikkailijoita etsimään niitä paikoista, joihin ei oikeastaan kannattaisi mennä. Toivottavasti tämä ei johda siihen, että kokemattomia ja epäonnisia retkeilijöitä naarataan myöhemmin jäätiköiden railoista.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Motivaattori

Juoksinpa eilen elämäni ensimmäisen lenkin sykevyön kanssa! Olen aiemmin pitänyt sellaisia ihan turhana hifistelynä, mutta taidanpa kääntää takkini tässä asiassa. Vaikka edellisessä blogitekstissä arvelin, ettei sykemittarista ainakaan motivaattoriksi ole, päädyin lopulta testaamaan Suunto Ambitin sykevyötä ihan vaan viitsiäkseni lähteä juoksemaan umpilumisateisessa säässä...

Lenkin jälkeen oli oikeastaan kiva tarkastella mittauksia ja niistä laskettuja arvoja: syke, harjoituksen teho, hengitystiheys, energiankulutus, palautumisaika jne. Mittauksiin liittyvä uutuudenviehätys epäilemättä katoaa ajan myötä, mutta ainakin harjoitusvaikutus on sellainen tieto, jonka uskon kiinnostavan jatkossakin. Tuskin kukaan käyttää sykevyötä jokaisella lenkillä, mutta lienee paikallaan silloin tällöin tarkastaa, miten keho numeroiden valossa suhtautuu rasitukseen.

Tunnin mittaisen lenkin keskisyke oli 144 bpm ja maksimi 180 bpm. En vielä osaa tulkita tuloksia kovin hyvin, mutta mitattu keskisyke lienee hyväkuntoiselle ihmiselle hiukan korkea? Juokseminen tuntui huonosta kelistä huolimatta hyvältä keskinopeuden ollessa 9 - 10 km/h. Harjoitusvaikutus puolestaan oli 3.6/5.0 ("kehittävä"), joten ei lenkki ihan hukkaan mennyt.

Syvässä lumessa rämmitty testijuoksu ei ehkä ollut ihan standardilenkki, joten otin tänään homman uusiksi. Tällä kertaa käytin myös GPS:ää, joka ei ensimmäisellä lenkillä ollut käytössä. Nyt tosin sähläsin lähdössä unohtaen ensin käynnistää koko mittauksen, minkä tajusin vasta lenkin puolessa välissä. No, puolen tunnin aineistostakin selvisi, että kovalla alustalla juostessa keskisyke jäi 133 bpm:ään ja maksimiarvokin 154 bpm:ään. Eli olisi kai pitänyt mennä vähän lujempaa (jos olisi jaksanut...)?

GPS:n tallentama reitti näkyi Google Mapsissa tarkasti. Suunnon vanhemmilla GPS-kelloilla oli joskus huono tapa poimia reittiin mukaan ilmiselviä virhepaikannuksia (esim. yksittäinen piste kilometrin verran sivussa viereisistä mittauksista), mikä tehokkaasti sotki reitin pituuteen ja keskinopeuteen liittyvät laskelmat. Ambit ei ainakaan näin lyhyessä testissä tehnyt sellaisia virheitä.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Uusilla laduilla

Viikonlopuksi ajoittuneen sukulaisvierailun johdosta minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua Tampereen seudun latuihin. Onhan Tampereella asioitu ennenkin - olen syntynytkin siellä - mutta jostain syystä sukset eivät ole koskaan olleet matkassa.

Nyt päätin toimia toisin, koska kevään aurinkoiset viikonloput kannattaa käyttää tarkasti hyväksi. Ja on myös mukavaa tutustua uusiin reitteihin; olkoonkin, että kaupunkialueiden ladut harvoin tarjoavat suuria maisemaelämyksiä.

Kurvasin lauantaiaamuna Kaupin urheilupuiston parkkipaikalle, josta pääsee näppärästi kaupungin laduille. Kaupin alueella reitit ovat aika lyhyitä, mutta jos seuraa Niihamaan ja Atalaan menevää latupohjaa, saa aikaan ihan reilun lenkin. Itse hiihtelin Leinolan suuntaan lähelle Teiskontietä, jossa tein U-käännöksen. Aamulla latupohja oli hyvässä kunnossa ja alkoi vasta loppumatkalla pehmenemään hiihtäjämäärän ja lämpötilan nousun vuoksi.

Lenkiltä palattuani kiertelin paikallisissa liikkeissä. Intersportista mukaan tarttui Suunnon uusi Ambit-kello, jonka pitäisi olla merkittävä päivitys vanhempaan X10i-malliin. Kovin syvällisesti en ole vielä laitteeseen perehtynyt, mutta ensivaikutelma ainakin on positiivinen.

Ambit on melko paksu, mutta ei kohtuuttoman painava. Sen runko vaikuttaa kestävämmältä kuin X10i:ssä, johon onnistuinkin tekemään halkeamaan ihan vaan kolauttamalla kellon johonkin. GPS-vastaanottimen kehutaan olevan erityisen herkkä, mitä on vielä korostettu sijoittamalla antenni rannekeosaan, joka - toisin kuin kellotaulun kehä - useimmiten osoittaa suoraan taivaalle.

Laitteen ominaisuudet ovat monipuoliset. Itse arvostan eniten GPS:ään liittyviä toimintoja, mutta löydän käyttöä myös kompassille ja lämpömittarille. Mahdollisuus konfiguroida eri ominaisuuksiin liittyvien näyttöjen sisältö kuulostaa samoin hyvältä.

Ambitin mukana tuli sykevyö, jollaista en ole ennen käyttänyt. Vaikka harrastan liikuntaa säännöllisesti, minua ei ole koskaan kiinnostanut, millä sykkeellä minun pitäisi liikkua tai kuinka pitkään harjoituksesta palautuminen kestää. Motivaattoriksi sykevyöstä ei siis ole, mutta ehkäpä sen avulla liikunnasta saa muuten enemmän irti?

Täytynee taas opetella kulkemaan tiuku kädessä. En ole viime aikoina kipeän ranteen vuoksi pitänyt kelloa, mutta kyllähän tuollainen isohko kello ainakin... tukee rannetta!


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Lomahiihtoja osa IV

Säätila on eilisen jälkeen muuttunut selvästi epäedullisempaan suuntaan, ainakin ulkoilua ajatellen.
Aamulla Pallaksella tosin oli poutaista, mutta tuuliolosuhteita optimoidaksemme päätimme autoilla alemmaksi Jeriksen latujen läheisyyteen. Jerikselle päästyämme alkoi kuitenkin tupruttaa lunta, eikä hiihtolenkki lumipyryssä tuntunut aurinkoisten päivien jälkeen kiehtovalta. Niinpä palasimme takaisin Pallakselle, laitoimme lumikengät jalkaan ja lähdimme tallustamaan rinteeseen.

Sää oli edelleen yhtä surkea, mutta lumikenkäillessä se ei niin haittaa. Ylempänä hankikin kantoi jonkun verran, mutta pääosin kenkäilimme tampattuja uria pitkin. Mitenkään keväiseltä ei missään vaiheessa tuntunut, ja varsinkin vastatuuleen kävellessä kasvoja piti hetkittäin suojata kädellä, koska sade ja kylmyys tuntuivat poskipäissä.

Nyt täytyy kai viimein myöntää itselleen, että talviloma alkaa olla ohi. Jäljellä on enää pitkähkö kotimatka, tavaroiden purkaminen ja valmistautuminen tulevaan työviikkoon. Onneksi kevättä ja aurinkoisia kelejä on vielä jäljellä, ja eiköhän tästä ainakin yksi Lapinreissukin saada vielä aikaiseksi!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Lomahiihtoja osa III

Lomaviikko on kääntynyt ehtoopuolelle. Ylläkseltä lähdettyämme ajelimme ensin Leville, koska Pallakselta varaamamme jatkomajoitus ei ehkä aamupäivällä olisi vielä ollut käytettävissämme. Lisäksi olimme tähän asti onnistuneet välttelemään talvista Leviä niin, ettemme juurikaan omanneet kokemusta alueen laduista. Niinpä parkkasimme automme Levin eteläpuolelle lähelle Torajaisen kotaa, josta teimme pienen hiihtoretken Sammun tuvalle ja takaisin.

Leviltä jatkoimme Pallakselle, jonne saavuimme sopivasti ennen viittä, mikä mahdollisti vielä pikaisen pyrähdyksen Pallaksen kympille. Ladulla ajauduin kilpahiihtoon kahden poron kanssa, jotka juoksivat kilometrikaupalla edessäni malttamatta loikata metsään. No, metrisessä hangessa tarpominen ei varmaan houkuta poroa sen enempää kuin ihmistäkään.

Tänään auringonpaiste oli vaihtunut pilvipoudaksi ja tuuliseksi sääksi. Pallaksen keroille ennustettiin parhaimmillaan 17 m/s puhaltavia tuulia, mikä tarkoittaisi sitä, että myös alempana tunturissa kulkevat ladut olisivat pian tukossa. Niinpä päätimmekin siirtyä autolla Vuontispirttiin, josta pääsisimme hiihtämään suojaisille metsäladuille.

Vuontispirttiin saavuttuamme otimme suunnaksi Hannukurun, jonne suksimme varsin mukavassa kelissä tunturijonon itäpuolella kulkevaa, hyväkuntoista latua pitkin. Reitti kulki enimmäkseen melko tasaisessa maastossa, mutta viimeiset neljä kilometriä Hannukuruun sisälsivät nousua enemmän kuin muistinkaan. Ylämäen pituuden tunsivat jaloissaan myös ne 15 - 20 hiihtävää turistia, jotka ilmeisesti oppaansa johdolla puskivat samaa rinnettä ylös.

Nyt on enää yksi kokonainen hiihtopäivä jäljellä. Sääennuste ei edelleenkään kannusta hiihtämään ylätunturissa, joten ehkäpä laskeudumme huomenna Jeriksen korkeudelle ja hiihtelemme Oloksen ja Pallaksen välisessä maastossa.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Lomahiihtoja osa II

Hiihtokilometrit lisääntyvät ja lomaviikko etenee muutenkin mukavasti. Lumikenkäilemään ei ole vielä koko perheen voimin ehditty, mutta poika sentään kiipesi kavereineen Kuerin huipulle. Pisteet siitä!

Eilen hiihtelin vaimon kanssa Äkäslompolon pohjoispuoleisilla reiteillä. Ylläksellä on kiitettävästi latukahviloita, mutta koska latuverkko on laaja, voi sinne tänne jäädä "aukkoja", joissa täydennystä ei ole tarjolla. Tänä vuonna Kukastunturin luoteispuolelle onkin avattu uusi Elämänluukku-niminen kahvila, jonka valitsimme hiihtoretkemme kohteeksi.

Menomatka Elämänluukkuun sisälsi pitkän pätkän jäälatua. Jäälle tehty latu oli yhtä hyväkuntoista kuin maaladutkin, mikä ei aina ole ihan itsestään selvää. Kahvilasta lähdettyämme harhauduimme suunnittelemaltamme reitiltä, koska käyttämämme latukartta ei vielä sisältänyt uuteen kahvilaan liittyviä reittimuutoksia.
Niinpä ajauduimme Kotamajaa tavoitellessamme Peurakaltioon, mutta se ei kauniin sään suosiessa haitannut.

Tänään käänsimme sukset vaihteeksi kohti etelää ja päätimme tavoitella Luosujärven rannalla olevaa kahvilaa. Liekö laiskuutta vai väsymystä, mutta matkustimme ensin hiihtobussin kyydissä Ylläksen laskettelurinteiden kupeeseen, josta lähdimme hiihtämään Tunturijärven suuntaan. Matka Luosujärvelle oli lähes kokonaan loivaa alamäkeä, joten suuria ponnisteluja ei ensimmäisen kymmenen kilometrin matkalla tarvittu.

Luosujärvellä vietetyn tauon jälkeen jatkoimme Velhonkodan suuntaan. Nyt latuprofiili sisälsi jo nousujakin, mutta reitti oli varsin mukava ja sisälsi hienoja näkymiä Yllästunturin suuntaan. Velhonkodan jälkeen latu olikin ennestään tuttua eikä tarjonnut suuria yllätyksiä.
Huomenna asemapaikkamme vaihtuu, kun siirrämme romppeemme Pallakselle. Toivottavasti säätila pysyy edelleen sopivan poutaisena, jotta sukset jalassa tapahtuva lomailu saa jatkoa!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Lomahiihtoja osa I

Talviloma on viimein nytkähtänyt liikkeelle, aluksi Ylläksellä! Lomatunnelmaan on joskus vaikea päästä, mutta onneksi arki unohtuu viimeistään sitten, kun sukset saa jalkaansa ja pääsee ladulle. Ja latujahan Ylläkseltä löytyy, satojen kilometrien verran. Kun sääennustekin lupaa lähipäiviksi auringonpaistetta ja pikkupakkasta, ei voi kuin huutaa hurraata!

Saavuimme Äkäslompoloon iltapäivällä, joten valoisaa aikaa oli jäljellä kolmisen tuntia. Siinä ajassa ehtisi sopivasti Kesänkitunturin ympäri, ja niinpä suuntasimmekin suksenkärjet kohti Kesängin keidasta, josta edelleen jatkoimme Latvamajan suuntaan ja kiersimme Hangaskurun laavun kautta takaisin Äkäslompolon kylälle. Kesänkitunturin rinteestä lähtevä alamäki oli mukava laskea, kun horisonttiin painuva aurinko vielä lämmitti poskipäitä.

Kotona Kuopiossa on kiva hiihdellä, mutta kyllä Lapin hiihtokeskusten hyväkuntoiset ladut tarjoiltuna valkohuippuisten tunturipaljakoiden kera ovat taivaallista herkkua etelän hiihtäjälle.
Kun laduilla ei myöskään tarvitse väistellä kävelijöitä, pyöräilijöitä, mopoilijoita eikä pitkän hihnan päässä hinattavia eläimiä, voi keskittyä olennaiseen ja nauttia elämänsä vapaapäivistä.

Huominen reittisuunnitelma on vielä hiukan avoin, mutta ehkäpä mieli vetää Kukastunturin pohjoispuolisille reiteille. Yöpakkasten vuoksi ladulle ei liene kiire heti aamupalan jälkeen, mutta onpahan ainakin hyvää aikaa laittaa sukset kuntoon.